Sous vide kotikeittiössä

December 2, 2014, 12:49 pm

≫ Next: Metsästyksen eettiset ohjeet virossa

Joko olet tutustunut sous vide -kypsennykseen? Voin taata, että se tulee mullistamaan ruoanlaiton lähitulevaisuudessa myös kotikeittiöissä. Vesihaudekypsennys on varmasti helpoin tapa nostaa kotikeittiössä kokkausten tasoa lähelle huippuravintoloiden laatua. Lähes kaikissa fine dining –ravintoloissa valmistetaan nykyään merkittävä osa ruoista tällä menetelmällä. Tekniikka ei ole mitenkään vaikea, itse asiassa hyvinkin yksinkertainen ja toimii oikein käytettynä pommin varmasti miltei kaikilla raaka-aineilla. Tarvittavat laitteet ovat kuitenkin olleet pitkään hyvin kalliita. Ammattitason välineiden hinnat ovat noin 1.500 eurosta ylöspäin. Niinpä olo oli kuin Graalin maljan löytäjällä, kun näin Sansairen tyhjiökypsennyslaitteen reilun 200 euron hinnalla.

Yksinkertaisuudessaan sous vide –menetelmä on nerokas. Raaka-aineet kypsennetään vesihauteessa tiiviiseen muovipussiin pakattuna matalassa tarkasti kontrolloidussa lämpötilassa. Tällä menetelmällä saavutetaan monia etuja perinteisiin valmistustapoihin verrattuna.

Ruoka kypsyy kauttaaltaan tasaisesti juuri oikein, asteen kymmenesosan tarkkuudella. Eikä ylikypsenemisen tai raa’aksi jäämisen riskiä käytännössä ole ollenkaan, haluttu lopputulos on aina varma. Kypsymisen tapahtuessa tiiviissä pussissa (omissa nesteissään) hävikki on olematonta ja mehevyys optimaalinen, samalla säilyvät ravintoaineet tallessa ja maut tiivistyvät entisestään.

Vasemmalla sous vide -menetelmällä ja oikealla perinteisillä menetelmillä valmistettuja raaka-aineita.

Paistaessa ruoka helposti kuivuu, mehukkuus valuu pannulle nesteenä ja pinnan ollessa jo ylikypsä, saattaa sisus olla vielä raaka. Keittäessä taas maku- ja ravintoaineet liukenevat ympäröivään nesteeseen. Käytännössä kiehuva vesi on lisäksi useimmiten liian kuumaa kasvisten oikeaoppiseen kypsentämiseen. Ammattikeittiössä sous vide – menetelmän etu on huipputulosten lisäksi toistettavuus ja tasalaatuisuus. Oikean lämpötilan ja ajan löydyttyä, voidaan samoista raaka-aineista valmistaa täydellistä kypsyyttä ja rakennetta kerta toisensa jälkeen helposti. Pihvin kypsyysastetta ei enää tarvitse arvailla, se on oikea jokaisella kerralla. Ruoka voidaan pitää tarjoilulämpötilassa myös pidempiä aikoja, ilman pelkoa ylikypsymisestä. Näin saavutetaan tasainen kypsennystulos, myös silloin kuin valmistettavien tuotteiden koko vaihtelee.

62 °C

65,5 °C

68 °C

73 °C

Kananmuna toimii hyvänä esimerkkinä sous viden mahdollisuuksista. Voit valita oikean kypsyysasteen juoksevasta keltuaisesta täysin kiinteään ja saat kerta toisensa jälkeen juuri mieleisesi tuloksen. Uppomunien tekeminen sous videllä on lapsellisen helppoa.

Sous vide –vesihaudekypsennys on täysin ylivoimainen menetelmä lihalle, kalalle, kasviksille ja hedelmille. Usein menetelmää käytetään kuitenkin yhdessä perinteisten menetelmien kanssa. Esimerkiksi liha tai kala ensin kypsennetään juuri oikeaan asteeseen sous videnä, mutta paistettaan nopeasti tulikuumalla pannulla/grillissä pinnat herkullisen väriseksi, rapeaksi ja maukkaaksi tai vaikkapa savustaa kevyesti.

Perusjuttujen lisäksi voidaan sous videssä valmistaa oikeastaan mitä vain keitoista jälkiruokiin. Menetelmä on aivan ehdoton esimerkiksi jäätelömassan tai vaikkapa hillon tekemiseen. Suositut pulled pork ja grilliribsit tulevat vesihaudekypsennyksellä erittäin meheviksi. Jouluruoatkin kinkusta, imellettyyn perunalaatikkoon ja rosolliin onnistuvat juuri täydellisesti sous videssä.

Tarvittavat välineet

Sirkulaattorin (eli tyhjiökypsennyslaiteen tai vesihaudekypsentimen) lisäksi tarvitset vain ison kattilan ja vakuumikoneen/pusseja tai tavallisia minigrip-pusseja.

Esimerkiksi Ikeasta löytyy käyttökelpoisia tuplasulkijalla varustettuja ISTAD-pakastuspusseja vain muutaman sentin kappalehintaan. Uudelleen suljettavan pussin tyhjiöpakkaaminen käy helposti: aseta raaka-aine muovipussiin ja upota pussi veteen niin, että suuaukko jää aivan pinnan yläpuolelle. Sulje pussi.

Yksinkertaisia ja toimivia sous vide –ohjeita:

Sous Vide –perunat

Tein viikonlopun kala- ja liharuoalle etukäteen sous vide –perunoita kahdella tapaa.

maukkaita kiinteitä perunoita (esim. Siikli)
voita
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
yrttejä (timjami, rosmariini)

Pese ja harjaa perunat huolellisesti. Leikkaa ne pituus suuntaan puoliksi ja laita isoon pussiin, niin että mahtuvat lomittain, eivätkä päällekkäin. Lisää pussiin pari teelusikallista suolaa (n. 1,5% perunoiden painosta), vajaa teelusikallinen rouhittua mustapippuria ja saman verran yrttejä. Sekoita pussin sisältöä kevyesti ja lisää loraus oliiviöljyä ja pieni kimpale voita. Sulje pussit.

Laita pussit 85 °C vesihauteeseen. Ensimmäinen pussi otetaan pois puolen tunnin kohdalla (jäähdytetään) ja toinen pussi saa olla vedessä puolitoista tuntia ja on sen jälkeen valmis tarjoiltavaksi sellaisenaan. Ensimmäisen pussin perunat paistetaan valkosipuliyrttivoissa pannulla kullan keltaisiksi ennen tarjoilua.

Näin valmistettujen perunoiden rakenne on tavanomaista kiinteämpi ja maku huomattavasti parempi, mielestäni jopa parempi kuin perinteisesti keitetyissä uusissa perunoissa, vaikka nämä syksyisiä jo ovatkin.

Sous vide –lohi

Leikkaa ruodoton (nahallinen) lohifilee annospaloiksi, mausta suolalla, pippurilla, (valkosipulijauheella) ja pienellä lorauksella oliiviöljyä, pussita. Valitse nyt haluamasi kypsyysaste asettamalla veden lämpötila 38,5 °C raa'alle (very rare) lohelle, 47 °C medium-:lle (rare - medium rare) tai 52 °C keskikypsälle (medium) lohelle. Very rare – kypsyysaste on ehdottomasti kokeilun arvoinen. Lopputulos on tekstuuriltaan lähes raa’an näköinen, mutta suutuntuma pehmeä ja suussa sulava. Itse valitsin monissa ravintoloissa käytetyn 50 °C, jolla kypsyys/mehukkuus on mielestäni optimi.

Laita pussi vesihauteeseen noin 35 minuutiksi. Lämmitä öljytty paistinpannu kuumaksi. Ota lohet varovaisesti pois pussista ja paista nahkapuolelta noin 45 sekuntia, eli kunnes nahka on rapea. Tarjoile välittömästi. Jos käytät nahatonta lohifileetä, niin pannulla paistoa ei tarvita ollenkaan.

Sous vide –peuran ulkofilee

Putsaa filee kalvoista ja mausta suolalla, pippurilla, yrteillä (timjami, rosmariini) ja pussita. Valitse nyt haluamasi kypsyysaste asettamalla veden lämpötila raaoiksi- (very rare, 48 °C), raaoiksi (rare, 52 °C), medium- (55 °C), mediumiksi (60 °C) tai läpikypsäksi (well done, 70 °C).

Laita pussi vesihauteeseen noin tunniksi. Lämmitä öljytty paistinpannu/grilli tulikuumaksi. Paista fileeseen nätit rusketusraidat 30 sekunnissa puolelleen. Leikkaa pihveiksi ja tarjoile.

Sous vide –omenat

happamia omenoita (esim. Granny Smith)
sokeria
voita
kanelia

Kuori omenat ja leikkaa nopiksi. Pussita nopat yhteen kerrokseen sokerin, kanelin ja voinokareen kanssa. Hauduta ½ tuntia 85 °C vedessä. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

Sansaire Tyhjiökypsennyslaite

Koko: 10 x 10 x 38 cm
Paino: 1,8 kg
Johdon pituus: 110 cm
Teho: 1100 W
Lämmitysalue: 0 °C – 100 °C, tarkkuus ± 0.1 °C
Kapasiteetti: 23 l, kierrättää 11 l/min
Taustapuolella kiinnitysklipsi, joka pitää laitteen paikallaan.
Ylikuumenemissuojaus.

Lisätietoja:

http://www.coolstuff.fi/category/Ruoka-ja-juoma -> Sansaire

Sekä:

http://www.sousvide.fi/

https://stockmann.com/fi/herkku/kypsennysajat

http://www.chefsteps.com/activities/sous-vide-time-and-temperature-guide

↧

Metsästyksen eettiset ohjeet virossa

December 4, 2014, 2:20 am

≫ Next: Kauden toinen peura nurin

≪ Previous: Sous vide kotikeittiössä

Välillä kuulee erikoisia tarinoita metsästysreissuilta Virosta. Monien juttujen jälkeen tulee tunne villistä idästä etelänaapurissamme. Omat kokemukseni eivät tällaista erityisemmin tue, vaikka toki metsästyskulttuureissamme on isoja eroja. Olikin mielenkiintoista lukea nämä Eesti Jahimeeste Seltsin laatimat eettiset ohjeet virolaiseen metsästykseen suomeksi.

Nämä säännöt kannattaa ilman muuta lukea ennen metsästysreissua Viroon, mutta keskeiset asiat ovat hyviä ohjeita myös suomalaiseen metsästykseen. Blogauksen lopussa on vielä kuva uusimmassa Jahti-lehdessä olleesta muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle. Suosittelen lukemaan ajatuksella!

VIRON METSÄSTYKSEN EETTISET OHJEET

IKunnioita luontoa ja eläimiä!

Muista, että et metsästäjänä ole ainoa luonnossa liikkuja ja luonnon hyödyntäjä.
Pidä luonto siistinä.
Opi tuntemaan metsästysalueesi riistaeläinkannat.
Metsästä aina kestävän käytön periaatteen mukaisesti. Metsästäjä ei saa koskaan joutua tappamisen himon valtaan.
Kunnioita eläinten oikeutta elää. Metsästäessäsi anna niille mahdollisuus selviytyä. Älä koskaan jäljitä tai tapa avuttomassa tilassa olevia riistaeläimiä.

IIOle moitteeton metsästäjä!

