Metsästysblogi, riistareseptit - Terveiset ravintoketjun huipulta

Mausteita savustamalla saa ruokaan helposti ja nopeasti kevyen hienon savuaromin. Tutut perusmausteet, kuten sormisuola, mustapippuri, paprika- ja valkosipulijauhe nousevat suorastaan aivan uudelle tasolle savustettuina. Erilaisista savuaromeista suosittelen hikkoria,mutta myös pekaanipähkinäpuu ja mesquite toimivat hyvin, erityisesti sekoitettuina yhteen hedelmäpuiden (esim. omena, kirsikka, luumu) kanssa.Mausteiden savustus on ollut jo pitkään suunnitelmissani, mutta Sauvajyväsen –blogaus kannusti sopivasti toimintaan.

Mausteita voit savustaa perinteisellä savustuslaatikolla, BBQ-hiilisavustimella tai ehkä kätevimmin savustusboksilla tavallisessa hiili tai kaasugrillissä. Savustusboksi on edullinen pieni lisätarvike, jolla muutat kannellisen grillin kätevästi savustimeksi.

Savustusboksi on 22,5 cm x 9 cm x 3 cm kokoinen paksusta rosterista valmistettu rasia. Kertakäyttöisen vastaavan voi askarrella taittelemalla useampikerroksisesta keittiöfoliosta taskun, jonka pistelee rei’ille.

Täytä savustusboksi puolilleen vedessä liotetuilla savustuslastuilla tai puruilla. Tällä kertaa käytin hikkoria.

Savustusboksi laitetaan suoraan kaasugrillissä polttimen tai hiiligrillissä hiilloksen päälle.

Kuuman grillin kanssa operoidessa pienet asiat ovat tärkeitä. Grillihanskat ja kuuman grilliritilän turvalliseen nostoon suunniteltu työkalu.

Savustusboksista alkaa kohta tulvia aromikasta savua. Anna hetken ensimmäisten savujen tuulettua vapaasti pois.

Laita valitsemasi mausteet ohuiksi kerrokseksi kertakäyttöisiin alumiinivuokiin ja nosta vuoat grilliin.

Anna savun vaikuttaa 15 – 45 minuuttiin halutun savustusasteen saavuttamiseksi.

Savustetut mausteet ovat hieman tummempia, mutta ennen kaikkea selvästi maukkaampia.

Omatekoinen grillimauste

Paras grillimauste ikinä, syntyy yksinkertaisesti sekoittamalla tasaosin savustettuja mausteita, eli rouhittua suolaa ja pippuria, sekä paprika- ja valkosipulijauhetta. Tässä on aivan huumaava tuoksu ja maku. Suosittelen :)

Miltä kuulostaisi omatekoinen kaatoryyppy? Juuri nyt on oikea aika kerätä kuusen uusia vuosikasvaimia, eli niitä vaaleanvihreitä versoja oksien kärjissä. Nämä kuusenkerkät ovat monikäyttöisiä yrttejä, joita voi käyttää yskänlääkkeenä, mausteena ja haudutettuna teejuomana. Yleisimmin kuusenkerkästä tehdään makusiirappia ja parhaimmillaan se on omatekoisessa liköörissä tai snapsissa. Myös katajankerkät ovat kokeilemisen arvoisia, joskin huomattavasti työläämpiä kerätä. Kerkät kannattaa ennen käyttöä huuhdella hyvin ja laittaa vuorokaudeksi likoamaan viileään veteen yön yli, vaikka jääkaappiin.

Kuusenkerkkälikööri

Likööri syntyy samalla yksinkertaisella perusohjeella, kuin hedelmistä ja marjoista tehdyt liköörit, eli:

1 kg kuusenkerkkiä
400 g sokeria
1 litra 40–80 –prosenttista alkoholia

Kuusenkerkät huuhdotaan hyvin ja ladotaan sokerin kanssa sopivaan kannelliseen lasitölkkiin. Kaadetaan viinat päälle ja laitetaan kansi kiinni. Käännellään tai ravistellaan silloin tällöin, jotta sokeri varmasti sulaa. Säilytetään pimeässä ja viileässä paikassa, kuten kellarissa tai jääkaapissa.

Sokerin määrää ja alkoholin vahvuutta muuttamalla voi samoistakin aineksista tehdä hyvin eriluonteisia juomia. Kannattaa siis testata. Likööri on valmista muutamassa kuukaudessa, joten vielä ehdit tehdä kaatoryyppypullon tulevaksi jahtikaudeksi. Kirkkaan viinan voit korvata myös jaloviinalla tai omatekoisella perinnejuomalla ja näin lopputulos on todellakin korpikuusen kyyneliä ;)

Kuusenkerkkäsiirappi

1 litra kuusenkerkkiä
400 g sokeria
(vaniljasokeria tai vaniljatanko)
2 litraa vettä

Kuusenkerkät huuhdotaan ja liotetaan. Laitat kerkät kattilaan, lisää vesi ja keitä pienellä poreilulla pari tuntia. Siivilöi kerkät pois ja ota liemi talteen. Jatka liemen keittämistä ja lisää sokeri. Voit laittaa joukkoon mausteeksi myös puolikourallista vaniljasokeria tai halkaistun vaniljatangon, joissain ohjeissa käytetään mausteena myös tuoretta raastettua inkivääriä n. 1 ruokalusikallinen.

Huuhdo kerkät.

Keitä kerkkiä tunti tai pari.

Siivilöi neste, lisää sokeri ja jatka keittämistä.

Jatka liemen keittämistä, kunnes lopputulos on ruskeaa ja siirappimaista. Keittämiseen kuluu helposti toista tuntia aikaa. Kuusenkerkkäsiirapilla saa hienoa aromia vaikka juustokakkuun tai muihin leivonnaisiin. Se soveltuu myös vaahterasiirapin tavoin lättyjen ja jäätelön maustamiseen tai vaikka teen makeuttamiseen. Kokeile myös rosmariinisiirappia.

Kuusenkerkkäsnapsi

Lisää kirkkaaseen viinaan tai jaloviinaan maun mukaan kuusenkerkkäsiirappia. Siirappi soveltuu myös kuivan kuohuviinin tai samppanjan maustamiseen hieman erähenkisemmäksi kuplajuomaksi.

Viikonlopun Iltasanomissa on jotain harvinaista ja esille nostamisen arvoista. Nykyään valtalehdissä ei juuri koskaan ole metsästystä ja metsästäjiä arvostavia positiivisia kirjoituksia, ei ainakaan demaripoliitikon kirjoittamia. Demarit kun ovat jo vuosia liukuneet kaupunkilaisnaisia kosiskelevaksi vaaleanpunaviherhöttöä tarjoavaksi tositvsaippuasarjaksi, ryyditettynä Tuomiojan edustamalla ”aseet eivät kuulu suomalaiskoteihin” -änkyrävasemmistosiivellä.

