Quantcast
Channel: Metsästysblogi, riistareseptit - Terveiset ravintoketjun huipulta
Viewing all 448 articles
Browse latest View live

Kerrostalokyttääjät ja metsästys

$
0
0


Sain viestin helsinkiläiseltä kaveriltani. Tarina oikeasta elämästä ja citymetsästäjän arjesta. Kirjeenvaihtoa isännöitsijän kanssa:


Vastaus ilmoitukseen


Hei,

Sain 19.10 kirjeenne ja moitteenne otsikolla ”ilmoitus”. Näkemykseni mukaan moitteenne on aiheeton. Väitätte ilmoituksessanne, että ruhot parvekkeellani olisi ”suuri terveysriski”. Ruhot olivat parvekkeella alle kaksi vuorokautta ja poistin ne 3 vuorokautta ennen kirjeen saapumista. Kuvassa näkyvät ruhot olivat peuroja, joita raakakypsytin täysin Suomen Riistakeskuksen ohjeiden mukaan. Tässä tapauksessa alle kaksi vuorokautta. Alla lainaus ja lähde:

 ”Hirvieläimiä voidaan riiputtaa hyvissä olosuhteissa viikon, lämpimämmässä muutaman päivän.” Lähde: http://riista.fi/metsastys/ohjeita-metsastajalle/saaliin-kasittelyn-ohjeet/hirvielainsaalis/

Näin ollen en katso aiheuttaneeni minkäänlaista tautiriskiä vaan käsitelleeni metsästyssaalista ohjeiden mukaan saalista kunnioittaen ja elintarvikehygienia huomioiden. Esimerkiksi Elintarvikelaki kieltää vain kyseisten peuranlihojen myymisen, mihin en ole syyllistynyt. Moitteessanne ette viitannut muuhun haittaan, kun yllä mainittuun tautiriskiin mitä tuskin ympäristöviranomaiset sen enempää kuin terveysviranomaisetkaan on vahvistanut. Korjatkaa toki, jos ristiriitaa Suomen Riistakeskuksen ohjeiden ja mainitsemanne viranomaisten välillä esiintyy. 

Minkäänlaista hajuhaittaa ei ihmisruuaksi kelpaavassa lihassa voi olla, ettekä sitä myöskään ilmoituksessanne maininnut sen enempää, kun mahdollista esteettistäkään haittaa. Ette myöskään viitannut järjestyssääntöjen rikkomiseen mihin en nähdäkseni ole myöskään syyllistynyt. 

1. Mikä on siis se laki ja pykälä, jota olen nähdäksenne toiminnassani rikkonut ja johon moitteenne perustuu? 

Ilmoituksessanne uhkaatte myös varoituksen uhalla, ettei ruhoja jatkossa saa asunnostani löytyä. Tämä tarkoittaisi sitä, etten saisi esimerkiksi ostaa kokonaista eläinlääkärin tarkastamaa luomukaritsaa tai poronvasaa ja pilkkoa ja pakastaa se keittiössäni. 

2. Millä oikeudella katsotte voivanne estää yksittäisen asukkaan tietynlaisen laillisesti myytävän elintarvikkeen kulutuksen ja mihin lakiin ja pykälään kieltonne perustuu?




Kauden toinen peura eräksi

$
0
0


Eilen aamusta heräsin toiveikkain ajatuksin. Vihdoinkin kelit selvästi pakkasella ja ohut lumipeite maassa. Yön aikana ja pitkin aamua oli riistakameroistakin alkanut tippua pitkästä aikaa useita kuvia peuroista… lähes täydellistä, kunnes suolta tulee kuvia kolmesta ilveksestä. Kissat jäävät ruokinnalle pyörimään koko päiväksi.

Tuumaustauko ja taktiikan vaihto. Turha kuvitellakaan, että peuroja näkyisi suolla vähään aikaan. Siirryn siis tuliasemiin toiselle ruokinnalla, josta kuvia peuroista on muutenkin tullut enemmän.

Pääsen samalla jatkamaan toden teolla, jo joitakin viikkoja sitten aloittamiani testejä Steiner Nighthunter 8x56 hämäräkiikareista ja Sako 85 Carbonlight 308 Win kivääristä Steiner Ranger 3-12x56 optiikalla. Mielenkiintoisia työvälineitä kaikki. Jo ennen illan kyttyitä olin saanut näistä lähes pelkästään positiivisia kokemuksia. Erityisesti Sakon hiilikuitutukkinen kivääri herättää omistushaluja.