Metsästysasun tulee olla sopiva ja siisti, aseet kunnossa ja valvonnan alla.
Mikäli käytössä on metsästystorvi, aloitetaan jahti signaalilla „Metsästys alkanut“ ja metsästys lopetetaan signaalilla „Metsästys loppunut“.
Tunnista eläin ennen laukausta, suurriistan kohdalla myös sukupuoli ja ikä.
Voimakkaita, eläinkannan kehityksen kannalta hyviä ominaisuuksia omaavia yksilöitä tulee metsästää vasta sitten kun ne ovat täyttäneet tehtävänsä eläinkannassa. Säästä hyviä tuottavia naaraita. Metsästä voimakkaita uroksia vasta kun ne ovat parhaassa trofeeiässä ja metsästä niitä vasta metsästyskauden lopulla.
Naaraan ampumisen takia vasan avuttomaan tilaan jättäminen ei ole perusteltua.
Ampujana toimivalla metsästäjällä tulee olla riittävän hyvä ampumataito.
Eläimen kiduttaminen – ampumalla huonosti – ei ole hyväksyttävää.
Kunnon metsästäjä ei missään tapauksessa ammu kauempaa, kuin mistä on varma tappavasta osumasta.
Älä koskaan ammu umpimähkään päin lentävää lintuparvea. Useat linnut voivat jatkaa lentoaan haulit kehossaan ja se tarkoittaa niille kivuliasta kuolemaa.
Älä pyydä useampaa lintua tai muuta pienriistaa, kuin mitä sinä itse ja/tai sinun (metsästys)ystäväsi tarvitsevat.
Älä ammu makaavaa riistaeläintä tai uivaa vesilintua, poislukien haavoittuneet yksilöt.

IIIHaavoittuneita eläimiä ei jätetä metsään!

Ammuttu laukaus ei ole koskaan ohilaukaus, niin kauan kun ei ole toisin todistettu.
Osuman saanutta eläintä tulee etsiä tunnollisesti (mahdollisuuksien mukaan koiraa apuna käyttäen).
Haavoittuneen eläimen mennessä viereiselle metsästysalueelle, ilmoitetaan siitä aina kyseisen alueen käyttäjälle.
Haavoitettu suurriista lopetetaan armonlaukauksella kaulan yläosaan tai korvan taakse.
Haavoitettu pienriista lopetetaan joko ampumalla tai lyömällä sitä niskaan.
Haavoitettu lintu lopetetaan joko ampumalla tai pistämällä sitä niskaan.
Lopetustilanteessa tulee paikalla olevat henkilöt käskeä aina kauemmaksi.

IVKohtele saalista kunnioittavasti!

Kaikkia riistaeläimiä - riippumatta lajista, sukupuolesta tai iästä – tulee kohdella yhdenvertaisesti.
Kaadettua suurriistaa kunnioitetaan asettamalla tuore oksa (kuusi, kataja, tammi tai niiden puuttuessa ruoho) eläimen oikealle kyljelle. Urokselle asetetaan oksa tyvipuoli, naaraalle latvapuoli päätä kohti.
Riistaeläimen ruho viedään mahdollisuuksien mukaan metsästä pois nylkemättömänä ja paloittelemattomana. Tarvittaessa eläin suolistetaan metsässä.
Metsäkaurista ja sitä pienempää riistaeläintä ei vedetä, vaan se kannetaan metsästä.
Saksanhirveä pienempien eläinten sisäelimet poistetaan hihoja ylös käärimättä.
Jänikseltä on tarkoituksenmukaista poistaa ampumapaikalla virtsarakko ja suolet.
Linnut kuljetetaan kaulasta kantaen, kaulasta linturihmaan sidottuna tai verkkopussissa.
Kun seuruejahdin päätteeksi saalis asetetaan „paraatia“ varten, ei saaliseläimen yli saa astua. Saaliseläimiä ei saa myöskään asettaa jalalla potkien paikalleen.
Mitaliluokan trofeita ei pilkota matkamuistoiksi eikä niitä muulla tavalla käytetä tarve-esineiden valmistamiseen.

VKäsittele metsästysasetta turvallisesti!

Käsittele metsästysasetta aina kuin se olisi ladattu.
Älä koskaan suuntaa asetta ihmistä kohti.
Varmistu ennen ampumista, että luodin tai haulien lentorata on ulkopuolisille turvallinen.
Jos metsästystilanne on epävarma, edellyttää etiikka, että sinä hallitset ampumatta jättämisen vaikean taidon.
Asetta avattaessa, viritettäessä, ladattaessa, suljettaessa ja patruunoita pois otettaessa suunnataan ase kohti maata siten, että kukaan ei ole vaarassa.
Tauolla tai kumppaneiden kanssa paikasta toiseen liikuttaessa tulee aseen olla lataamaton ja lukko avattuna tai taitettuna.

VIOle hyvä kanssametsästäjä!

Kunnioita toisten oikeutta metsästää.
Älä ole töykeä kanssametsästäjälle, äläkä kadehdi heidän metsästysonneaan.
Viereisen passimiehen ampumasektorissa olevaa riistaeläintä ei ammuta.
Menestyksekästä passimiestä kunnioitetaan kiinnittämällä hänen päähineeseensä vihreä oksa, joka katkaistaan ammutun riistaeläimen kyljelle asetetusta oksasta. Seuruemetsästyksessä oksan ampujan päähineeseen kiinnittää metsästyksenjohtaja.
Saalis jaetaan ennen metsästystä sovitulla tavalla. Arpominen on yksi vaihtoehto. Saalista jaettaessa muistetaan hyvän työn tehneiden koirien omistajia ylimääräisellä lihakimpaleella.
Jos seuruemetsästyksen jälkeen valitaan metsästyskuningas, sellaiseksi valitaan metsästäjä, joka on saanut arvokkaimman saaliseläimen. Tässä yhteydessä voidaan painottaa myös muita positiivisia tekoja (muiden auttaminen, vaikeassa tilanteessa ampumatta jättäminen, jne.).
Luodilla ammuttaessa (sekä kivääri, että haulikko) kaataja on se metsästäjä, joka ensimmäisenä osui riistaeläintä vitaalialueelle (keuhkot, sydän).
Ammuttaessa hauleilla, kaataja on se metsästäjä, joka osui riistaeläimeen viimeisenä (lopetuslaukausta eläimen kärsimyksien päättämiseksi ei huomioida).
Trofee kuuluu suurriistaan ensimmäisenä kuolettavasti osuneelle ampujalle. Mikäli eläimeen osui samanaikaisesti useampi ampuja ja ensimmäistä tappavan laukauksen ampujaa ei voida saada selville, päättää metsästyksen johtaja trofeen saajan tai trofee jätetään metsästyksen järjestäneen metsästysseurueen metsästysmajan seinälle.

VIII Metsästyskoira on metsästäjän ystävä ja kumppani

Koira tuodaan metsälle ja viedään sieltä pois kytkettynä.
Metsästyksessä käytettävän koiran tulee olla koulutettu ja sen tulee totella isäntänsä käskyjä.
Metsästyksessä mukana olevien kouluttamattomien koirien omistajien tulee taata, että koirat eivät pilaa metsästystä.
Vieraalla metsästysalueella käytä omaa koiraa ainoastaan, kun metsästysalueen omistaja sitä pyytää tai antaa siihen luvan.
Riistaeläintä ei ammuta vieraalta koiralta. Vieraaksi koiraksi ei pidetä oman metsästysseurueen koiraa, riippumatta siitä kuka on kyseisessä seurueessa koiran isäntä.
Metsästäjä ei omi metsästyskumppanin koiran tappamaa supikoiraa tai muuta pienriistaa.
Pienriistajahdissa ampuja ei koske ammuttuun riistaeläimeen ennen kuin eläintä jäljittänyt koira on haistellut sitä.
Talvella tai kun koira on kastunut, koiraa ei saa jättää autoon palelemaan. Älä unohda koiraa autoon myöskään helteellä.
Mikäli koira on vahingoittunut metsästyksen yhteydessä, on sillä oikeus (tarvittaessa) välittömään lääkärin apuun.
Metsästyksen jälkeen koiralla on oikeus saada lepoa, suojaa, hyvää ruokaa ja puhdasta vettä.

Tärkeämpää, kuin jättää tuleville sukupolville mahdollisuus metsästää, on jättää myös tuleville riistaeläinsukupolville mahdollisuus elää.

Hyväksytty EJS:n edustajakokouksessa 16.04.2014

Muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle

Tässä vielä kuva uusimmassa Jahti-lehdessä olleesta muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle. Huomaa, että artikkelissa mainitaan kielletyiksi joitakin tapoja, joihin törmää myös metsästysturistina. Kannattaakin käyttää omaa harkintaansa tarkoin, ennen kuin itse lähtee moiseen toimintaan mukaan.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

↧

Kauden toinen peura nurin

December 14, 2014, 6:05 am

≫ Next: Kauden kolmas peura

≪ Previous: Metsästyksen eettiset ohjeet virossa

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, eilen oli jo aamusta alkaen voittajan olo. Vihdoinkin oli taas lunta. Yön aikana maisema peittyi tuuman paksuiseen harsoon ja vaikka se ei ole paljoa, niin kuitenkin riittävästi. Toistakymmentä tuloksetonta kytisiltaa putkeen edellisestä onnistumisesta alkoi kysyä jo motivaatiota harrastukseen.

Aamulla lehteä laatikolta hakiessa lumi narisi vihdoin jaloissa ja sisäinen elvikseni koki reinkarnaation. Tiesin, että peli muuttuisi lumen myötä täysin. Aiemmat nöyryytetyn alistuneet ajatukset vaihtuivat itsevarmaan tietoon, että tänään on se päivä. Sen on pakko olla…!

Tällaisena päivänä, kun olosuhteet muuttuvat nopeasti edullisemmiksi, kannattaa liikkeelle lähteä mahdollisimman aikaisin ja varautua tarvittaessa myös pitkään odotukseen. Pelin muuttuessa reilu panostus palkitaan, nyt all in. Kävin vielä marketista hakemassa vajaan muovikassillisen omenoita ja päärynöitä. Olivat sopivasti tarjouksessa 0,79 €/kg. Seuraavaksi pilkoin ne pieniksi bambin suuhun sopiviksi paloiksi.

Ruokintapaikan neitseellisestä hangesta saattoi lukea kahden vasan käyneen jo keskellä päivää aterialla. Nyt vain levitin tuoreet hedelmät porkkanoiden ja kaurojen päälle tuoksullaan houkuttelemaan ja sitten menin pressukoppiin kymmenen metrin päähän kytille. Matka on tällä ruokinnalla todellakin näin lyhyt, mutta riistan odottelu ja seuraamin on sitten vastaavasti sitä palkitsevampaa.

Reilun puolentoista tunnin odottelun jälkeen näen metsässä kauempana varovaista, mutta määrätietoista liikettä. Ensin katselukiikareilla varmistus tulokkaasta ja sitten vain tähtäinkiikarin ristikkoa lavan taakse sovittelemaan. Alkoi olla jo selvästi hämärää, mutta kohteen näki vielä auttavasti paljainkin silmin. Kello 16:32 peura pysähtyi hetkeksi sopivaan asentoon ja terveiset lähtivät saman tien urosvasalle.

Vastakkaisesta suunnasta oli samaan aikaan hiipinyt ruokinnalle suoraan eteeni toinenkin vasa, joka pamauksesta huolimatta jäi mutustelemaan hieman hermostuneen oloisesti päärynöitä ja omenoita. Osuman saanut peura juoksi näköpiirissäni lyhyen U-mutkan ja kaatui. Niinpä käänsin Tikan kohti tätä ruokailevaa vasaa. Hetken pulssia tasattuani aloitin aseen virittämisen niin äänettömästi kuin vain pystyin. Hiljaisessa hämärässä lukon kilahdukset olivat kuitenkin liikaa ja peura lähti löntystellen paikalta. Seurasin vasaa vielä jonkin aikaa tähtäinkiikarin lävitse, mutta riittävän hyvää ampumatilannetta ei syntynyt. Niinpä lakkasin ahnehtimasta enempiä kaatoja ja laitoin sikarin palamaan. Kauden toinen kaato oli vihdoin tosiasia.