En keksi yhtään syytä, miksi kokolihaa maakunnassa grillaava heteromies demareita äänestäisi. Nyt kuitenkin aivan yllättäen ja pyytämättä demaripoliitikko ja kirjailija tohtori Lasse Lehtinen avautuu otsikolla ”Metsästäjä tähtäimessä”. Lainaan jutun poikkeuksellisesti tähän kokonaisena kolmessa palassa. Kerrankin voin sanoa olevani täysin samaa mieltä demarin kanssa. Ehkä toivoa ei ole kokonaan vielä menetetty...

Klikkaa kuva isommaksi

Kauan odotettu uusi metsästyslaki astui Virossa voimaan viime lauantaina 1.6.2013. Laki on kokonaisuudessaan viroksi luettavissa täältä.

Lakiteksti tuppaa olemaan hankalasti luettavaa lähes aina ja varsinkin vieraalla kielellä. Niinpä olen virolaisten tuttavieni kautta yrittänyt saada selville, mikä muuttui. Yhtenäistä ja selkeää käsitystä muutoksista tuntuu olevan vaikea löytää. Lisäksi lakiin on mahdollisesti tulossa muutoksia vielä ihan tuoreeltaan, useiden valitusten myötä. Tässä muutamia esillenostoja meitä turisteja enemmän koskettavista muutoksista:

Pienriistan metsästys sallitaan myös jousella, ei kuitenkaan varsijousella. Jousimetsästystä varten tarvitaan metsästyskortti ja jousiammuntakoetodistus.

Lyijyhaulikielto vesilintujahdeissa. Kielto on voimassa kuten Suomessa, eli paikasta riippumatta ja koskien kaikkia vesilintuja sorsasta hanheen.

Metsästyksenjohtaja ei enää tarvitse erityistä koulutusta, vaan siihen riittää metsästysoikeus ko. alueella ja metsästyskortti. Näin lähes kuka tahansa metsästäjä voi toimia metsästyksenjohtajana. Samoin kuka tahansa maanomistaja voi järjestää pienriistajahteja myös turisteille. Suurriistajahteihin vaaditaan sen sijaan edelleen 5.000 hehtaarin yhtenäinen metsästysalue.

Mahdollisesti jatkossa Virossa voidaan vaatia nähtäväksi Suomalainen korkeintaan kaksi vuotta vanha karhu- tai hirvikoetodistus. Suomalainen korttihan on täällä voimassa kolme vuotta, mutta ei siis käyne todistukseksi Virossa enää kolmantena vuotena. Kokeessa on siis jatkossa käytävä vähintään kahden vuoden välein.

Nämä tulkinnat ovat siis nopeasti koottuja parhaita arvauksia, eli luuloja eri lähteistä saamieni tulkintojen pohjalta. Tarkennan näitä lakimuutoksia heti, kun tieto asiasta lisääntyy ja varmentuu :)

Laajemmin tietoa metsästyksestä Virossa löydät täältä!

Vielä on tuoreessa muistossa jääkiekon MM-kisojen katkera tappio Ruotsille (anteeksi, että muistutin). Olivat vaan Sedinien verran parempia. Metsästysvideoissakin Ruotsi pelaa jatkuvaa kahden miehen ylivoimaa. Ulf Lindrothin ja Andreas Norinin filmejä ei kannata edes verrata meikäläisten erätulien ja jahtimarjaanojen tuote-esittelyihin. Yhtä oikeudenmukaista olisi verrata Tähtien sota -tuplatrilogiaa TV-shopin infomercialiin.

Silläkin uhalla, että hehkutukseni alkaa kuulostaa epäuskottavalta, väitän kolmen hiljattain suomalaisilla tekstityksillä julkaistun ruotsalaisvideon olevan parhaat koskaan näkemäni metsästysvideot. Mikä näistä sitten tekee niin ylivoimaisen hyviä? Ensinnäkin, asia mistä puhutaan on tekijöillä poikkeuksellisen hyvin hallussa, eli he todella tietävät mistä puhuvat. Myös tuotanto kuvauksesta leikkaukseen on toteutettu aikaa ja vaivoja säästämättä hyvällä ammattitaidolla.

Näissä filmeissä on samaa metsästyksen jännitystä kuin monissa laadukkaissa jahtikuvauksissa. Sen lisäksi nämä videot ovat kuitenkin täynnä asiaa ja opastusta. Esimerkiksi pillien käyttö käydään läpi huolellisesti pieniäkin nyansseja demonstroiden. Karttataktiikat ja keliolosuhteet tulevat hyvin esille. Vielä lisäksi näytetään konkreettisesti, miten eri tekniikat toimivat ja miksi. Myös epäonnistumisia näytetään, sillä virheistähän juurikin parhaiten oppii.

Filmit toimivat monella tasolla. Niitä on ilo katsella metsästyksestä kiinnostuneena vain yleisellä tasolla tunnelmista nauttien. Videot toimivat erittäin hyvänä perusopastuksena aihealueeseensa, jos ei vielä ole kyseiseen jahtimuotoon erityisemmin perehtynyt. Voin kuitenkin luvata, että myös kokenut metsästäjä löytää näistä varmasti lisäoppia ja uusia näkökulmia omiin jahteihinsa.

Jos nyt hakemalla pitää vikoja etsiä, niin se on ehdottomasti käännösten heikkous. Ikävä kyllä tekstitysten kielitaso ei ole asiasisällön arvoista. Kömpelö käännöstyö ei haittaa asioiden seuraamista tai omaksumista, mutta selvästi siitä kuultaa tietty amatöörimäisyys läpi.

Vielä kerran selvyyden vuoksi: olen todellakin haltioitunut näiden filmien laadukkaasta sisällöstä. Tämä ei kuitenkaan ole maksettu mainos, vaikka sainkin nämä tuotenäytteinä tekijältä. Olisin yhtä hyvin voinut arvioida hyvällä omallatunnolla nämä toisinkin, jos siihen olisi ollut vähääkään syytä.

KETUN HOUKUTTELU

Oikea ääni oikeassa paikassa
Passin valinta – Houkutusäänet – Taktiikka, kesto 93 min.

Klikkaa tästä videon kotisivuilta lisätietoja!

HANHIEN METSÄSTYS KAAVEILLA

Pillitys – Varusteet – Taktiikka, kesto 72 min.

Klikkaa tästä videon kotisivuilta lisätietoja!