Illan sää oli varsin talvinen. Pikkupakkanen yhdistettynä navakkaan tuuleen käy näin äkkiseltään taas luihin ja ytimiin. Menin kyttyylle jo reilusti ennen kolmea iltapäivällä. Vajaan parin tunnin värjöttelyn jälkeen alkaa tapahtua aivan yhtäkkiä. Vielä ihan kohtuullisessa valossa näen peuran ilmestyneen ruokinnalla aavemaisen hiljaa, kuin tyhjästä.

Katselen ensin paljain silmin (matkaa vain 40 metriä) ja luulenkin tulijaa aikuiseksi naaraaksi. Peura on perä edellä pitkittäin suuntaani. Katselukiikareilla näen noin tuuman pituiset sarventyngät ja tajuan asiakkaan ylivuotiseksi pukiksi, jolla kroppa on kasvanut selvästi sarvia paremmin. Siis oikein hyvää grillilihaa ja kannanhoidollisestikin poistettava yksilö.

Otan kiväärin esiin ja napsautan varmistimen pois päältä. Pukki siirtyy eteenpäin ja kääntyy kyljittäin, mutta niin, että lapa jää männyn rungon taakse. Odottelen aikani ja alan jo hieman tuskastua. Lopulta peura kuitenkin etenee ratkaisevat sentit. Niinpä Hammerhed vie terveiset kaularangan tyveen klo 16:35. Pukki putoaa niille sijoille.




JESS!!! Kiitollisin mielin sikari palamaan, kauden toinen peura on nyt siis saatu eräksi. Tunnelmaa ei häiritse edes se, että tiedän tästä sen hikisen osuuden alkaneen. Tällä kertaa olen yksin liikkeellä, eikä siis kaveria voi kutsua jelppimään.




No, perkaan peuran ja laitan kamat kasaan. Ei auta… reppu selässä ja ase kaulalla roikkuen alan vetää pukkia pitkin pimeää kuhmuraista maastoa. Reilun puolen kilometrin matka autolle taittuu tuskaisen hitaasti, lopulta kahdeksan pysähdyksen taktiikalla. Vielä viimeinen koitos lihakset maitohapoilla, mutta saan kuitenkin peuran punnerrettua kuljetustelineelle ja matka lahtivajalle voi alkaa.


Olipa hyvä jahtipäivä pitkästä aikaa!




Cat walk -ilvestelyä ruokinnalla

$
0
0


Vajaan viikon on päivisinkin ruokinnalla ollut ruuhkaa kuin Ilveksen maalilla. Emo ja kaksi pentua ovat selvästi käsittäneet ruokintapaikan idean eri tavalla kuin sen tarkoitin.




Havaintojen perusteella Ilvekset pitävät läheistä mäennyppylää asentopaikkanaan. Ovat saaneet napattua peuran tai kaksi läheltä ruokintaa. Päivisin poikaset opettelevat pyydystämään lintuja ja myyriä kaura-automaatin läheisyydestä.




Selvää on, että peurat kaihtavat suopassiani ilvesten takia ja evakkoretkeni toiselle ruokinnalle jatkunee vielä pitkään.




Moni mies manalle männöö iliman ilevexen lihatta.

-Suomalainen sananparsi




No, wanha manselainen viisaus kertoo: ”Ilves murisee, mutta Tappara on terästä”…



Steiner Nighthunter 8x56 -katselukiikaritesti

$
0
0


Välillä ihmettelen, kuinka vähän suomalaisilla metsästäjillä on käytössään katselukiikareita. Erityisesti kyttäysjahdissa hyvistä hämäräkiikareista on aivan kiistaton etu. Koko katselukiikareiden idea on, että ne ovat nopeasti esille otettavissa (roikkuvat kaulassa), hyödyntävät stereonäköä (kaksi silmää näkee aina paremmin kuin yksi), ovat helpommin käytettävissä (tähtäinkiikari on kiinni aseessa) ja hämärässä niillä näkee paremmin, kuin paljaalla silmällä tai pelkällä tähtäinkiikarilla. Jatkuva tähtäinkiikarin läpi tihruaminen myös rasittaa silmiä aivan eri tavalla kuin katselukiikareiden käyttäminen.