Hetken tilanteesta nautittuani, soitin kaverilleni läheiselle kytispaikalle, että sopii tulla taas kouluttamaan nuorta labradorinnoutajaa verijäljille. Kohta jäljityspartio olikin jo paikalla ja harvinaisen kookas urosvasa pulkassa.

Tämä urosvasa oli poikkeuksellisen suuri, kooltaan jo ylivuotisen kokoinen.

Peura kuljetustelineelle ja menoksi...

↧

Kauden kolmas peura

December 16, 2014, 11:46 pm

≫ Next: Kauden neljäs peura

≪ Previous: Kauden toinen peura nurin

Eilen alkuilta ei näyttänyt kovin lupaavalta. Menin kuitenkin kyttyylle vaikka viikonlopun lumista ei ollut enää kuin pienet rippeet jäljellä. Samaa tahtia kuin ilta hämärtyi, alkoi myös ilma viiletä ja märkä pöpelikkö jäätyä. Olin jo hyvää vauhtia vaipumassa tuttuun apatiaan; eivät ne tänäänkään alkuillasta tule, liekö ollenkaan...

Jos peurat ovat tullakseen, ne ilmestyvät ruokintapaikalle kuin aaveet. Hämärässä vain yhtäkkiä huomaa tutun hahmon siinä missä hetki sitten ei ollut kuin harmaata tyhjyyttä. Olen niin monesti suorastaan säpsähtänyt tätä yllättävää ilmestystä. Tällä kertaa havahduin pusikon ja kanervikon rahinaa jo hyvän matkan päästä. Mitään ei näkynyt, mutta selvästi kuuli laahaavia askeleita tulossa kohti ruokintapaikkaa. Niinpä ehdin rauhassa varautua tulevaan ja asettaa tikan valmiiksi hyvälle hollille.

Yleensä peurat tulevat ruokinnalle myös pysähdellen ja kuulostellen arasti aluetta. Nyt vain jäätynyt pusikko kahisi tasaisen reipasta tahtia. Ehdin jo hetken epäillä ettei tulija olisi peura ollenkaan. Niin vain vasa marssi suoraa porkkana- ja kauratarjoilulle keskeytyksettä ja vähääkään ujostelematta.

Tällä kertaa asetin ristikon keskelle lapaa. En halunnut joutua tilanteeseen, jossa lumettomasta pimeästä pusikosta etsitään yötä myöden verijälkiä ja sinne kadonnutta peuraa. Niinpä puristin klo 16:20 terveiset liikkeelle ja urosvasa putosi niille sijoilleen. Ruokailulle olisi ilmeisesti ollut vielä toisiakin tulokkaita, koska kuulin peuran tulojäljillä poistuvaa liikettä.

En jäänyt haikailemaan lisää saalista, vaan laitoin sikarin palamaan. Iloinen yllätys ja vasta toinen kytisilta edellisen kaadon jälkeen.

Peura kuljetustelineelle ja kohti lahtivajaa...

↧

Kauden neljäs peura

December 31, 2014, 1:08 am

≫ Next: 30-vuotta, eikä suotta

≪ Previous: Kauden kolmas peura

Eilen illalla taivaanmerkit olivat jo ennakkoon kohdillaan. Pakkanen oli laskenut vuorokauden aikana -23 asteesta nollaan, pientä sadetta ja luminen maa, sekä nouseva kuu. Eipä juuri ihanteellisempaa peurankyttäystilannetta voisi kuvitella.

Tällaisina hetkinä peurat aktivoituvat usein ruokinnalle jo iltapäivästä. Niinpä kaverin kanssa miehitettiin tuliasemat jo reilusti ennen kolmea. Ruokintapaikkojen ympäristössä oli paljon tuoreita jälkiä. Olivat käyneet paikalla jo pitkin aamupäivää. Odotukset olivat kovat, jostain kuului jo laukauksiakin ja yhden ruokintapaikan kamera lähetti kuvia. Meidän asemissa vain ei näkynyt peuran peuraa.

Vajaan kolmen tunnin jälkeen avokopissa alkoi kuitenkin tulla kylmä ja motivaatiokin hiipua. Odottavan aika on pitkä. Lopulta laitoin kaverille viestiä ”mennään kotiin, meitä on petetty”. Siinä tekstiviestiä kirjoitellessa ja tavaroita keräillessä huomasin kuitenkin kaiken kolinan ja kahinan keskellä ruokinnalla aivan yllättäen peuran. Niinpä terveiset lähtivät sen enempiä aikailematta saman tien klo 17:28 uhkarohkealle urosvasalle.

Erikoista kuinka joskus peurat säikähtävät pienimpiäkin kahahduksia, mutta tällä kertaa ei metelöinnilläni ollut mitään vaikutusta. Toisaalta vahvistui taas se vanha viisaus, että kytikseltä ei kannata lähteä kesken. Kun kaikki elementit ovat kohdallaan, niin pitää vain odottaa ja odottaa. Kyllä se sieltä tulee, kuten tämäkin kauden neljäs peura tuli.

Paketti parasta lihaa lähdössä kohti lahtivajaa ja pakastinta. :)

↧

30-vuotta, eikä suotta

December 31, 2014, 9:33 am

≫ Next: Kauden viides peura

≪ Previous: Kauden neljäs peura

Tänä iltana täytän vaimoni kanssa 30-vuotta. Vaikea pukea sanoiksi, kuinka kiitollinen olen entiselle tyttöystävälleni, eli nykyiselle vaimolleni, mitä kaikkea olen saanut oppia. Metsästys- ja kalastusretket ovat välillä vieneet eri suuntiin, mutta yksi tärkeimmistä matkoista, mitä ihminen voi tehdä, on tulla toista puolitiehen vastaan.

Nyt on hetki kylpeä kuohujuomassa, oli se sitten vaikka arkisamppanjaa!

Elämän ylin onni on varmuus siitä,
että sinua rakastetaan sinun itsesi takia
- tai tarkemmin sanottuna,
itsestäsi huolimatta.

Victor Hugo

↧

Kauden viides peura

January 4, 2015, 1:55 am

≫ Next: Garmin Virb Elite Action-videokamera

≪ Previous: 30-vuotta, eikä suotta

Eilen illalla oli jäljellä vielä rippeet ensimmäisestä talvimyrskystä. Tuuli puhalsi reippaasti ruokinnan suunnalta ja ilmakin oli suojan puolella. Edellisen myrsky-yön peurat olivat olleet kuusitiheikköjen suojassa lepäämässä ja sään hieman parannuttua nyt taas aktiivisesti liikkeellä.

Vielä selvästi valoisaan aikaan, ennen todellista hämärää, ilmestyikin ruokinnan läheisyyteen peura. Olin taas tällä kertaa pressukopissa, jolta porkkanapinolle matkaa vain kymmenkunta metriä. Vaikka olosuhteet olivat nyt ehkä parhaat mahdolliset, oli näin lähellä kyttäämisessä selvästi riskinsä.

Peura ei kävellytkään ruokinnalle vaan rauhallisesti mutta päättäväisesti siitä poispäin. Samalla myös ampumasektorini oikea laita alkoi lähestyä, joten päätin toimia saman tien. Hieman hätäiset terveiset lähtivät ylivuotiselle naaraalle klo 16:04 ja näin saman tien osuman hieman lipsahtavan.

Taka- ja alavoittoisesta osumasta huolimatta luoti oli tehnyt tehtävänsä toisessa keuhkossa ja maksassa. Niinpä peura löytyi U-kaarroksen jälkeen vajaan viidenkymmenen metrin päästä. Eipä auttanut, kun laittaa taas sikari palamaan ja kiittää kauden viidennestä peurasta.

Olen saanut paljon kysymyksiä viimeaikojen kaatokuvissa aseen kiikarin päällä olevasta pienestä videokamerasta. Olenkin jo viikkojen ajan testaillut Garmin VIRB Elite action-kameraa vaihtelevalla menestyksellä. Tässä nyt pieni editoimaton video eilisestä kaadosta malliksi. Video paljastaa selvästi kuinka haasteellista metsästysvideoiden tekeminen on. Erityisen haasteellista se on hämärässä.

Palataan tähän kameraan ja metsästysvideoiden kuvaamiseen lähipäivinä hieman tarkemmin.

↧

Garmin Virb Elite Action-videokamera

January 8, 2015, 4:23 am

≫ Next: Kaverille kans

≪ Previous: Kauden viides peura

Sain maahantuojalta pari kuukautta sitten metsästyskäyttötestiin Garmin Virb Elite Action-videokameran. Ajatus jahtimuistojen tallentamisesta eläviksi kuviksi ja oman elämän Videosaraksi ryhtymisestä tuntui vähintäänkin kokeilemisen arvoiselta. Nämä pienet äksönsäksön-videokamerat ovat nykyään jo melko edullisia ja lisäksi kestäviä sekä helppokäyttöisiä. Käydäänpä siis ensiksi läpi tämän härvelin tärkeimmät ominaisuudet.

Garmin Virb Elite

Virb Elite on 1080p:n True HD Action-kamera, jossa on mukana mm. GPS-toiminnot ja Wi-Fi-ominaisuus. Herkät GPS, kiihtyvyys- ja korkeusmittari (lisävarusteena jopa sykemittari) tallentavat kuvauksen aikana myös mielenkiintoista dataa, jonka voi halutessaan tuoda videolle tosiaikaisesti näkyville. Wi-Fi-ominaisuudella voit muodostaa langattoman yhteyden älypuhelimeen tai tietokoneeseen. Wi-Fi mahdollistaa kuvien esikatselun, sekä voit aloittaa ja lopettaa kuvauksen tai ottaa stillkuvia etänä.

Ladattavan litiumioniakun virta riittää jopa yli 3 tunnin tallennukseen 1080p-laadulla. Videonparannusominaisuudet, kuten digitaalinen kuvanvakain ja linssin vääristymän korjaus parantavat kuvanlaatua merkittävästi. Garmin Virb on suunniteltu kovaan käyttöön. Se kestää rekyylin ja on vesitiivis IPX7-standardin mukaisesti, joten laite voidaan vaikka upottaa 1 metrin syvyyteen 30 minuutiksi.

Kameran kyljessä on suurikokoinen liukusäädin, jolla kuvaus alkaa välittömästi. Kytkimen liuku- ja napsautusominaisuuksista varmistavat, että kuvaus on meneillään, vaikka käyttäisit käsineitä.

Käyttö metsästyksessä

Ensituntumalta Garmin Virbin ominaisuudet ovat kuin metsästystä ajatellen suunniteltuja. Ja totta se onkin; teknisesti kamera soveltuu hyvin eräolosuhteissa käytettäväksi. Ensi-innostuksen jälkeen tulevatkin sitten elämän realiteetit vastaan.

Kamera ei tee kenestäkään kuvaajaa. Kaikki tietävät kuinka tylsää on katsella jonkun tuttavan kotivideoille ottamia pätkiä erkkisedän häistä ja kaksosten uusista etuhampaista, saati hildamummon örvellyksestä kanasaarten sikajuhlissa. Laadukas videotallenne vaatiikin siis paljon enemmän kuin vain kamerapanta päässä pusikossa rämpimistä, vaikka laite olisi teknisesti kuinka hyvä tahansa.

Ei ole ollenkaan huono idea käydä kirjastosta lainaamassa vaikka Videokuvauksen ABC –kirjanen. Tarvitaan vähintäänkin etukäteissuunnittelua siitä, mitä aiotaan kuvata, miten ja miksi. Ensimmäiseksi kannattaa siis sikariaskin kanteen raapustella jonkinlainen kuvaussuunnitelma ja käsikirjoituksen tapainen. Kirjoita siis etukäteen ylös, kaikki tapahtumat ja aiheet, jotka haluat kuvata. Mieti myös millä tavoin kunkin niistä kuvaat. Voit halutessasi myös yhdistellä eri kameroilla ottamiasi still- ja videokuvia. Järjestele otokset mielekkäiksi jaksoiksi. Laadukas erätarina voisikin muodostua esimerkiksi useiden eri metsästys- ja riistanhoitoretkien, sekä vaikkapa riistakameran kuvia yhdistelemällä.