METSON LATVAJAHTI

Taktiikka – Varustus – Ammunta, kesto 72 min.

Klikkaa tästä videon kotisivuilta lisätietoja!

Filmeistä on arvostelu myös Tapiolan takamailla –blogissa, joten käy vilkaisemassa myös toinen mielipide näistä videoista.

Dogbone harjoitusjärjestelmä tarjoaa mielekästä ja mielenkiintoista puuhaa näin kesäkuukausina metsästyskoiralle ja omistajalle. Jenkeissä jättösarvien keräily on todella suosittua hommaa monien metsästyskoirien sivuharrastuksena.

Lisätietoja valmistajan kotisivuilta: http://dogbonehunter.com

Sloppy Joe on perinteinen amerikkalainen hampurilaissämpylän väliin tehty pikaruoka. Kanadan puolella Quebecissä herkku tarjoillaan hodarisämpylän välissä nimellä pain à la viande (leipää lihalla / lihamureke). Sloppy sanana viittaa vetelään ja epäsiistiin. Ja toden totta, tämä herkku on huolimattomasti syötynä helposti rinnuksilla.

riistajauhelihaa
tomaattimurskaa
paprikaa
sipulia
kaurahiutaleita
worcestershire-kastiketta
chiliä
valkosipulia
tabascoa
suolaa
pippuria

Ruskista kevyesti ½ kg jauhelihaa, sipuli silputtuna ja paprika pienittynä. Lisää purkki tomaattimurskaa, kourallinen kaurahiutaleita ja loraus worcestershire-kastiketta. Maistele ja lisää maun mukaan chiliä, valkosipulia, tabascoa, suolaa ja pippuria. Anna muhia vartin verran ja tarjoa sämpylän välissä suolakurkkujen ja coleslaw –salaatin kanssa.

Päivän Savon Sanomat ja toimittaja Marita Tiihonen väittävät Suomessa tapettavan salaa 50 sutta vuosittain. Väite on täysin epäuskottava, mutta väitteen takana on riistakeskuksen viestintäpäällikkö Klaus Ekman ja pari Suomen Luontoliiton susiryhmäläistä. Ekman tunnustaa, että kyse on arviosta, mutta väittää, että siitä ollaan yhtä mieltä. Väite on kuitenkin täysin perätön eikä siitä todellakaan olla yhtä mieltä. Erittäin surullista, että Suomen riistakeskus on lähtenyt julkisuudessa levittelemään perätöntä propagandaa.

Väitteen taakse ei siis ole mitään uskottavaa näyttöä. Kuinka helposti olisi mahdollista salakaataa joka viikko susi, siten ettei asia tulisi julkisuuteen? Käytännössä suden metsästys vaatii lumen maahan, näin vähintäänkin puolet vuodesta metsästys on mahdotonta tai erittäin hankalaa. Talven aikana siis täytyisi joka viikko tapahtua vähintään kaksi suden salakaatoa, niin ettei tietoa tästä leviäisi julkisuuteen. Mielestäni Perhon ja Sonkajärven tapaukset juurikin todistavat, ettei näin suurisuuntaista ja yleistä salametsästys voi tapahtua ilman erittäin suurta kiinnijäämisen riskiä.

Suomen riistakeskuksen tehtävänä on mm. kestävän riistatalouden monipuolisen edistäminen sekä riistanhoitoyhdistysten ja metsästäjien toiminnan tukeminen. Valheellisen tiedon tai arvausten levittäminen ei kuulu riistakeskuksen tehtäviin. Tämä täysin epäuskottava tieto kuitenkin päätyi riistakeskuksen viestintäpäällikön Klaus Ekmanin toimesta Savon Sanomiin ja sitä kautta moniin valtakunnallisiin medioihin, kuten Uuteen Suomeen ja MTV3 –uutisiin. Tällaisen valheen levittäminen ei todellakaan tue metsästäjien toimintaa vaan päinvastoin on omiaan vaikeuttamaan ja vahingoittamaan harrastustamme monin tavoin tulevaisuudessa.

Riistakeskuksen tulisi sanoutua julkisesti irti kaikesta valheellisten, asenteellisten ja kiistanalaisten väittämien levittämisestä. Erityisesti viestintäpäällikön Klaus Ekmanin tulisi tehdä asiasta vakavat johtopäätökset.

Tämän aamun Aamulehden STT:n uutisessa Riistakeskuksen viestintäpäällikkö Klaus Ekman peruu aiemmin julkisuuteen esittämänsä väitteen 50 suden salakaadosta. Luku ei olekaan enää salakaadettujen susien määrä, vaan sisältää myös luvalliset susien kaadot, liikennekuolemat ja aivan normaalin poistuman. Ekman tunnustaa myös, ettei ”salametsästyksen todellisia määriä tiedä kukaan”.

Tästä huolimatta Ekman uutisen mukaan toteaa syytteisiin päätyvän vain hyvin harvojen tapausten. Ekman siis jatkaa aiemmin jo perumiaan löysiä puheitaan ja metsästäjien mustamaalausta. Jos hänen mielestään salametsästyksen todellisia määriä ei tiedä kukaan, niin miten ihmeessä hän voi väittää, että julki tulevat vain hyvin harvat tapaukset? Niitä on siis kaikessa hiljaisuudessa pantu maihin melkoinen määrä, muotoilee Ekman.

Tilanne on tällä hetkellä se, ettei kukaan tiedä susien oikeaa määrää. Sitä eivät tiedä sen paremmin tutkijat, kuin Riistakeskus. Asiasta on olemassa vain enemmän ja vähemmän edistyneitä arvauksia. Tutkijatkin puhuvat yleensä vähimmäisarvioista, eli varmasti heidän tiedossaan olevien susien lukumäärä. Tämä luku sitten julkisuudessa yleensä otetaan varmana tietona susien kokonaismäärästä, jota se ei tietenkään ole.

Helmikuussa 2013 RKTL:n arvion mukaan Suomessa oli 120-135 sutta. Oletetaan kannan jakaantuneen 45 laumaan/pariin. Kun susipari saa keskimäärin neljä pentua, niin pentuja noilla susilla on nyt kesällä 180 kpl. Lisäksi lienee syytä epäillä, ettei yllä oleviin laskelmiin ole saatu laskettua kaikkia susipareja, eikä yksittäisiä susia. Jos susipareista/laumoista on jäänyt 10% huomaamatta, se tarkoittaa noin 10 kpl aikuista sutta, jotka saivat keväällä 20 pentua. Yksinäisiä laumojen ulkopuolisia susia täytyy olla vähintään 10 kpl.