Viime viikot olen peurankyttäyksen ohella testaillut mielenkiintoista Steinerin työkalua, eli Nighthunter 8x56 -hämäräkiikareita. Testijaksoon on sisältynyt lumetonta pilvistä pimeyttä ja valkoisen maan kuutamollista yötä. Voin sanoa tykästyneeni niiden käytettävyyteen, vaikkeivat ne ihan täydelliset olekaan.

Steiner Nighthunter 8x56 on suunniteltu erityisesti hämäräkäyttöön ja ero tavallisiin (esim. Nikon Trailblazer 10x50) katselukiikareihin onkin näissä olosuhteissa täysin selvä.

Aivan erityisesti Nighthunterin Auto-Focus ominaisuus on erittäin kätevä. Käytännössä useimpien tavallisten kiikareiden tarkentaminen pimeässä tarkasti on hankalaa, jos ei jopa mahdotonta. Niinpä kyttyylle tullessa vielä valoisaan aikaan, kannattaa katselukiikarit tarkentaa ensimmäiseksi oletettuun etäisyyteen teräviksi. Nighthunterin kuva on kuitenkin aina automaattisesti terävä 20 metristä äärettömään.

Useimmiten tämä on hyvin optimaalinen, mutta yhtenä testi-iltana yritin katsella/tunnistaa 10-15 metrin päässä pusikon pimennossa supikoiraa, eikä se kunnolla onnistunut Auto-Focus ominaisuudesta johtuen. Toki lähelle kiikareilla katselu on poikkeuksellista, mutta pimeässä sekin on välillä tarpeellista. Toisaalta onnistumiskokemuksia oli selvästi enemmän. Eräänä iltana luulin ruokinnalle tulleen aikuisen naaraspeuran (matkaa vain 40 metriä), mutta Nighthuntereilla näin noin tuuman pituiset sarventyngät ja tajusin asiakkaan ylivuotiseksi pukiksi, jolla kroppa on kasvanut selvästi sarvia paremmin.

Väitän, että nuo tappisarvet olisivat jääneet huomaamatta ilman kunnollisia hämäräkiikareita. Tällaisella pienellä huomiolla voi olla iso merkitys, jos esimerkiksi naaraita säästetään, mutta tynkäsarviset pukit poistetaan.




Noin yleisesti ottaen Nighthunterin ergonomia on toimiva. NBR-Longlife -kumipinnoite tuntuu käteen hyvältä ja niistä saa kunnon otteen äänettömästi. Kiikareissa on myös luminoivat (pimeässä hehkuvat) merkit, jotka helpottavat niiden löytymistä kyttäyskopin pimennossa (jos ne eivät roiku kaulalla).




Myös kaulahihnan kiinnitys on suunniteltu kätevästi klipeillä irrotettaviksi ja uudelleen kiinnitettäviksi. Pieni mutta varsin käytännöllinen ominaisuus tämäkin. Kaiken kaikkiaan rakenne vaikuttaa erittäin kestävältä (takuu 30 vuotta), vesitiiviyttäkin luvataan jopa viiteen metriin asti.

Aivan kirkkaimpaan kärkeen Nighthunter ei yllä, jos sitä vertaa, vaikka kyttyyllä käyttämääni Zeiss Victory 8x56 T* -kiikareihin tai aiemmin testaamaani Zeiss VICTORY HT 8x42 -katselukiikareihin. Toki erot tähän kärkiluokkaan ovat selvät, mutta toisaalta voi kysyä itseltään kuinka paljon antaa merkitystä sävykkäämmälle ja kontrastirikkaammalle kuvalle. Ja ennen kaikkea, kuinka paljon on siitä valmis maksamaan.

Mielestäni Steiner Nighthunter 8x56 on hyvä työkalu hämäräkyttäykseen ja miksei myös yleiskiikareiksikin, jos reilun kilon paino ei tunnu liian isolta kaulassa roikottamiseen. Erityisesti Auto-Focus ja hinta/laatusuhde yllättivät positiivisesti. Suosittelen lämpimästi kytiskäyttöön.