Tosiasia kuitenkin on, että materiaalia tarvitaan paljon ja sitä pitää roimasti editoida. Ilmaiseksi tietokoneelle ladattavalla Virb Edit –ohjelmalla pääset hyvin alkuun. Kun olet editoinut videosi valmiiksi, voit jakaa sen halutessasi helposti kaikkien katsottavaksi.

Käyttökokemuksia

Garmin Virbiä ei ole suunniteltu kädessä pidettäväksi, vaan se täytyy kiinnittää kuvauksen ajaksi johonkin kohteeseen. Liikkuvia metsästystilanteita kuvatessa vaihtoehtoja on lähinnä kolme; aseen piippu, kiikaritähtäin tai otsapanta. Kaikissa näissä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Nopeissa tilanteissa useimmiten otsapanta on sikäli kätevä, että se kuvaa automaattisesti siihen suuntaa johon katsot, eli tyypillisesti sinne missä kulloinkin tapahtuu. Toisaalta pää voi pyöriä liikaakin tai kallistua asetta tähdätessä. Myös ase itsessään voi peittää osan näkymästä.

Kiikariin kiinnitettäessä kuva on (tai pitäisi olla) ainakin ampumahetkellä suhteellisen vakaa ja suunta automaattisesti kohden riistaa. Mutta ainakin oman aseeni kanssa oli vaikea löytää kiikarista sopivaa kiinnityskohtaa ja kamera jäikin hieman etukenoon kiinnityksineen. Tästä johtuen myös kuviin tulee näkyviin kiikaritähtäimen etuosaa.

Aseen piippu lienee haulikolla metsästettäessä luontevin kohta kameran kiinnitykselle. Kiväärien osalta kamerakiinnitys saattaa kuitenkin muuttaa piipun värähtelyä ja sitä kautta vaikuttaa aseen käyntiin. Asia pitäisikin tarkistaa ampumaradalla ennen metsästyksen aloittamista.

Kameran voi kiinnittää toki myös koiran valjaisiin ja näin saadaan lisää mielenkiintoista näkökulmaa jahtivideoihin, sekä tärkeää tietoa koiran käyttäytymisestä riistatilanteissa. Yksi vaihtoehto on kiinnittää kamera sopivaan paikkaan jalustalle tai vaikka puunoksaan antamaan yleiskuvaa, jossa on mukana myös metsästäjä tai esimerkiksi kytiksellä tuoda kamera lähemmäksi ruokintapaikkaa.

Tässä kohtaa pääsemmekin sitten käsiksi kahteen kompastuskiveen, joka näissä pienissä äksönsäksön-videokameroissa on kaikissa ihan perusominaisuuksina. Ensinnäkin kuvakulma on todella laaja. Toiseksi valoteho ei riitä hämäräkuvaukseen.

Garmin Virbin kuvakulma on 170 astetta. Siinä on myös sisäänrakennetut tilat 2x ja 4x zoomeille, joilla päästään lähemmäksi kohdetta. Käytännössä kuitenkin vaikka peuran kokoinen kohde on noin parinkymmenen metrin päässä, näyttää se zoomista huolimatta videolla melko pieneltä. Tästä hyvänä esimerkkinä on viimeisimmältä peurankaadolta ottamani editoimaton videopätkä. Alla olevat videot kannattaa katsoa HD-tilassa ja koko ruudun kokoisena.

Toisaalta videolla näkyy selvästi kuinka valoteho käy jo vähiin, vaikka paljaalla silmällä alkuillan hämärtyessä näkyy vielä oikein hyvin. Ja tämä toinen video osoittaa, että ihmissilmällä näkee olla ihan kohtuullisesti kytiksellä, mutta videolla on pelkkää mustaa, milloin taskulamppu ei valaise ympäristöä.

Garmin Virb on näistä seikoista huolimatta kuitenkin varsin käyttökelpoinen metsästysmuistojen tallentaja. Itse en ole tämän kokeilujakson aikana käynyt sopivissa päiväjahdeissa, mutta ensikuussa niitäkin on luvassa, joten raportoin myöhemmin miten kamera pärjää niissä. Tässä kuitenkin malliksi video Karjunkaatajien Puolanmatkalta. Videon laatu kestää HD-asetuksilla katsoa vaikka koko ruudun kokoisena.

Tekniset tiedot

Mitat

Laitteen koko (KxLxS): 32 mm x 53 mm x 111 mm
Laitteen paino: 175,7 g (laite), 232,4 g (laite ja alusta)
Näytön koko: 1,4 tuumaa (205 x 148)

Video

Kuva-anturi: 16 MP, 1/2,3 tuuman CMOS
Kuvakulma: 170 astetta
Tiedostotyyppi: .mp4
1080p:n HD-video: 1920 × 1080, 30 kuvaa sekunnissa
960p:n HD-video: 1280 × 960, 30,60 48 kuvaa sekunnissa
720p:n HD-video: 1280 × 720, 30,60 kuvaa sekunnissa
WVGA (hidastus): 854 × 480, 120 kuvaa sekunnissa
Still-valokuvan tarkkuus: 16 MP (4664*3496), 12 MP (4664*2632), 8 MP (3264*2448)
Valokuvapurske: 6/s 3/s@16, 5/s@12 or 10/s@8
Valokuvan viive (sekuntia): 0,5, 1, 2, 5, 10, 30, 60

Ääni

Sisäinen mikrofoni: kyllä
Ulkoinen mikrofoni: valinnainen mikrofonisovitin (USB-3,5 mm:n stereoliitäntä)

Yhteydet

Bluetooth®: ei
ANT+™-yhteensopiva: kyllä (etähallinta ja tunnistimet)
Liitäntä: USB 2.0
HDMI-lähtö: micro-HDMI
Wi-Fi: 802.11 bgn

Muut

GPS: kyllä
Lämpötila: -15 - 60 °C
Muisti: microSD™-kortti (enintään 64 Gt), kortti ei mukana
Kiihtyvyysmittari: kyllä
Korkeusmittari: kyllä
Vesitiiviys: IPX7 (1 m / 30 min)
Kuvanvakautus: kyllä (digitaalinen)
Linssin vääristymän korjaus: kyllä

Akku

Akun tyyppi: irrotettava litiumioni
Akun kapasiteetti: 2000 mAh
Akunkesto: 1080p (30 kuvaa sekunnissa) jopa yli 3 h

Lisätietoja

http://static.garmincdn.com/pumac/VIRB_OM_FI.pdf

https://buy.garmin.com/fi-FI/FI/polulla/action-kamerat/virb-elite/prod119594.html

↧

Kaverille kans

January 8, 2015, 6:50 am

≫ Next: Kasipiikkinen peurapukki

≪ Previous: Garmin Virb Elite Action-videokamera

Eilen päätimme kaverin kanssa muuttaa hieman taktiikkaa. Olemme menneet useimmiten peurakyttyylle selvästi valoisaan aikaan, noin kolmen aikoihin iltapäivällä. Kytistä on sitten jatkettu kelin ja istumalihasten kunnon mukaan pari kolme tuntia kerrallaan. Vaikka usein olisi vielä hyvin nähnyt hämäräkyttäystä jatkaa, tulee avokopissa muutamassa tunnissa kylmä hiljaa paikallaan istuessa, vaikka pakkasta ei paljoa olisikaan.

Viimeaikoina riistakamerat ovat kertoneet peurojen olevan kuitenkin selvästi vilkkaampia vasta hämärän jälkeen jo selvästi pimeässä. Nyt kun luntakin on reilusti maassa, niin päätimme siirtää kyttyylle menoa myöhempään ja olimme pelipaikoilla vasta puoli kuuden aikoihin.

Keli oli mitä parhain suojasää. Hiukan tuuli ja pyryttikin, mutta näkyväisyys oli kuitenkin ihan kohtuullinen. Taktiikan vaihto tuottikin heti tulosta. Reilun tunnin istumisen jälkeen kaverin passista kuului tutut terveiset klo 18:39. Jäin vielä noin puoleksi tunniksi miettimään syntyjä syviä. Omalle kohdalleni ei kuitenkaan peuroja ilmestynyt, niinpä lähdin katsomaan kaverin saalista.

Osattoman onneksi jäikin komean urosvasan kuljettaminen Dodgen telineelle kohti peuran viimeistä etappia. Nyt kun kausi on omaltakin osalta jo hyvässä vauhdissa, saattoi kaverin onnistumisesta iloita täysin rinnoin.

↧

Kasipiikkinen peurapukki

January 13, 2015, 11:58 pm

≫ Next: Kauden seitsemäs peura

≪ Previous: Kaverille kans

Eilen se taas nähtiin. Nollan ja pikkupakkasen välillä sahaava sää saa peurat aktivoitumaan liikkeelle myös valoisaan aikaan. Riistakamera lähetti jo päivällä kuvia. Niinpä lähdimme pelipaikoille heti iltapäivästä. Matkalla ruokintapaikoille näki aamupäivällä sataneesta lumesta useiden peurojen liikkuneen alueella viimetuntien aikana.

Siispä odotukset olivat jälleen kovat kyttyytorniin kiivetessä. Jännityksen ja lopulta hämärän noustessa aikaa kuitenkin vierähti miltei puolitoista tuntia ennen kuin tapahtui. Täysin yllättäen, ilman mitään ennakkovaroituksia, näin isokokoisen peuran lähestyvän ruokintaa hieman epätavallisesta suunnasta. Samassa näin myös sarvet ja arvelin tulijaa tutuksi pukiksi, jonka olin nähnyt riistakameran kuvista ja livenäkin tällä paikalla jo alkutalvesta. Silloin pukki näyttäytyi vain hyvin lyhyen hetken, ilmestyen ja poistuen pusikon suojiin.

Nyt ei siis ollut aikaa hifistelyyn tai hienosäätöön. Nostin Tikan poskelle ja ristikon lavan taakse. Samalla sekunnilla lähtivät terveiset klo 16:42 ja 8-piikkinen lähti rivakalla rytinällä metsään. Kuulin kuinka pukki juoksi vielä pitkään laukauksen jälkeen, ennen kuin kova rysähdys kertoi voimien hiipuneen pakkolaskuun ryteikössä.

Enää ei ollut mikään kiire. Niinpä kiitin kauden kuudennesta peurasta ja laitoin sikarin palamaan. Oikeastaan tällaiset hetket ovat metsästyksessä kaikkein parhaita. Pitkä odotus, lyhyt jännittävä hetki ja kiitollinen adrenaliinin täyteinen rauhallinen tuokio, se ajatus jonka muistolla jaksaa taas istua lukuisia tuloksettomia iltoja pimeässä kylmässä metsässä.

Arkitodellisuus kuitenkin nousi vääjäämättä pienin askelin pintaan. Tiesin peuran juosseen pitkälle ja metsän olevan ylitiheää taimikkoa sekä lumen alla maaston sikin sokin ansoittavaa risukkoa. Onneksi kaveri oli naapuriruokinnalla kytiksellä, niinpä soitin mies ja koira –partion paikalle. Pukki löytyi lopulta yllättävän helposti vaikeakulkuiselta jäljeltä noin 200 metrin päästä. Tämä olikin oikein hyvä verijälkiharjoitus nuorelle koiralle, josta se myös selvisi erittäin hienosti.

Seuraavaksi edessä oli peuran suolistus ja hikinen raahausurakka ryteiköltä autolle. Loistavaa, että kaveri oli jelppimässä, sillä yksinään kovassa hommassa olisi kulunut kosolti aikaa ja sikaria.