Joten nyt kesällä susien määrä saattaa hyvinkin olla 355 kpl. Kuitenkin julkisuudessa puhutaan vain ja ainoastaan 120 sudesta. Eikö olisi rehellisempää puhua 120-355 sudesta, jotta varmasti kaikki ymmärtäisivät kannan todellisen koon? Lisäksi sudet kulkevat usein pitkiä matkoja valtion rajoistakin välittämättä. Elämä luonnossa on karua, joten susia kuolee onnettomuuksien seurauksena, ravinnon hankinnassa, tauteihin, nälkään ja reviiri-/valtakamppailuissa.

Tilanteessa jossa susien tarkkaa määrää ei pystytä todistamaan edes sadan eläimen tarkkuudella on aivan turha esittää väitteitä tyyliin: ”lisäksi ainakin 20 sutta on kadonnut niin, että voi epäillä, että ne olisi salakaadettu”. Salametsästystapauksia on tullut julki viime metsästyskaudella vain neljä. Tästä huolimatta Riistakeskus väittää ilman todisteita niitä salametsästetyn melkoisen määrän ja nämä neljä olisivat vain pieni osa kokonaismäärästä. Riistakeskus ja Klaus Ekman jatkavat näin täysin perusteettomasti metsästäjien mustamaalaamista.

Laudan reunakulma pitää levyn hyvin paikoillaan. Sen voi asettaa myös lieden päälle ekstratyötilaksi.

Reunassa oleva ura kerää leikatessa vapautuvan lihanesteen ja hedelmien mehun. Kestävä puupinta on myös hellä veitsille.

Työergonomia paranee reilusti jo muutaman sentin korkeammalla työtasolla.

Tänään Ikeassa käydessäni tein todellisen löydön. En ollut uskoa silmiäni, että massiivipyökkiä 46x53 cm kokoinen leikkuulauta maksaa todellakin alle kympin. Olen jo pidempään suunnitellut vastaavan leikkuulaudan tekemistä itse, kasaamalla puurimoista liimapuuta tai ostamalla sopivaa materiaalia valmiina levynä. Itse tekeminen on toki hauskaa, mutta tämän leikkuulaudan materiaaleja ei edes kympillä saa.

Miksi sitten pitää olla näin iso leikkuulauta? Ensinnäkin riistankäsittelyssä suurin osa laudoista on aivan liian pieniä, näitäkin kannattaa hankkia saman tien kaksi vierekkäin laitettavaksi. Tällainen lauta on lisäksi hyödyllinen leivonnassa ja missä tahansa askartelussa (vaikka puukon rakentamisessa), jos haluaa suojata pöytää sotkuilta ja naarmuilta.

Lisäksi tällä tai kahdella päällekkäisellä saa nostettua työtason korkeutta muutaman kriittisen sentin. Keittiöiden työtasot kun on suunniteltu keskimäärin naisten mitoituksella ja ainakin itselläni selkä/hartiaseutu rasittuu liian kyyryssä työasennossa. Erityisesti tämä korostuu isompia riistaeläimiä teurastettaessa ja lihaa jalostaessa sekä pakatessa, johon aikaa menee usein tuntitolkulla.

Tämä Lämplig leikkuulauta kannattaa öljytä ennen käyttöä pariin kertaa molemmin puolin. Öljyäminen kannattaa toistaa muutaman kerran vuodessa. Leikkuulaudan hinta Ikeassa ja nettikaupassa on 9,99 €/kpl.

Sain tänään viestin blogin ”Ota yhteyttä” –lomakkeella:

Moro

Innostuin rakentamaan mökille ulkokäyttöön tarkoitetun pizza-uunin.

Aika monen kanssa juttelin aiheesta ja huomasin kuinka vähän aiheesta löytyy suomenkielisiä juttuja saatikka videoita. Tässä olisi yksi.

Jos tuntuu että lukijoita kiinnostaa enemmän niin voi laittaa jakoon.

Terveisin,

Manu

Kiitos Manu! Todella mielenkiintoinen projekti. Alkoi heti tehdä mieli omaa pizza-uunia :) Toivottavasti ohjeesta on iloa lukijoille. Katsotaan josko itsekin ehtisin oman pizza-uunin jossain vaiheessa muurata.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Kalaa söisi paljon useamminkin, jos vain osaisi valmistaa sen ruodottomana. Kaupasta ostetut lohet, siiat ja kuhat on helppo leikata/nyppiä ruodottomiksi, mutta mökkirannasta kalastetut hauet ja särkikalat ovat itselleni tekemätön paikka, saati sitten hieman eksoottisemmat made, turska, kampela ja ankerias. Haukien tai lahnojen kalastaminen on mukavaa puuhaa, mutta ruuanlaitossa innostus helposti tössää ruotoihin ja ajatus kulkee jauhettuun murekkeeseen tai kalapulliin.

Jaakko Kolmosen mainio kirja, Ruodotonta kalaa ratkaisee kiusallisen ruoto-ongelman. Otteita sisällöstä:
•Kalankäsittelyn työvälineitä ja käyttöniksejä (mm. veitsien teroittaminen)
•Pikkukalat (perkaaminen ja pihvien tekeminen)
•Lohikalat (ruodottomia fileitä lohesta ja siiasta)
•Made ja turska (nylkeminen, perkaaminen ja fileointi)
•Hauki (perkaaminen, fileointi, paloittelu, ruodottomaksi ottaminen)
•Ahvenkalat (kuhan, ahvenen ja kiiskin perkaaminen, nylkeminen ja fileointi ruodottomaksi)
•Särkikalat (lahnan, särjen, toutaimenselästä avaaminen, fileointi ja ruotojen poistaminen)
•Kampela ja ankerias (perkaaminen, nylkeminen ja ruodottomat fileet)
•Graavisuolaaminen
•Happokypsentäminen
•Keittäminen
•Hauduttaminen
•Kuorruttaminen
•Muhentaminen
•Paistaminen (mukaan lukien kivellä paistaminen)
•Grillaaminen
•Rasvassa keittäminen
•Hiillostaminen
•Loimuttaminen
•Lämminsavustaminen
•Kylmäsavustaminen
•Tölkkikypsentäminen
•jne.

Kirjassa näytetään, mitkä Suomen yleisimmistä kaloista voidaan käsitellä raakana ruodottomiksi. Samalla kerrotaan, kuinka ruodot voidaan poistaa kypsistä kaloista. Tätä helpottavat kirjan eri kalalajien ruotoisuuspiirustukset.

Paina veitsellä kevyesti selkäfileen puolivälistä ruotoihin asti. Siirrä leikattu osa irti fileestä. Näin tulevat 43 kaksihaaraisen ruodon päät hyvin näkyviin. Vedä ruodot irti kalasta.