Steiner Nighthunter 8x56


Objektiivi: 56 mm
Suurennos: 8 x
Paino: 1090 g
Leveys: 200 mm
Korkeus: 212 mm
Ulostulopupillin halkaisija: 7,1 mm
Näkökenttä 1000 m: 135 m
Tarkennus System: Auto-Focus
Vedenkestävä: jopa 5 m
Täyte: typpi
Lämpötila: -40 ° C | +80 ° C
Takuu: 30 vuotta









EKA -teurastussetin arvonta

$
0
0



Tämän kertaiseen EKA -teurastussetin arvontaan osallistui 25 riistareseptiä. Kiitos kaikille osallistujille. Tänään 18.11. suorittamani arvonnan voittaja on numero #18 eli Markku Törhönen. Onneksi olkoon! Laita yhteystietoja tulemaan, jotta voin pistää setin postiin.






Markun resepti kannattaa laittaa muistiin. Carpaccio on mainio alkupala talven juhlahetkiin. Peuran lisäksi resepti toimii erittäin hyvin myös hirven- ja metsäkauriin lihasta.



Peura Carpaccio


Jos teet ulkofileestä niin se kannattaa leikata pitkittäissuunnassa kahtia - tulee helpommin suupalan kokoista siivua. Voit lihan ollessa sulana ripotella kevyen suolan pintaan, sitten elmukelmulla tiiviiseen rullaan ja pariksi tunniksi pakkaseen niin saat leikattua seitinohuita siivuja. Pidä lempijuomasi lähettyvillä niin voit aloittaa siivuttelun jo odotellessasi lihan pakastumista.

Lihan lisäksi tarvitset:

Parmesaanilastuja
Tuoretta timjamia
Kantarelleja (mielellään pienikokoisia)
Silmusalaattia
Sormisuolaa
Mustapippuria

Sekä ns. pikamajoneesia varten

1 kananmuna
1dl Ruokaöljyä (rypsi tms.)
Pari rkl Worchester kastiketta
Pari rkl Dijonia

Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja nostele tarjoiluastiaan. Vältä "pinoamista" koska siivut tarttuvat toisiinsa.

Pyöräytä muna ja ruokaöljy majoneesiksi, mausta wochesterilla ja Dijonilla oman maun mukaan. Itse lisäsin hieman myöskin suolaa ja hunajaa - saat paremmin ruokaöljyn maun piiloon.

Ripottele majoneesi lihojen päälle. Perään Sormisuolaa ja mustapippuria.

Käytä kantarellit paistinpannulla ja ei kun sekaan.

Koristele parmesaanilastuilla, silmusalaatilla ja tuoreella timjamilla.

Kaada lasiin hyvää olutta tai viiniä, suuntaa ainekset ääntä kohti ja nauti lyhyestä hiljaisesta hetkestä.


Täältä löytyy myös tämän blogin carpaccio-resepti.



Elämää suurempaa lammasmetwurstia

$
0
0


Nyt on ihan pakko hieman mainostaa. Olisi perin itsekästä mutustella näitä vain kaikessa hiljaisuudessa… Ostin Mikkolan lammastilalta poikkeuksellisen hyvää metwurstia.

Se on valmistettu 100% lampaanlihasta, eikä sisällä lisättyä silavaa, eli possunrasvaa ollenkaan. Tämä on siis lampurin itsensä ohjeistamana Wigrenin makkaratehtaassa tehtyä herkkua. Tästä johtuen tämän metukan maku on aivan poikkeuksellisen rikas. Rakenne on vähärasvaisuuden ansiosta erittäin tiukka ja siitä on helppo vuolla halutessaan, vaikka seitinohuita suikaleita. Tätä tuleekin naposteltua ihan tällaisenaan siivu toisensa perään. Toimii siis oluen tai punkun kanssa erittäin hyvänä TV-snacksinä. Ja jos oikein haluaa hifistellä, niin sitten tehdään tsatsiki-kastike dipiksi.

Kastike syntyy helposti. Halkaise tuorekurkku ja poista siemenet. Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi ja sekoita maustamattoman jogurtin (1/2 l) joukkoon. laita sekaan myös neljä hienonnettua valkosipulinkynttä, sitruunamehua (2 rkl), juoksevaa hunajaa (1 rkl), oliiviöljyä (1 rkl), silputtua tiiliä/minttua, sekä ripaus suolaa ja pippuria.