Hikinen, punakka ja pönäkkä, mutta onnellinen...

Taas kelpaa lähteä kuskaamaan pakettia kohti lahtivajaa :)

↧

Kauden seitsemäs peura

January 14, 2015, 11:43 pm

≫ Next: Kauden kahdeksas peura

≪ Previous: Kasipiikkinen peurapukki

Reilu lumentulo ja leudot kelit ovat saaneet nihkeästi alkaneen kauden tuottamaan mukavasti tulosta. Vaikka peurat liikkuvat nyt näissä olosuhteissa jo päiväsnäölläkin, päätimme kaverin kanssa tehdä taas pienen rytminmuutoksen. Peurat ovat nopeita oppimaan ja tarvittaessa vaihtamaan ruokailuaikojaan, jos paine kohdistuu vain tiettyyn kapeaan aikaikkunaan päivästä toiseen.

Niinpä teimme eilen ensin ruokintapaikkojen täydennyskierroksen ja asetuimme kyttäysjahtiin vasta hämärän selvästi laskeuduttua. Nyt lähes suojakelillä on passissa istuminenkin huomattavasti mukavampaa, ei tarvitse pukeutua tönköksi michelin-ukoksi ja myös paljain käsin tarkenee.

Aikansa kuluksi voi sitten surffailla vaikka somessa ja uutispalveluissa. Nykyisten älypuhelinten ongelma on kuitenkin suuri ja valaiseva näyttö. Hetken käytön jälkeen tuppaa hämäränäkö kadota toviksi. Vähän aikaa ympäristö näyttää vain utuisen harmaalta pikselimössöltä. Olen huomannut hyvien katselukiikareiden auttavan asiaa melko nopeasti. Niillä näkee tarkistaa alueen heti ja pienen katselun jälkeen myös hämäränäkö tuntuu palautuvan normaalia nopeammin. En tiedä ilmiölle selitystä, mutta se on taas yksi hyvä syy käyttää kytiksellä hämäräkiikareita.

Puolentoista tunnin istumalihastreenin jälkeen odottelu taas palkintaan. Ruokinnalle ilmestyy ensin yksi vasa, mutta myöhästyn hiukan tilanteesta. Peura kääntyy näyttämään peräpeiliään ja jään odottamaan ampumakulman paranemista. Hiukan jo tuskastunkin tilannetta, koska pitkään tähtäinkiikarin läpikatsominen ja ampumavalmiuden ylläpitäminen hämärässä on raskasta sekä hermoja raastavaa puuhaa. Hetken päästä edellisen seuraksi tulee toinen vasa, joka on selvästi liikkuvampaa sorttia. Vaihdankin kohdetta ja klo 18:08 lähtevät terveiset naarasvasalle. Kauden seitsemäs peura putoaakin suoraan jaloiltaan porkkanapinolle.

Vaikka psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet, tunsin metsästysvietin täyttymyksen työtä tärkeämmäksi. Laitoin sikarin palamaan ja mietin tovin, mutten muistanut yhtään työpäivää, joka yltäisi menestyksekkään metsästyskokemuksen onneen. Ei tainnut Freud olla jahtimiehiä...

Ja ei kun peuraa perkaamaan. Hommat hoideltuani sain kaverilta viestin, jotta hänenkin passissaan oli käynyt emä ja vasa, mutta riittävän hyvää ampumatilannetta ei tällä kertaa syntynyt. No, peura sekä kollega kyytiin ja kohti lahtivajaa ahertamaan. Täytyyhän se työkin tehdä, vaikka onnellisuuden takaajaksi siitä ei olisikaan.

↧

Kauden kahdeksas peura

January 19, 2015, 12:52 am

≫ Next: Peurat kateissa

≪ Previous: Kauden seitsemäs peura

Eilen ilta kului taas kytishommissa, niin kuin lähes kaikki muutkin illat viimeaikoina. Jahtionni on jatkunut suotuisana, mutta pientä yskähtelyäkin on ollut näkyvissä. Peurat ovat kulkeneet omia aikojaan ja polkujaan, joista on välillä ollut vaikea saada selvää. On ollut kokonaisten vuorokausien katkoksia. Riistakameroiden ja jälkihavaintojen mukaan aikaisemmin ”varmat paikat” ovat olleet tyhjää täynnä.

Kausi on lopuillaan ja kelit suotuisia. Nyt siis pitäisi toimia, koska hetken päästä odotellaankin jo hartaasti syksyä. Peurojen aatoksia miettiessä vein toissapäivänä metsään kolmen peurapolun risteyspaikan vierelle 25 kiloa porkkanoita ja muovikassillisen omenalohkoja. Paikka on hiukan hankala, koska sinne joutuu rämpimään kolmesataa metriä hangessa, eikä risukon takia paikalle pääse autolla.

Kuntoilu on toki hyväksi, mutta kyttyylle mennessä joutuu pukeutumaan aivan eri tavalla kuin liikkeellä ollessa. Lisäkuormana kulkevat vielä varustereppu, ahkio ja ase. Kytisistuskelun aloittaminen selkä märkänä muuttuukin hetken päästä melkoisen kylmäksi odotteluksi.

Operaation idea oli pysäyttää ohikulkevat peurat luontaisilta kulkureiteiltään hetkeksi omenoille. Eilen illalla neljän korvilla sitten kiipesin puuhun kyhättyyn pressumajaan odottelemaan. Reilun tunnin päästä havahdun ylivuotiseen naaraspeuraan, joka seisoo puolivälissä matkalla porkkanapinolle. Kaiken lisäksi peura on kääntyneenä minua kohti, eikä näytä vähääkään kiinnostuneelta ilmaisesta buffetpöydästä. Olin passannut ampuma-asennon ruokinnan suunnalle ja nyt peura lähtee hiljalleen löntystelemään yhä lähemmäksi. Noin viidentoista metrin päässä se pysähtyy hetkeksi ja kääntää hiukan kylkeään poistuakseen toista polkua metsään.

Tukalassa asennossa päätän jättää kikkailut sikseen ja tähtään keskelle lapaa. Terveiset lähtevät klo 17:07, peuran pudotessa niille sijoilleen. Jes!!! Kiitän kauden kahdeksannesta peurasta ja laitan sikarin palamaan. Ylivuotinen naaraspeura on mitä parhainta pöytään. Liha on lähes vasan veroista, mutta paistit ja fileet ovat selvästi suuremman kokonsa puolesta käyttökelpoisempia.

Hieman pulssin laskettua perkaan peuran, kerään kamat kassaan ja nostan peuran pulkkaan. Melko hikinen rupeama peuran tielle kiskomisesta muodostuukin, mutta homma on hyvää kuntoilua ja vastapainoa hiljaa paikallaan kylmässä istumiseen.

Pulkka vihdoinkin autolla, nyt alkaa se helpompi osuus.

↧

Peurat kateissa

January 28, 2015, 11:54 pm

≫ Next: Perinteisten peuravalkeiden paikka

≪ Previous: Kauden kahdeksas peura

Viime päivät ovat taas osoittautuneet haasteelliseksi peuran kyttäysjahdissa. Juuri kun luulee ymmärtävänsä syvällisemmin peurojen liikkeitä, löytääkin itsensä jälleen kerran lähtöpisteestä. Riistakameroissa on välillä näkynyt kokonaisia tokkia, mutta paikka mistä edellisenä vuorokautena on tullut kymmeniä kuvia, onkin seuraavana yllättäen täysin tyhjä.

Toki aina näin kauden loppupäivinä homma muuttuu päivä päivältä haasteellisemmaksi aivan luonnollisista syistä. Loppukaudesta peuroja on tietenkin vähemmän, tyhmänrohkeimmat roikkuvat kinnerissä ja loput ovat oppineet hyvin varovaisiksi. Ehkäpä selvin muutos on tapahtunut ruokintapaikoilla vierailuissa. Viime päivät olen hakenut kuumeisesti oikean ajan ja paikan yhdistelmää. Välillä kyttyyllä on tullut käytyä samana päivänä jopa aamu- ja iltavuorossa. Peurat vain ovat olleet ajatuksiani askeleen edellä tai jäljessä, mutteivät paikalla.

Eilen illasta oltiin taas kaverin kanssa tuliasemissa neljästä eteenpäin. Tuuli pyöri puuskaisena ja silkkaa vettä satoi taivaalta. Ei siis mikään huippusää kyttäyksen tai peurojen kannalta. Kauteen jo hieman väsähtäneenä istuin pimeässä tornissa alavireisiin ajatuksiin vajonneena, kun yllättäen klo 18:08 kuului tunnelmaa piristävä .308:n yskähdys kaverin passipaikalta. Samassa tekstari vahvisti ilouutisen kaatuneesta vasasta.

Keräsin siis kamppeeni kasaa ja lähdin katsomaan, josko paikalla tarvittaisiin apuja tai oikeammin vaan patsastelemaan kaadolle, saisiko sieltä ladattua hiukan hyvää karmaa myös itseensä. Edessä on vielä tiukka loppurutistus, sillä kautta on jäljellä enää vain kolme päivää.

Perillä odottelivatkin jo kaadolla kaveri koiransa kanssa. Osakseni jäi vain kunniatehtävä toimia urosvasan saattomiehenä.

Nature morte: Kaksi onnellista saattomiestä

↧

Perinteisten peuravalkeiden paikka

February 1, 2015, 9:54 am

≫ Next: Zeiss Victory V8 2.8-20x56 ja Conquest DL 3-12x50 testi

≪ Previous: Peurat kateissa

Nyt on aika muistella viinilasin ääressä hetki eilen päättynyttä peurakautta. Kahdeksan kaatoa ei ole huono tulos, päinvastoin, vaikkei toissakauden yhteentoista ylläkään. Kausi alkoi todella nihkeästi ja ensimmäinen onnistuminen kirjattiin vasta marraskuussa lumen tulon ja ilmojen kylmenemisen myötä. Tosin vaikeudet jatkuivat lumien sulettua, niin että seuraava kaato antoi odottaa itseään joulukuun puoleenväliin, jonka jälkeen tilanne normalisoitui ja riistalaukauksia pääsi tähtäämään tuttuun tahtiin.

Ehdottomasti iloisin yllätys oli nuoren, mutta ihan komean 8-piikki pukin kaato tammikuun puolessavälissä. Nyt loppukaudesta peurat kuitenkin jälleen hukkuivat ja viimeiset pariviikkoa kuluivat päivittäin kyttyyllä, joskus jopa aamu- ja iltavuoroina samankin päivän aikana. Tilannetta kuvaa hyvin se, että kun eilen olimme viimeisellä kytisjahdilla klo 18:00-21:00. Löytyi riistakamerasta tänään harvinaisen komean sarvipään kuvat eiliseltä puolta tuntia ennen tuloamme ja tunti lähdön jälkeen... :(

No, ei aina voi onnistua. Enkä oikeastaan ole edes pahoillani vaikka loppukausi kuivuikin kovasta yrittämisestä huolimatta kasaan. Kahdeksan kaatoa on ihan tasapainossa reilusti yli sadan kytistunnin panoksen kanssa. Saalis ei kuitenkaan aina ole edes tärkein asia kyttäysjahdissa. Varmasti kaikkein hyödyllisimpiä ovat olleet ne pitkät tunnit akkujen latausta yksin hiljaisessa ja pimeässä metsässä.

Erittäin palkitsevaa meditaatiota parhaassa seurassa ;)

↧

Zeiss Victory V8 2.8-20x56 ja Conquest DL 3-12x50 testi

February 17, 2015, 5:41 am

≫ Next: Markkinaoikeus hylkäsi Erätukun vaatimukset - yritti saada kilpailevat Neverfind-metsästyspuvut pois markkinoilta

≪ Previous: Perinteisten peuravalkeiden paikka

Peurakyttyyn loppukauden käytin neljän mielenkiintoisen Zeissin testaamiseen. Tarkastelun alla oli kaksi tähtäinkiikaria ja kaksi katselukiikaria. Aloitetaan kokemusten purku tähtäinkiikareista.