Tee samanlainen leikkaus vatsalihaksen peräosaan keskiviivan lähelle. Näin löydät 12 käyrää ruotoa.

Nykyään moni yrittää poistaa raa'asta haukifileestä kaksihaaraiset ruodot leikkaamalla kaistaleen lihaa ruotojen kanssa pois. Kokin kannalta ajatellen työ on tarpeeton. Kun hauen selkäliha paloitellaan kolmeen osaan, kalan liha, kypsennettäessä millä menetelmällä tahansa, kuivuu ja menettää fileelle ominaisen muodon. Pahinta on se, että valmistettaviin kalapaloihin saattaa jäädä kurkkuun helposti kiinni jääviä ruodonpaloja.

Suosittelen lämpimästi tätä mainiota kirjaa kaikille kalaruuan ystäville!

Otsikko: Ruodotonta kalaa
Toimittanut: Jaakko Kolmonen ja Petri Kolmonen
Kustantaja: Patakolmonen Ky
Pituus: 87 sivua
ISBN: 952-5090-10-8

Kirjan voit tilata kätevästi suoraan tekijältä tästä linkistä, tarjoushintaan 21 € ~~29€~~

www.kokkikolmonen.com

Tutustu myös Jaakko Kolmosen mainioihin kirjoihin:

Hirvieläinten paloittelun ABC

Hirvieläinten teurastus ja teurastuspäivän herkut

Kehuin aiemmin parhaiden metsästysvideoiden tulevan Ruotsista ja käytin kömpelöä vertausta Sedinin veljesten jääkiekko-osaamisesta. Vaikka kotimainen metsästysvideotuotanto on ollut varsin vaatimatonta tasoa, on onneksi meilläkin oma Petri ”Konna” Kontiolamme. Taiga Starin julkaisema Riista tähtäimessä – Pienpetojen ja variksenmetsästys on ehdottomasti parhaita näkemiäni kotimaisia metsästysvideoita.

Riista tähtäimessä DVD:n tyylilaji on tyystin erilainen kuin kehumieni Ulf Lindrothin ja Andreas Norinin filmien. Taiga Starin videossa keskitytään kaikkein olennaisimpaan, eli metsästykseen. Riista tähtäimessä ei pyri niinkään opettamaan, vaan näyttää kotimaista riistanhoitometsästystä tunnelmallisella ja dokumentoivalla tavalla.

Videon jälkikäsittely otosten yhteensovittamiseksi valoisuuden, äänen ja väritasapainon osalta on ilmeisen tarkoituksellisesti jätetty melko karkean viimeistelyn tasolle ja näin saatu hyvin aidon oloinen tunnelma. Osa materiaalista on jopa jätetty 4:3 kuvasuhteeseen. Sama pätee käsikirjoitukseen, joka kulkee jahdin tapahtumien mukana joustavasti niin, että myös epäonnistumisia ja turhautumisia näytetään. Tarpeeton lavastus loistaa poissaolollaan.

Riista tähtäimessä DVD:tä katsoessa on helppo heittäytyä videon tunnelmaan. Ihmiset ja paikat ovat suomalaisille tuttuja, joten katsoja on kuin yksi jahtiporukan jäsenistä. Vaikkei video todellakaan ole opetusvideo, niin 105 minuutin sekaan mahtui uusia niksejä, joista on hyötyä omissakin jahdeissa.

Suosittelen Riista tähtäimessä videota kaikille pienpetojahdista ja riistanhoitotyöstä kiinnostuneille. Aivan erityisen suositeltavaa katsottavaa tämä olisi ”Ei koske metsästäjiä” –edusmiehillemme. Videosta nimittäin käy erittäin selvästi ilmi mihin metsästyksessä tarvitaan pistoolia ja kuinka mahdotonta näissä tilanteissa olisi pitkän aseen käyttö.

Lisätietoja ja tilauslomakkeen löydät tästä linkistä Taiga Starin sivuilta!

Glaseerauksella viimeistellään kypsennettävän lihan pintaan herkullinen kiilto ja rapeus. Sakean ja lasimaisen pinnan muodostava maustekastike maustaa ja marinoi lihan kypsymisen aikana. Glaseeraus sopii erityisesti grillikyljille ja muille rasvaisille lihoille. Glaze-kastike koostuu yleensä kolmesta komponentista eli makeasta, happamasta ja mausteesta. Klassinen BBQ glaze-kastike syntyy ananasmehusta, johon lisätään hunajaa, öljyä, viinietikkaa ja usein myös chilikastiketta. Tätä perusohjetta on helppo varioida mielensä mukaan esim. vaihtamalla ananas appelsiiniin, hunaja sokeriin, etikka viiniin… jne.

Glaze-kastike sivellään lihan pinnalle grillauksen loppuvaiheessa. Kuumassa grillissä kastikkeen sokeri karamellisoituu, muodostaen halutun kiillon. Tällä kertaa grillasin ja glaseerasin villisian ribsejä. Alla hyväksi havaitsemiani (ja villisialle sopivia) glaze-makuja.

Glögitiivistettä, omatekoista grillimaustetta ja öljyä, kaikkia samassa suhteessa, sekä ehkä vielä hiukan hunajaa.

Sinappia, ketsuppia ja siirappia ja/tai hunajaa, kaikkia samassa suhteessa.

1 dl siirappia, 1/2 dl olutta, 1/2 dl HP-kastiketta, 1 rkl worcestershire-kastiketta, 1 rkl soijaa, 1 tl tabascoa

Omatekoinen kuusenkerkkäsiirappi toimii sellaisenaan tai osana glaze-kastikkeessa

Itse tehty tuorepasta on helppotekoista ja paljon parempaa kuin kaupan valmispastat. Yksinkertaisimmillaan pastan valmistukseen tarvitset vain vehnäjauhoja ja munia. Olen muutaman kerran tehnyt kotona pastaa alusta loppuun käsityönä, mutta se on aikaa vievää ja vaivalloista puuhaa. Nopeaan ja helppoon valmistukseen tarvitsee vähintäänkin pastakoneen kaulinosan ja mielellään myös leikkurin. Niinpä tuorepastan valmistusta olen käytännössä päässyt harjoittelemaan vain töissä ravintolakeittiössä.

Pari viikkoa sitten törmäsin sattumalta CupoNationinnettipalveluun, jossa julkaistaan alennuskuponkeja ja -koodeja eri nettikauppoihin. Ensin katsoin Varustelekan -50% alennukset, kunnes löysin Maypointin -50% alennukset ruoanlaittovälineistä ja sieltä aidon italialaisen Marcato Atlas pastakoneen puoleen hintaan. Nyt saa siis käytännössä parhaan pastantekomankelin vain muutamalla kympillä.