Nämä metsästyksen yhteydessä tehdyt testit toki hieman hankaloittavat itse asiaa, eli jahtia, mutta toisaalta jos meinaa selvittää kuinka hyvin jokin apuväline toimii äksönissä, niin rehellisin tapa on kokeilla sitä huolellisesti itse toiminnassa useita kertoja erilaisissa olosuhteissa. Näin siis toimin tälläkin kertaa, vaikka lähtökohtaisesti ei ollut mitään syytä epäillä, etteivätkö nämä testiin saamani tuotteet olisi vähintään toimivia peurankytistelyyn.

Zeiss Victory V8 2.8-20x56

Zeiss Victory V8 2.8-20x56 on kyllä todellinen pomo. Paras tähän asti testaamistani kytisputkista on ollut ehdottomasti Zeiss VictoryDiavari 6-24x72 T*FL. Vaan eipä ole enää! Victory V8 ei häviä sille oikeastaan millään osa-alueella, mutta voittaa käytettävyydellä, eli pienemmällä koolla ja keveydellä.

Victory V8 on ehdottomasti Zeissin tähtäinkiikarivalikoiman huippumalli. Se on suunniteltu pitkille matkoille ja hämäräkäyttöön. Kun hämäräkyttyyllä käänsi suurrennosta kohti x20:ntä, ei kuvan valoisuus havaittavasti huonontunut. Toki normaalisti peurakyttyyllä hämärässä ei isoille suurenoksille ole juurikaan käyttöä, mutta pellonlaidassa kettupassissa tämä ominaisuus mahdollistaa suoristuksia, joihin omalla pienemmällä Victory Diavarillani ei mitenkään pysty. V8:n kuvan valovoimaisuus on muutoinkin Zeiss Victory Diavari 6-24x72 T*FL:n tasoa, eli markkinoiden paras.

ASV (luodin lentoratakompensaattori) mahdollistaa tarkat säädöt eri etäisyyksille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun ase on kohdistettu normaalisti sadalle metrille, niin lentoratakompensaattorin avulla voi tähdätä vaikkapa kolmeen sataan metriin normaalisti ilman korjauksia vain kääntämällä tähtäinkiikarin säätönupista asetuksen oikeaksi. Parallaksisäädintä kiertämällä voidaan säätää optimaalinen tarkkuus kaikille osumaetäisyyksille ja välttää parallaksin aiheuttamat osumavirheet. Poikkeuksellisen paksu (36 mm) runkoputki mahdollistaa erittäin laajan ristikonsäädön ja laajan näkökentän. Eniten näistä ominaisuuksista metsästyksessä on hyötyä safareilla ja vuoristojahdeissa, joissa ampumaetäisyydet kasvavat usein jopa 300-500 metriin.

Joskus pienet asiat ilahduttavat eniten. Ei sillä, etteivätkö V8:n huikeat optiset ominaisuudet olisi tehneet vaikutusta, mutta tähtäimen valon toiminta yllätti todella positiivisesti. Ensinnäkin valo on tehty käytettäviksi niin hämärässä kuin valossa. Kirkkauden portaaton säätö riittää hyvin kaikkiin valaistusolosuhteisiin. Kirkkauden säädössä on muisti. Valo kytkeytyy automaattisesti pois päältä kolmen tunnin käyttämättömyyden jälkeen. Tähtäimen valon vilkkuminen osoittaa, että paristo on heikko (vilkkuminen voidaan myös kytkeä pois käytöstä). liiketunnistin havainnoi automaattisesti aseen asennon ja kytkee automaattisesti valopisteen pois päältä 45° sivuttaisessa kallistumassa tai 70° kallistumassa alaspäin tai ylöspäin. Heti kun aseella aloitetaan ampuminen, valopiste kytkeytyy päälle aiemmin säädetyllä kirkkaudella. V8:ssa on markkinoiden pienin ja kirkkain valaistu piste. Valopiste on toteutettu valokuitutekniikalla kuten ZeissHT-sarjassa. Etuina on pisteen erittäin pieni koko ja pisteen valaisuintensiteetti on mahdollista nostaa suuremmaksi kuin tavanomaisissa pisteissä.

Jos nyt pullon henki tai joku haltiakeiju antaisi valita minkä tahansa tähtäinkiikarin ja sillä olisi sitten pärjättävä paikassa kuin paikassa, niin valita olisi tämän testin jälkeen erittäin helppo. Siis jos raha ei ratkaisisi, niin valintani olisi Zeiss Victory V8 2.8-20x56. Tällä pärjäisi hyvin jopa ajojahdeissa, vaikka se ei niihin ole erityisesti suunniteltukaan. Zeiss Victory V8 on markkinoiden kirkkain, pienin ja suurimmalla 8x superzoomilla varustettu monikäyttötähtäin.

Laatupelejä on aina mukava tutkia ja kokeilla, mutta testin jälkeen jäi taas ikävä eroahdistus…

1 ja 2 Suojakannet

3 Okulaaripidikkeen kumirengas

4 Tarkennus tehdään kiertämällä okulaaria

5 Zoomausta muutetaan kääntämällä vaihtokosketinta

6 Säätönuppia kiertämällä tehdä korkeussäätö

7 Säätönuppia kiertämällä tehdään sivusäätö

8 Tähtäysristin nollamerkki

9 Indeksimerkki

10 Paristokotelon kansi (CR 2032)

11 Parallaksisäätönuppia kiertämällä voidaan säätää optimaalinen tarkkuus kaikille

osumaetäisyyksille ja välttää parallaksin aiheuttamat osumavirheet.

12 Tähtäimen valon kirkkaussäätö

13 Tähtäimen valon päälle/poiskytkin

Zeiss Conquest DL 3-12x50

Siirryttäessä markkinoiden parhaasta puolet halvempaan, mutta hyvin peurakyttyylle riittävään tähtäinkiikariin, on Zeiss Conquest DL 3-12x50 mielenkiintoinen tuttavuus. Conquest DL on Zeissin ”halpissarjaa”, mutta luokassaan kova luu. Halpissarja on toki suhteellinen käsite. Puolentoista tonnin hintaluokka on monen valmistajan kategoriassa premium, mutta niissä ei silloin luekaan "Made in Germany", vaan jotain ihan muuta.

Käytän peurakyttyyllä useimmiten Zeiss Victory Diavari2,5-10x50 T* -tähtäinkiikaria ja olen ollut erittäin tyytyväinen siihen. Conquest DL:n vertaaminen omaani oli todella mielenkiintoista. Molempien hintaluokka on suurin piirtein sama, eikä valoisuudessa, piirrossa tai kontrastissakaan ole silmin nähtävää eroa. Isoin ero on Conquestin selvästi suurempi koko, eli hieman vajaa viisi senttiä lisää pituutta. Tämä ei tietenkään ole mikään etu, vaan päinvastoin, mutta Conquestissa saa samalla rahalla lisäksi ASV-ballistiikkatornin ja ristikon valopiste toimii myös päiväkäyttöisenä.

Jos siis nyt olisin hankkimassa uutta tähtäinkiikaria hämäräkyttäykseen olisi Conquest DL todennäköinen valintani. Jos hakisin yleiskäyttöisempää kiikaria, joka toimii hämärässä yhtä hyvin, niin nykyinen Victory Diavari olisi todennäköisin valintani.

1 Tähtäyksen säädön (korkeus) suojakansi

2 Tähtäyksen säädön (sivu) suojakansi

3 Okulaaripitimen kumirengas

4 Dioptrian korjaus tähtäykselle

5 Suurennuksen muuttaminen

6 Tähtäyksen säädön (korkeus) säätönuppi

7 Tähtäyksen säädön (sivu) säätönuppi

8 Tähtäysristin nollamerkki

9 Indeksimerkki

10 Paristokansi (CR 2032)

11 Kirkkauden säätö (painike +)

12 Kirkkauden säätö (painike -)

13 Indeksi ASV

14 Merkintä 0

15 Ruuvi

16 Kiertonuppi

17 Vasterengas ASV

18 Kara ASV

↧

Markkinaoikeus hylkäsi Erätukun vaatimukset - yritti saada kilpailevat Neverfind-metsästyspuvut pois markkinoilta

February 18, 2015, 2:25 am

≫ Next: Ammuntaharjoittelua pitkälle matkalle

≪ Previous: Zeiss Victory V8 2.8-20x56 ja Conquest DL 3-12x50 testi

Kuvat: Kartanokuvan ja Erätukun markkinointimateriaaleista.

Markkinaoikeus on hylännyt Erätukku Oy:n vaatimukset, joiden tarkoituksena oli poistaa oululaisen metsästystarvikemaahantuojan Kartanokuva Oy:n Neverfind-talvimetsästyspuvut markkinoilta. Erätukun väittämän mukaan Neverfind-talvimetsästyspuvuissa käytetty talvinen maastokuosi muistuttaa liikaa Erätukun JahtiJakt-puvuissa käytettävää kuosia ja on sekoitettavissa Erätukun rekisteröityihin tavaramerkki- ja mallioikeuksiin. Lisäksi Erätukku väitti Neverfind-talvimetsästysasujen jäljittelevän orjallisesti Erätukun tuotevalikoimaa ja tuotteiden ulkoasua, ja Kartanokuvan käyttävän oikeudettomasti hyväkseen Erätukun tuotteiden mainetta ja tunnettuutta.

Nykyään Nordhunter-markkinointinimeä käyttävä Kartanokuva Oy kiisti oikeudessa Erätukun vaatimukset kaikilta osin. Sen mukaan Erätukun talvimetsästysasuissa käytettävä kuosi on esittävä ja aidonnäköinen kolmiulotteinen talvimaisema, kun taas Neverfind-asuissa käytetty kuosi on kaksiulotteinen ja pelkistetty risukkoa muistuttava kuvio. Vaikka molemmat kuviot ovat saman oululaisen taiteilijan suunnittelemia, ne poikkeavat olennaisesti toisistaan.

Nordhunter käyttää Neverfind-talvimetsästysasuissaan taiteilija Kimmo Takaraution suunnittelemaa kuviota, joka tunnetaan myös nimellä Nordic Branch Snow

Markkinaoikeus päätyi ratkaisussaan Kartanokuvan kannalle. Oikeuden mukaan talvimetsästyksen harrastajia voidaan pitää harrastuksen luonteen vuoksi keskivertokuluttajaa tarkkaavaisempina, erityisesti silloin kun kyse on naamioitumiseen liittyvän tuotteen ulkoasun tarkastelusta. Talvimetsästysasujen käyttäjät kiinnittävät näin ollen huomiota erilaisten talvimetsästyskuosien pienehköihinkin yksityiskohtiin. Markkinaoikeuden mukaan Erätukun ja Kartanokuvan käyttämät kuosit eivät olleet tämän perusteella sekoitettavissa toisiinsa, ja käyttäjien saamat kokonaisvaikutelmat kuoseista olivat erilaiset.

Kartanokuva Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Mannermaa toteaa päätöksen johdosta seuraavaa: "Markkinaoikeuden päätös oli odotettu. Eri valmistajien metsästysasuissa käytettävät maastokuosit eli ns. camokuviot muistuttavat aina jossain määrin toisiaan, eikä yksikään valmistaja voi saada kovin laajaa suojaa omalle kuviolleen. Lähes kaikissa camokuvioissa esiintyy tyypillisiä luonnon elementtejä, kuten puunrunkoja ja oksia. Erätukun vaatimusten läpimeno olisi käytännössä merkinnyt sitä, että se olisi saanut yksinoikeuden kaikkiin metsästysasuissa käytettäviin lehdetöntä talvista metsää tai risukkoa esittäviin camokuvioihin."