Marcato ei todellakaan ole mikään Clas Ohlsonin halpamarketversio, samanlaista olen käyttänyt myös ravintolan keittiössä. Se siis kestää ammattimaista käyttöä, ja sillä on kolmen vuoden takuu. Marcato voitti myös Kuningaskuluttajan pastakonetestin. Jos siis olet hyvää pastakonetta vailla, niin kannattaa surffata CupoNationin tarjoukset.

Tuorepastan valmistus

Kuuden henkilön annoksessa tarvitaan: 250 g tavallisia vehnäjauhoja, 250 g durumvehnäjauhoja ja viisi munaa. Nämä ainekset löytyvät lähikaupasta ja ovat moniin muihin raaka-aineisiin verrattuna lähes ilmaisia, ja lopputuloksena saat aitoa italialaista tuorepastaa.

Mittaa vehnäjauhot kulhoon ja riko munat jauhojen keskelle (älä käytä suoraan jääkaapista otettuja munia). Sekoita munat kokonaan jauhojen joukkoon joko käsin tai yleiskoneella.

Vaivaa käsin kunnes taikina on kiinteä ja tasainen. Jos taikina on liian kuivaa, niin lisää vettä ja jos se on liian pehmeää, lisää jauhoja. Hyvä taikina ei tartu sormiin.

Kiedo pasta kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään vähintään vartiksi, muttei kuitenkaan paria tuntia pidemmäksi ajaksi.

Leikkaa taikinapötkö sopiviksi pihveiksi.

Mankeloi taikina levyksi aloittamalla ensin ykkössäädöllä ja toista tämä muutaman kerran taittamalla taikina ensin kaksinkerroin.

Lisää tarpeen vaatiessa hieman jauhoja ja säädä mankeli haluamallesi pastan paksuudelle.

Voit käyttää pastan levyinä lasagneen tai ravioleihin. Levyt voi leikata esimerkiksi nauhapastaksi (tagliatelle/trenette) pastakoneen leikkurilla tai veitsellä.

Jauhota pasta ja anna sen kuivua ilmavasti vähintään tunnin. Tuorepasta säilyy kuivassa ja viileässä paikassa ainakin viikon tai pari.

Tuorepasta kypsyy nopeasti. Keittoaika on pastan paksuudesta riippuen minuutista viiteen minuuttiin. Keitinvedessä pitää olla runsaasti suolaa. Klassinen ohje sanoo keitinveden suolaisuuden samaksi kuin Välimeren suolaisuus, eli 3,5 %. Suolaa tarvitaan siis kolmen litran kattilaan reilun desin verran. Tämä on erittäin tärkeää, koska itse pastataikinassa ei yleensä käytetä suolaa ollenkaan. Yksi tapa lisätä pastan herkullisuutta on keittää se liha- tai riistaliemessä.

Tuorepastareseptejä on varmasti yhtä monta kuin on mammoja Sisiliassa, joten voit toki varioida taikinasta mieleisesi makuisen. Tässä vielä muutama resepti malliksi:

Pastataikina 1

4 kananmunaa

500 g vehnäjauhoja

½ tl suolaa

2 rkl vettä

Pastataikina 2

12 keltuaista

1 muna

500 g vehnäjauhoja

vettä

Pastataikina 3

4 kevyesti vatkattua munaa

350 g durumvehnäjauhoja

150 g tavallisia vehnäjauhoja

½ tl suolaa

Pastataikina 4

4 keltuaista

5 munaa

700 g vehnäjauhoja

Pastataikina 5

3 munaa

500 g vehnäjauhoja

loraus maitoa

Pastataikina 6

4 munaa

400 g durumvehnäjauhoja

1 rkl oliiviöljyä

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tänään Aamulehdessä oli harvinainen uutinen Satakunnan susista. Monista aiemmista uutisista poiketen, ei tässä sanallakaan vihjattu metsästäjien oletettuihin laittomuuksiin. Poikkeuksellista oli myös tutkijan rehellinen ja nöyrä asenne. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusapulainen Antti Härkälä kertoo:

Avoimesti poikkeuksellisen suuresta pentueesta.
Tunnustaa susien havainnoinnin ja laskemisen vaikeaksi.
Susien voivan häipyä omilta kotireviireiltään.
Susien voivan vaeltaa hyvinkin pitkiä matkoja ja lähteä miltei minne vain.
Ettei kukaan tiedä esimerkiksi ko. Satakunnan lauman viimevuoden pentujen nykyistä sijaintia.

Lienevätkö helteet tehneet tepposensa vai onko näin loma-aikaan jäänyt tutkimusapulainen ohjeistamatta, miten virallinen susipropaganda tiedottaa asioista? Tässä susitutkija kertoo susien lisääntyvän erittäin tehokkaasti. Uutisesta voi helposti päätellä, että Satakunnan alueella liikuskelee vähintään kaksin- ellei kolminkertainen määrä susia (20-35) virallisena totuutena kerrottuun helmikuun laskelmaan (9-11) verrattuna. Kun Satakunnan luvut suhteutetaan koko maan lukuihin, saadaan tulokseksi 240-355 sutta, eli juuri niin paljon, kuin aiemmin blogissani perustelin. On täysin perusteetonta puhua virheellisestä 120-135 suden määrästä, vaikka niin edelleen julkisuudessa jatkuvasti väitetäänkin.

Monesti juuri erilaiset puolivillaiset muka asiantuntijasusiryhmät esittävät julkisuuteen propagandaa, kuinka Suomen susien lukumäärä tiedetään erittäin tai ainakin riittävän tarkasti susien käyttäytymisen perusteella. Tässä uutisessa susitutkija kertoo, ettei ole mahdollista tietää kuin suuntaa antavasti laumoista ja yksilötasolla tiedetään tarkasti ainoastaan pantasudet.

Laskeminen on vaikeaa, sudet vaihtavat maisemaa ja reviiriä, kulkevat pitkiä matkoja ja voivat päätyä ennustamattomiin paikkoihin. Siitä huolimatta tänäkin kesänä on väitetty ”tiedettävän” 50 suden salakaadosta vuosittain. Tällaisten älyttömien väitteiden takana on ollut jopa Suomen Riistakeskuksen viestintäpäällikkö Klaus Ekman.

Kiitos kuitenkin Aamulehdelle ja rehelliselle susitutkijalle oikean tiedon kertomisesta.