Erätukku lähestyi nyt käsiteltyyn asiaan liittyen jo maaliskuussa 2013 Kartanokuvan eräitä jälleenmyyjiä kirjeellä, jossa se pyysi jälleenmyyjiltä tietoa niiden myymien Neverfind-metsästysasujen myyntimääristä ja -hinnoista. Markkinaoikeuteen jättämällään vastakanteella Kartanokuva pyysi oikeutta vahvistamaan, että tämä Erätukun menettely oli sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaista. Markkinaoikeus kuitenkin hylkäsi näiltä osin Kartanokuvan vaatimukset, ja piti Erätukun tietopyyntöjä sinänsä hyväksyttävinä ja lain mukaisina.

Markkinaoikeus määräsi pääasian osalta Erätukun korvaamaan Kartanokuva Oy:lle oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja yhteensä lähes 104.000 euroa. Kartanokuva puolestaan velvoitettiin korvaamaan Erätukulle vastakanteensa oikeudenkäyntikuluja 6.000 eurolla.

Lisätietoja: Kartanokuva Oy Nordhunter:

- toimitusjohtaja Jaakko Mannermaa, p. 050-3438750
- hallituksen puheenjohtaja Teppo Mannermaa, p. 050-3401591

- http://www.nordhunter.com/Markkinaoikeuden-ratkaisu

- markkinaoikeuden ratkaisu 110-112/15: http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1424170360206.html

↧

Ammuntaharjoittelua pitkälle matkalle

February 25, 2015, 3:28 am

≫ Next: Omatekoiset myslipatukat

≪ Previous: Markkinaoikeus hylkäsi Erätukun vaatimukset - yritti saada kilpailevat Neverfind-metsästyspuvut pois markkinoilta

Vielä muutama viikko aiemmin, pidin ½ km matkalle ampumista metsästystilanteessa omalta osaltani lähes naurettavana ajatuksena. Normaalisti riistalaukaukseni ovat vaihdelleet 10-70 metrin välillä, enkä ole edes ajatellut yrittäväni 150 metriä pidemmälle. Mutta nyt mieli on muuttunut! Tavallisella metsästyskiväärillä voi pienen harjoittelun jälkeen ampua hyvissä olosuhteissa tarkkoja laukauksia 300-500 metrin matkalle, jopa minäkin ;)

Havahduin asiaan testaillessani Zeissin uusia tähtäinkiikareita. Niiden ASV-ominaisuus (luodin lentoratakompensaattori) mahdollistaa tarkat säädöt eri etäisyyksille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun ase on kohdistettu normaalisti sadalle metrille, niin lentoratakompensaattorin avulla voi tähdätä vaikkapa kolmeen sataan metriin normaalisti ilman korjauksia vain kääntämällä tähtäinkiikarin säätönupista asetuksen oikeaksi.

Ajatus näin helposta ammunnasta pitkälle matkalle tuntui uskomattomalta, ehkä hieman epäilyttävältäkin. Niinpä päätin lähteä 500 metrin radalle parin asiaan perehtyneen kaverin kanssa. En todellakaan ole mikään pitkänmatkan mestariampuja ja jos minä onnistuisin, niin kuka tahansa voisi asian oppia.

Otimme mukaan radalle metsästysaseita kaliibereissa 6.5x55, .308, .300 Win Mag, 9.3x62 ja varsinaisen tarkka-ampujakiväärin .338 Lapua Magnum. Muutaman kohdistuslaukauksen jälkeen 100 metrille olinkin sitten valmis kokeilemaan 300 ja 500 metriin.

Ylimmällä penkalla metsänrajassa 500 metrin päässä possutaulu ja ylpeä onnistuja.

Parin epäuskoisen haparoinnin jälkeen, alkoivat taulut putoilla myös ½ km penkalta. Aivan uskomaton tunne... Ilman sen isompia harjoitteluita, ASV-ominaisuuden avulla, ammuin viirupossun kokoiseen maaliin 500 metrin päähän tavallisella metsästyskiväärillä!

Makuulta ammuttaessa .338 Lapua Magnum tarkka-ampujakivääri tuntui jopa epätodellisen helpolta. Kyse ei enää ollut siitä, osuuko tauluun vaan ampuuko rankaan, lapaan, niskaan tai päähän. Ei ole ollenkaan vaikea uskoa, että vastaavalla aseella on tehty varmistettu onnistuminen 2.474 metrin etäisyydeltä sotilaskäytössä.

Terveisiä Putlerille ;)

Tekstiä

Laukaisutekniikoista on kirjoitettu paljon, enkä varmasti ole oikea henkilö niitä muille opettamaan, mutta muutamista yksinkertaisista ohjeista on ainakin itselleni ollut hyötyä:

rento asento (kestää paremmin rekyyliä) ja luja olkapää- ja poskikontakti aseeseen.
laukaisu ajoitetaan uloshengityksen loppuun pidättämällä hetki hengitystä. Jos tähtäys ei ole kunnossa kolmen tai neljän sekunnin odotuksella, niin älä laukaise, vaan hengitä hetki rauhassa ennen uutta yritystä.
liipaisinta puristetaan rauhallisesti, välttäen nykivää liikettä, niin että ainoastaan etusormi liikkuu.
liipaisinta puristetaan etusormen ensimmäisen nivelen keskikohdalla.
laukauksen jälkeen pidetään asetta vielä hetki paikallaan, eli ns. jälkipito.

Ampumarata sijaitsee osoitteessa Pikijärventie 247, 18120 Heinola. GPS-koordinaatit: N61° 12.253', E26° 6.564' (WGS 84) http://www.heinolanampujat.fi/

Kannattaa katsoa alla olevasta linkistä Yhdysvaltalaisen National Shooting Sports Foundation NSSF:n Videosarja, jossa opastetaan pitkänmatkan ammunnan saloihin:

Kiikaritähtäimen ASV-ominaisuus tekee hyvissä olosuhteissa vaihteleville matkoille ampumisesta helppoa, mutta hieman hankalimmissa tilanteissa, esimerkiksi tuulikorjauksen laskemiseksi apua löytyy kännykkään ladattavista ballistiikkaohjelmista.

Lapuan ballistiikkaohjelma
Sakon ballistiikkaohjelma
Norman ballistiikkaohjelma

Vaikka toistaiseksi itselläni ei pitkänmatkan riistalaukauksille ole ollut tarvetta, niin voihan tuon tarve tulla vastaan vaikka lintujahdissa, sekä tulevaisuudessa mahdollisilla jahtimatkoilla savannille tai vuoristoon. Ja vaikkei matkahaaveet koskaan toteutuisi, niin tarkat laukaukset pitkälle, auttavat ampumaan tarkasti myös lähelle. Virheen kun kertautuvat matkan pidetessä.

Kannattaa harjoitella, se on hyödyllistä, mutta hauskaa.

↧

Omatekoiset myslipatukat

February 27, 2015, 9:10 am

≫ Next: Hongisto huolissaan metsästäjien ja aseharrastajien oikeusturvasta.

≪ Previous: Ammuntaharjoittelua pitkälle matkalle

Myslipatukat ovat käteviä välipaloja ja retkieväitä. Näin saa nopeasti energiaa ja ravinteita, helposti ilman kokkauksen vaivaa. Niitä voi mutustella matkan jatkuessa vauhtia vähentämättä tai leppoisasti passissa istuskellen. Välipalapatukoiden tekeminen on aivan älyttömän helppoa ja reseptiä voi muokata sen mukaan mitä kulloinkin kaapista sattuu löytymään.

Kaiken lisäksi omatekemät ovat terveellisempiä (tiedät tasan tarkkaan mitä niissä on) ja edullisempia. Kun kaupassa yksi myslipatukka maksaa pari euroa, saa itse tehden samalla rahalla kymmenen (ilman yhtään E-koodia).

100 g voita
2 dl (ruoko)sokeria
½ dl hunajaa
5 dl kaurahiutaleita
1 dl pähkinöitä (suolapähkinä, cashew, pekaani, manteli, hassel...)
1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä (pellava, seesami, kurpitsa, pinja...)
1 dl kuivattuja marjoja tai hedelmiä (rusinoita)
2 tl kanelia

Jos olet pähkinöille allerginen, voit korvata ne oikein hyvin vaikka kookoshiutaleilla. Ylipäätään tässä reseptissä lähinnä neljä ensimmäistä raaka-ainetta ovat tärkeimmät, seuraavia voit muunnella maun mukaan. Esimerkiksi hedelminä käytin oman puutarhan kuivattuja luumuja, mutta myös kuivatut karpalot, puolukat tai mustikat sopivat tähän erinomaisesti. Halutessasi voit lisätä myös vaikka heraproteiinia ja näin saat ”fitness-patukoita”.

Murskaa tai silppua pähkinät ja marjat pienemmiksi paloiksi. Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Vuoraa leivinpaperilla uunivuoka (n. 20 x 30cm) ja painele seos tiiviiksi kerrokseksi sen pohjalle. Laita vuoka 175-asteiseen uuniin n ½-tunniksi. Anna paistoksen jäähtyä ja leikkaa sopiviksi patukoiksi.

Valmiit patukat voi halutessaan tyhjiöpakata yksittäin. Näin ne kulkevat kätevästi ehjinä taskussa tai repussa.

↧

Hongisto huolissaan metsästäjien ja aseharrastajien oikeusturvasta.

March 1, 2015, 12:22 am

≫ Next: Itse tehty voi

≪ Previous: Omatekoiset myslipatukat

Reijo Hongiston lehdistötiedote perjantaina 27.2.

http://www.reijohongisto.fi/2015/02/tiedote-maakunnan-medioille-ampumaratalaista/

Tänään päätettiin eduskunnassa ampumaratalaista. Lakiin kuuluu myös ampuma-aseiden kuljettaminen ja lyhytaikainen säilyttäminen moottoriajoneuvossa.

Kuljettaminen hoituu nykykäytännön mukaan, mutta lyhytaikaiseen säilyttämiseen tulee raju muutos.
Uuden lain mukaan lataamattomana suojuksessaan olevaa ampuma-asetta saa säilyttää lyhytaikaisesti lukitussa ajoneuvossa jos asesuojus on sijoitettu siten että ajoneuvon ulkopuolelta ei ole havaittavissa että ajoneuvossa on ampuma-ase. Riittävää ei ole että suojus peitetään esimerkiksi kankaalla.

– Käsitykseni mukaan ensi syksyn jahdissa asesuojus voi olla laillisesti vain auton ikkunattomassa osassa, eli henkilöauton takatavaratilassa taikka pakettiauton takaosassa.

Maastureilla, farmareilla ja lava-autoilla aseen kuljettaminen ja lyhytaikainen säilyttäminen taitaa olla lähes mahdotonta erityisesti silloin kun auton takaosassa on koira taikka koiria. Eihän aseita voi koirien jalkoihin laittaa, vaan aseet on laitettava auton takapenkille ja silloin ne pääsääntöisesti ovat havaittavissa auton ulkopuolelta.

-Tämä on aivan järjetön päätös jota taivastellaan viimeistään ensi syksyn karhujahdin aloituksessa. Kun karhu taikka hirvijahtiin osallistuva metsästäjä ajaa jahtipäivän aamulla autonsa metsästysmajan pihaan ja kävelee majaan sisälle kuuntelemaan jahtipäällikön ohjeita, jää ase autoon. Pihassa saattaa olla kymmeniä autoja ja kaikissa on ase taikka aseita lyhytaikaisessa säilytyksessä. Metsästysmajaan niitä ei voi viedä, se on jo turvallisuusriskikin.

Esitin että lakipykälän lopusta olisi poistettu kohta ” että ase ole havaittavissa ajoneuvon ulkopuolelta” .

Tämä pieni muutos olisi korjannut tilanteen maalaisjärjellä ymmärrettäväksi.