Välillä meillä perheessä herää kysymys, miksi terassillamme on kolme grilliä? Vakiovastaukseni on, että tarvitsen niitä. Selittely on kuitenkin aina selittelyä, niinpä päätin kerralla osoittaa kaikki kolme tarpeellisiksi. Tein siis täyden grilliaterian jälkiruokineen kolmella grillillä. Koko aterian kantavaksi teemaksi valitsin luonteikkaan ystäväni, Jack Daniel’s -viskin.

Kokosin siis ateriaksi viskisavustettua hirvenpaistia, grillattua villisikaviskimakkaraa, viskismetanakastiketta grillattujen bataattien kanssa ja jälkiruoaksi grillissä paistettuja pannukakkuja viskijäätelöllä ja kuusenkerkkäsiirapilla.

Homma lähtee liikkeelle BBQ Smokerista eli hiilisavustimen laittamisesta tulille. Hiilisavustimen käytöstä tarkemmat ohjeet löytyvät täältä. Tällä kertaa savustuslastuina käytetään Jack Daniel’s – viskitynnyrisavustuslastuja. Savustimen vesimaljassa on kevyesti murskattuja valkosipulinkynsiä ja laakerinlehtiä. Lihaa ei marinoida eikä pintamausteta tällä kertaa ennen savustusta.

Hirvenpaisti siistitään kalvoista ja villisikaviskimakkaroihin tehdään viillot. Liha ja makkarat eivät saa olla jääkaappikylmiä grilliin laitettaessa. Tarkemmat tuoremakkaran teko-ohjeet löydät täältä ja täältä. Tässä makkaramassan resepti:

Villisikaviskituoremakkara

1 kg villisianjauhelihaa (tai muuta riistalihaa)
reilu loraus (n. 10 cl) viskiä (Jack Daniel’s)
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl tummaa sokeria
2 rkl soijakastiketta
1 tl suolaa
½ tl rouhittua mustapippuria
timjamia silputtuna

Voit korvata osan lihasta sianihralla ja/tai pekonilla (jopa 250 g) riippuen haluamastasi makkaran rakenteesta. Timjami voi olla kuivattua ½ tl tai tuoretta 1 rkl.

Tee bataatista sopivia lohkoja.

Esikeitä bataatteja suolavedessä noin 15 min grillin sivupolttimella.

Viskismetana

purkki smetanaa
½ rkl dijonsinappia
½ rkl hunajaa
reilu loraus viskiä
timjamia
suolaa
pippuria

Sekoitetaan aineksista kastike.

Kun hirvipaistin sisälämpötila on 58 astetta, laitetaan savustimeen vielä hiukan uusia liotettuja savustuslastuja ja nautitaan siivu ruuanlaittojuomaa. Sen jälkeen liha otetaan savustimesta, pintamaustetaan suolalla ja pippurilla, ja kääritään folioon vetäytymään.

Hirvenpaistin vetäytyessä voidellaan bataattilohkot oliiviöljyllä ja maustetaan itse tehdyllä grillimausteella. Grillataan bataatteihin rapsakka pinta ja rusketusraidat kuumassa kaasugrillissä.

Grillataan villisikaviskimakkarat nopeasti rapeiksi hiiligrillillä. Grillissä voi käyttää halutessaan myös savustuspaloja tai -purua.

Nosta lautaselle muutama siivu hirvenpaistia ja pari pätkää riistamakkaraa, jokunen lohko bataatteja ja kaikkien kaveriksi viskismetanakastiketta. Ruokajuomana maistuu Legendele Toamnei Feteasca Neagra, ruokaryypyksi Jack Daniel’siä.

Jälkiruuaksi paistetaan kaasugrillissä pannaria, jonka päälle pallo omatekoista viskijäätelöä ja kuusenkerkkäsiirappia.

Viskijäätelö

½ l maitoa
½ l kermaa
1 dl viskiä
400 g sokeria
12 keltuaista
halkaistu vaniljatanko

Sekoita maito-sokeri-vaniljatanko –seosta kulhossa vesihauteessa kiehuvan kattilan päällä. Kun seos alkaa poreilla, lisää seos vähitellen keltuaisten päälle koko ajan vatkaten. Laita seos takaisin vesihauteeseen ja sekoita koko ajan kunnes seos sakenee. Anna seoksen jäähtyä kelmulla peitettynä. Sekoita jäähtyneen seoksen joukkoon hellävaraisesti vaahdoksi vatkattu kerma. Laita seos jääkaappiin kylmenemään muutamaksi tunniksi.

Poista vaniljatanko jäähtyneestä seoksesta (voit vielä raaputtaa mustat siemenet joukkoon) ja kaada se jäätelökoneeseen ainakin ½ tunniksi tai kun rakenne on hyvä. Säilytä jäätelö pakastimessa.

American style pancakes

150 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 rkl sokeria
1½ dl maitoa
1 iso muna, kevyesti vatkattu
2 rkl sulaa voita (hiukan jäähtynyttä) tai oliiviöljyä + hiukan lisää paistamiseen

Sekoita kuivat aineet suuressa kulhossa. Vatkaa erillisessä kulhossa kevyesti yhteen maito ja kananmuna, ja lisää voisula. Kaada maitoseos jauhojen sekaan ja sekoita haarukalla tasaiseksi. Anna seistä muutaman minuutin. Kuumenna kaasugrillin parilalevy keskilämmöllä ja lisää nokare voita. Kun voi on sulanut, kaada kauhallinen taikinaa. Taikina on selvästi tavallista ohukaistaikinaa paksumpaa. Odota kunnes pannukakun pinta alkaa kuplia, käännä ja paista kunnes molemmat puolet ovat kullanruskeita ja pannukakku on kohonnut n. 1 cm:n paksuiseksi.

Kanadalainen tri Valerie Taylor piti esitelmän suuressa ylipainokokouksessa Vancouverissa "Ruokafetissi: Yhteiskunnan monimutkainen suhde ruokaan" ja väitti että "joillakin ihmisillä joilla on alttius paino-oireille" ruokavalokuvaus ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa voivat ennustaa paino-ongelmia.

Hmm. Olen ehkä hieman jäävi arvioimaan ruokavalokuvauksen ja ylipainon suhdetta kahdestakaan syystä ;) enkä olisi ihan varma edes siitä mielen terveydestäkään...