Asiasta äänestettiin, Perussuomalaisten ja Keskustan sekä Vasen ryhmien edustajat äänestivät pykälämuutosesitykseni puolesta.

Hallituspuolueiden edustajat äänestivät lain voimaan.

LISÄTIEDOT

Reijo Hongisto
040-5257488

↧

Itse tehty voi

March 26, 2015, 5:58 am

≫ Next: Kiitos luottamuksesta

≪ Previous: Hongisto huolissaan metsästäjien ja aseharrastajien oikeusturvasta.

Tähän mennessä ei mieleeni ole koskaan tullut tehdä itse voita. En kuitenkaan löytänyt monissa resepteissä mainittua suolaamatonta voita lähikaupoista. Niinpä katsoin voipaketin pohjasta tuoteselosteen ainekset: kerma, suola ja hapate. Ajattelin, että suolaamattomassa voissa kun ei ole edes suolaa, niin ei tuo nyt mitään rakettitiedettä voi olla.

Parin ensimmäisen kokeen jälkeen huomasin voin valmistuksen todellakin olevan paitsi erittäin helppoa, niin myös varsin hyödyllistä. Itse tekemällä saa näin, kuten yleensäkin, tuoreempaa, parempaa ja mieleistään. Kaiken lisäksi raaka-aineiden tuntemus syvenee entisestään, mikä mahdollistaa enemmän makuja laajempaan käyttöön.

Rahansäästöksi ei voita kannata itse alkaa valmistamaan. Voi on kuitenkin sellaisia perusraaka-aineita, että sen valmistus on syytä osata. Onhan siinä toki lisäarvoa, kun voit laittaa itse leipomallesi leivällä tai kasvattamillesi uusille perunoille omatekoista voita. Myös parhaissa fine dining –ravintoloissa tarjotaan pöytävoiksi talon omaa voita.

Hieman lisää voin valmistukseen perehdyttyäni huomasin, että kolmesta aineosasesta (kerma, suola ja hapate) voi jättää myös hapatteen pois. Eli voita pystyy helposti tekemään vaikka pelkästä kermasta, ilman suolaa ja hapatetta. Hapatteen käyttäminen on (perinnesyistä) tyypillistä meillä Euroopassa, mutta happamaton imelävoi on taas suosiossa Yhdysvalloissa ja Englannissa. Tämä on syytä ottaa huomioon, jos haluaa pikkutarkasti noudattaa jenkkireseptien makumaailmaa.

Voin valmistus

Ihan kokeilumielessä voit kaataa pienen kannellisen purkin puolilleen kermaa ja ravistella sitä kovalla edestakaisella liikkeellä tai vastaavasti sitkeästi vispata pientä määrää kermaa kulhossa. Kerman rasvat ja proteiinit tarrautuvat ravistuksen seurauksena toisiinsa. Ravistuksen tai vispauksen jatkuessa yhä enemmän rasvaa ja proteiineja takertuu toisiinsa. Noin 20 minuutissa ihme tapahtuu ja lopulta lähes kaikki rasva on irtautunut maidon herasta ja voi on valmista.

Itse tehty suomalainen voi

1 l kuohukermaa
½ purkkia kermaviiliä
suolaa

Jäähdytä kerma kunnolla kylmäksi (vähintään 5°C asteeseen 8 tunniksi). Näin osa maitorasvasta kiteytyy. Kiteytynyt rasva toimii apuna rasvapallosten rikkomisessa ja kirnuamisprosessi nopeutuu.

Sekoita kerma ja viili.

Jatka vatkaamista... ensin syntyy kermavaahtoa.

Vatkataan niin kauan, että seos leikkaa eli hera erottuu rasvasta.

Noin 20 minuutissa voi alkaa olla valmista.

Aina roiskuu, kun kirnutaan... Voin alkaessa kerääntyä vispilään, alkaa myös roiskeita lentää, joten kansi tai pyyhe on fiksua laittaa kulhon päälle.

Siivilöi voi...

...ja säilytä jäljelle jäänyt hera (kirnupiimä). Heraan voit nauttia jäähdytettynä sellaisenaan, siitä voi valmistaa smoothieita ja käyttää vaikka puurojen, leivän tai pannarin valmistuksessa.

Pese voi kylmässä vedessä puristellen heraa pois. Vaihda pesuvettä kunnes hera on liuennut ja vesi pysyy kirkkaana.

Sekoita huuhdeltuun voihin suola (ja mahdolliset muut mausteet). Oikea suolan määrä on 1,5 -2% voin painosta. Jos käytössäsi ei ole tarkkaa vaakaa, niin sekoita suolaa ensin ½ teelusikallista, maistele leivän kanssa ja lisää tarvittaessa oman makusi mukaan.

Laita voi säilytysastiaan ja anna maustua jääkaapissa muutama tunti. Voit halutessasi myös pakastaa voita ja näin lisätä säilyvyyttä. Itsetehty voi pitää ottaa ennen käyttöä hyvissä ajoin lämpenemään.

Kermaviilin sijaan voi hapatteena käyttää myös piimää, smetanaa tai aiemmin tehtyä hapatettua voita. Jos haluat voihin ”aidomman” maalaisvoin happamuuden (wanhaan aikaan pastöroimaton kerma ehti hapantua ennen kirnuamista) ja herasta kirnupiimää, niin kuumenna kerma noin 40 asteeseen. Sekoita viili tai piimä kerman joukkoon kevyesti. Peitä astia pyyhkeellä ja anna hapantua huoneenlämmössä yön yli. Jäähdytä seos kunnolla ennen vatkaamisen aloittamista.

Amerikkalainen happamaton imelävoi

Imelävoi valmistetaan kuten yllä, mutta ilman hapatetta.

Suolaamaton voi

Sekä hapatettua, että happamatonta voita voi tehdä suolaamattomina. Paitsi maunvahvistajana, suola toimii voissa myös säilyvyyttä parantavana aineena.

Kirkastettu voi (Ghee)

Monissa ravintoloissa käytetään kirkastettua voita paistamiseen, koska se kestää korkeampia lämpötiloja kuin normaali voi. Kirkastettua voita käytetään usein myös blinien kanssa ja kastikkeissa kuten bearnaise ja hollandaise. Tavallinen voikin on vähälaktoosista valmistustapansa ansiosta, mutta kirkastettu voi on käytännössä täysin laktoositonta.

Kirkastetun voin valmistaminen on erittäin helppoa. Voita (suolaton) lämmitetään varovaisesti kattilassa suoraan liedellä tai vesihauteessa. Pinnalle muodostuva vaahto kuoritaan pois lusikalla. Voihin valmistuksessa jäänyt hera painuu pohjalle ja kirkkaan voiöljyn voi kaataa varovasti toiseen astiaan. Pohjalle jäänyttä herasakkaa voi hyödyntää esimerkiksi leivonnassa. Kirkastettua voita säilytetään jääkaapissa.

Yrttivoit ja maustevoit

Perinteisen ranskalaisen keittiön aarteisiin kuuluvat ehdottomasti erilaiset yrttivoit. Ne ovat erittäin monikäyttöisiä. Voihin sekoitetaan tuoreita yrttejä ja muita mausteita, sekä viiniä ja näin saadaan helposti makua leivälle, lihalle, linnuille, kalalle ja vihanneksille. Maustevoit antavat herkullista kiiltoa lautasella, sopivat vaikka kastikkeena pastalle tai pihville ja ylellisenä levitteenä leivälle. Maustevoit toimivat myös grillauksessa tai paistovoina, esimerkiksi runsaassa rakuunavoissa paistettu haukifilee on erittäin herkullista.

Basilikavoi, tillivoi, persiljavoi, rosmariinivoi, salviavoi ja rakuunavoi

250 g voita
kourallinen hienoksi hakattua tuoreyrttiä
(murskattu valkosipulinkynsi)
suolaa ja pippuria

Voi à la Maître d’Hôtel

100 g voita
1 tl puristettua sitruunamehua (tai raastettua sitruunankuorta)
1 rkl hienoksi hakattua persiljaa
suolaa ja pippuria

Sopii pihveille, kalalle, vihanneksille ja suoraan leivän päälle.

Café de paris –maustevoi

300 g voita
2 salottisipulia
pari kaprista
1 valkosipulin kynsi
3 sardellifileetä (anjovisfileetä)
1 rkl tuoretta persiljaa
1 rkl tuoretta rakuunaa
1 rkl tuoretta rosmariinia
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl tuoretta ruohosipulia
1 tl kuivattua meiramia
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl sitruunamehua
1 tl HP-kastiketta
1 tl Worcestershire-kastiketta
3 tl Dijoninsinappia
2 tl konjakkia
2 tl portviiniä
1 tl kurkumaa
1 tl cayennepippuria
1 tl paprikajauhetta
1 tl raastettua appelsiininkuorta
1 tl raastettua sitruunankuorta
ripaus inkivääriä
ripaus fenkolia
ripaus currya
ripaus kuminaa
hyppysellinen suolaa

Sekoita kaikki muut aineet paitsi voi tehosekoittimessa keskenään tasaiseksi tahnaksi ja lisää vasta sitten hieman pehmennyt voi joukkoon. Alkuperäinen ohje on tarkoin varjeltu salaisuus, mutta sain tämän version tuntemaltani ranskalaiselta keittiömestarilta. Tämä ohje oli alun perin 6 kg:lle voita, joten olen joutunut sitä hieman muokkaamaan kotikeittiöön soveltuvaksi. Aineosasten määrä on huikea, mutta homma toimii hyvin, vaikkei ihan kaikkea yrttiä tai maustetta mukaan laittaisikaan. Café de paris on klassikko mm. pihvien tai sinisimpukoiden kanssa.

Ruohosipulivoi

250 g voita
kourallinen ruohosipulia
8 tippaa Worcestershire-kastiketta

Ranskalainen yrttivoi

250 g voita
2 rkl kuivaa valkoviiniä
1 rkl hienoksi hakattua salottisipulia
½ tl hienoksi hakattua valkosipulia
2 tl hienoksi hakattua persiljaa
¾ tl hienoksi hakattua timjamia
(1 rkl hienoksi hakattua kaprista)

Valkosipulivoi

250 g voita
8 murskattua valkosipulinkynttä
kourallinen hienoksi hakattua persiljaa
2 rkl puristettua sitruunamehua (tai raastettua sitruunankuorta)

Piparjuurivoi

300 g voita
2 rkl piparjuuriraastetta
(2 rkl hienoksi hakattua ruohosipulia)

Sopii erityisen hyvin pihveille ja kyljyksille, sekä voileiville että myös canapé-paloihin.

Italialainen yrttivoi

250 g voita
1 rkl hienoksi hakattua basilikaa
1 rkl hienoksi hakattua oreganoa
1 murskattu valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria

Parmesanivoi, cheddarvoi, auravoi

250 g voita
150 g raastettua juustoa
(2 rkl hienoksi hakattua ruohosipulia)

Curryvoi

250 g voita
1 tl curry-jauhetta
¼ tl paprika-jauhetta
suolaa ja pippuri

Sopii erinomaisesti grillatuille vihanneksille ja kanalle.

Dijoninvoi

250 g voita
150 g dijoninsinappia

Sopii erinomaisesti lämpimille ja kylmille voileiville.

Oliivivoi

250 g voita
kourallinen hienoksi hakattuja säilykeoliiveja
½ tl puristettua sitruunamehua (tai raastettua sitruunankuorta)

Tomaattivoi

250 g voita
3 rkl hienoksi hakattuja aurinkokuivattuja tomaatteja
1 murskattu valkosipulinkynsi
1 rkl hienoksi hakattua basilikaa
suolaa ja pippuria

Parhaat reseptit alkavat aina samalla tavalla:

”Otetaan litra kermaa, kilo voita ja laitetaan kossu pakkaseen...”

↧