Viime aikoina on asiasta noussut paljon keskustelua Atlantin takana. Jos aihe siis kiinnostaa tai pelottaa, lisätietoja diagnoosista löydät mm:

http://big.assets.huffingtonpost.com/foodfetish.pdf

http://eater.com/archives/2013/05/09/expert-photographing-food-may-be-sign-of-mental-illness.php

http://www.cbc.ca/news/canada/british-columbia/story/2013/05/01/bc-food-social-media-obesity.html?cmp=rss

http://eater.com/archives/2010/05/20/food-blogger-wants-better-lighting-in-restaurants.php

http://www.huffingtonpost.com/2013/05/07/instagramming-food-problem-foodstagramming_n_3230129.html

http://eater.com/archives/2012/10/05/watch-joe-bastianich-gails-simmons-debate-the-dangers-of-food-porn-on-dr-oz.php

http://www.esquire.com/blogs/food-for-men/dude-food-questions-15436858

http://www.huffingtonpost.com/2013/01/24/restaurant-photo-ban-death-of-food-porn_n_2543306.html

http://www.nytimes.com/2013/01/23/dining/restaurants-turn-camera-shy.html?_r=0

Uusi Cat B15–puhelimeni on osoittautunut erittäin hyväksi hankinnaksi. Kokemuksia on kertynyt vasta kolme viikkoa, mutta jo nyt voin huoleti sanoa Cat B15 pesevän aiemman jahtipuhelimeni XCoverin erittäin selvästi käytettävyydellään. Cat B15 on tukevarakenteinen ja miellyttävä käyttää. Kokin hommissa keittiöllä puhelin joutuu todella koville. Peruspuhelin ei kauaa jaksa kuumissa ja kosteissa olosuhteissa, eikä näytönlasiltaan rikkinäiset puhelimet työkavereilla ole mitenkään harvinainen näky.

Likaisen puhelimen voi tarvittaessa pestä :)

GPS toimii oikein hyvin.

Cat B15 rakenne on erittäin luja metallin ja pehmeän muovin yhdistelmä.

Uusi jahtipuhelimeni onkin ollut suosikkipuhelimeni viimeviikkoina. Se on ollut mukana töissä, lenkkeilleissä ja kalastusreissuilla, entisestä ykköspuhelimesta (Samsung GT-N7000) onkin tullut enää vain eräänlainen salonkipuhelin, jonka otan matkaan vain jos tarvitsen isompaa näyttöä kirjoittamiseen, surffailuun, kuvaamiseen, lukemiseen tai videoiden katseluun. Käytännössä Cat B15 toimii kaikessa muussa käytössä aivan yhtä hyvin, mutta paljon huolettomammin. Oikeastaan ainoa ”vika” on USB-portin sijainti syvällä kumisuojan takana koneen sivulla. Tästä syystä USB-pistokkeen laittaminen vaatii normaalia enemmän asettelua ja huolellisuutta. Tosin akku tuntuu kestävän selvästi paljon pitempään kuin Samsungissa, joten latauksen kömpelyyteen en ole päässyt tuskastumaan.

Tärkeimmät ominaisuudet:

Mitat: 125 x 69.5 x 14.95mm
Paino: 170g
Pölyn ja veden kestävä (tilapäinen upotus metrin syvyiseen veteen 30 minuutiksi), IP67 –luokitus.
Iskunkestävyys: näytön 4” Capacitive multi touch Corning gorilla –lasi on tavallista lasia vahvempaa ja se kestää paremmin naarmuja ja putoamista. Pudotustestattu 1,8 m korkeuteen asti. Kosketusnäyttö toimii myös märillä sormilla.
Yhteydet: 3g 900/2100, gsm 850/900/1800/1900, bluetooth (edr), Wi-fi, GPS
Käyttöjärjestelmä: Android 4.1 Jelly bean
Kamera 5 megapikseliä
Käyttölämpötila: -20° - 55°C
Prosessori: Dual Core 1Ghz
Käyttömuisti 512 Mt ja ulkoinen muisti 4 Gt MicroSD (maks. 32 Gt)
Akku 2000 mAh, puheaikaa jopa 16 tuntia ja valmiusaikaa jopa 26 päivää (single sim) ja 19 päivää (dual sim).

Tähän asti käyttökokemukseni ovat olleet lähes pelkästään positiivisia ja Cat B15 -puhelinta voin suositella kaikkeen rankempaan käyttöön. Palaan puhelimen käyttökokemuksiin tulevissa kirjoituksissa, kunhan talvi ja jahtihommat pääsevät kunnolla puhelinta höykyttämään.

Ylen verkkouutisten mukaan kuluva kesä on ollut suotuisa metsäkanalintujen pesinnöille. Riistakolmiolaskentoja ei vielä ole tehty, mutta kaikki viittaa hyvään poikastuottoon:

- Kevät, loppukevät, alkukesä ja keskikesä ovat kaikki olleet olosuhteiltaan suotuisia ja poikasten kannalta kriittisin aika, kuoriutumisesta juhannuksen alta pari viikkoa eteenpäin on ollut myös hyvä. Se on vaiheena kaikkein herkin, jos silloin on hallaa tai vesisadetta ja kylmää, niin poikasten pärjääminen on paljon vaikeampaa, sanoo kannanarvioija Pekka Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

- Poikasille on ollut myös runsaasti ruokaa, nehän syövät hyönteisiä ja toukkia ja niitä on lämpimänä kesänä paljon.

http://yle.fi/uutiset/kanalinnuilla_hyva_kesa/6738735

Mausteiden savustaminen savustusboksilla

Omatekoinen grillimauste

Omatekoinen kuusenkerkkälikööri ja –siirappi

Kuusenkerkkälikööri

Kuusenkerkkäsiirappi

Kuusenkerkkäsnapsi

Järkipuhetta Lasse Lehtiseltä

Viron uusi metsästyslaki

Parhaat metsästysvideot tulevat Ruotsista

KETUN HOUKUTTELU

HANHIEN METSÄSTYS KAAVEILLA

METSON LATVAJAHTI

Hyvää kesäharjoitusta metsästyskoiralle

Sloppy Joe ja pain à la viande

Suomen Riistakeskus valehtelee

Riistakeskus jatkaa metsästäjien mustamaalausta

Kunnollinen leikkuulauta kympillä

Pizza-uunin teko-ohjeet vaihe vaiheelta

Ruodotonta kalaa, Jaakko ja Petri Kolmonen

Riista tähtäimessä – Pienpetojen ja variksen metsästys

Lihan glaseeraus grillissä ja glaze-kastikkeet

Tuorepastan valmistus

Tuorepastan valmistus

Harvinaisen rehellistä puhetta susitutkijalta

Mihin mies tarvitsee kolme grilliä?

Villisikaviskituoremakkara

Viskismetana

Viskijäätelö

American style pancakes

Ruoan valokuvaaminen merkkinä mielen sairastumisesta?

Cat B15 vesitiivis ja iskunkestävä puhelin

Metsäkanalinnuilla onnistunut pesintä