Hyvä metwursti sopii tietysti myös tapaspalana, lämpimissä voileivissä, salaatissa, keitoissa, pastakastikkeissa, paellassa, pataruuissa, pitsassa, munakkaassa, kiusauksissa, lasagnessa, chili con carnessa …



Luonnollisestikaan tähän metukkaan ei ole lisätty myöskään jauhoja tai maitoproteiineja, joten se on gluteeniton ja laktoositon. Metwursti säilyy jääkaapissa erinomaisen pitkään. Tämän erän viimeinen käyttöpäivä on 28.4.2017. Itsekin tuli hankittua kolme kiloa :)

Että mistäkö sitä saa. Ei välttämättä kovin kauaa, tämä on nyt tämä erä ja sitten se loppuu, mutta täältä löytyvät yhteystiedot.


www.mikkolantila.com





Pitkä odotus palkittiin

$
0
0


Kytispaikallani suolla on ollut pitkään hiljaista, ellei taannoista ilvesinvaasiota lasketa. Riistakameran kuvia on tullut todella harvakseltaan… ei edes joka viikko. Nyt kuitenkin toissapäivästä alkaen pari ylivuotiasta pukkia on käynyt pitkin päivää ja yötä, joten päätin eilen illasta lähteä sparraamaan poikia, ellen suorastaan haastamaan riistaa.



Olipa tosiaan mukava palata suolle pitkästä aikaa. Istua tikkailla omissa ajatuksissa, tutussa maisemassa ja suopursun tuoksussa. Pari astetta pakkasta on oikeastaan paras mahdollinen ilma kytistelyyn, niinpä tulin paikalle jo hyvissä ajoin kahden jälkeen. Sehän tässä kytistelyssä on parasta, nimittäin täydellinen kiireettömyys. ”Aikaa on, vaikka susia saareen soutais”. Kyttyyllä aika on lähes ehtymätön luonnonvara. Mihinkään ei ole kiire ja kotiin lähdetään vasta akkujen latauduttua täyteen…



Laturi kuitenkin piippasi jo parin tunnin päästä, kun kuvista tuttu pikkupukki hiipi paikalle hiljaisessa hämärässä. Jostain syystä peura kuitenkin parkkeerasi itsensä ruokinta-automaatin väärälle puolelle, johon tikkailtani on erinomaisen huono sihti. Pukista näkyi vain takakolmannes. Aikani tähtäilin, kunnes väsyin odottamaan ja vaihdoin katselukiikareihin. Peura vain jatkoi mutusteluansa nurinkurisesti ruokinnan väärältä puolelta.

Lopulta käytännöllisyys voitti. Pukki loikkasi automaatin takaa porkkanapinolle, kääntyi kuin käyttöohjetta lukien puhtaaseen kylkiasentoon. Niinpä napsautin varmistimen pois päältä. Hammerhed lähti viemään terveisiä klo 16:31 lavan eteen keskelle kaulaa. Pikkupukki putosi suoraan jaloiltaan porkkanakasan päälle.



Olipa mahtava tunne. Hieno ilta ja testissä oleva Sako/Steiner -yhdistelmä ansaitsee työkaluna pisteensä. Muutamassa viikossa niihin on tottunut, jopa tykästynyt enemmän kuin omaan rakkaaseen Tikka/Zeiss -työpariini, joka sekään ei ole huono. Fiilis oli niin hyvä, etten antanut edes sikarilakkoni estää hyvää hetkeä, niinpä pistin pöllin palamaan kiitollisin mielin ;)



Paikalle päästyäni huomasin, että pikkupukki on pieni lähinnä sarvistaan, mutta kroppaa riittää vedettäväksi yllin kyllin. Niinpä tartuin peuraa sarvista, vedin hieman sivuun ja perkasin supeille aterian.



Kaverin sairausloma jatkuu edelleen, joten tästä oli taas selvittävä eteenpäin pelkästään omin voimin. Reppu selkään, ase kaulalle ja peuraa vetämään. Seitsemän pysähdyksen taktiikalla saalis tienposkeen ja autoa hakemaan puolen kilometrin päästä. Loppupunnerrus ja pukki lopulta kuljetustelineellä. Kuka väittää, ettei kytistely ole urheilumetsästystä? :D



Peurajahtia Sarkolassa

$
0
0


Jälleen kerran iso kiitos Suoniemen Metsästysseuralle kutsusta peurametsälle viime lauantaina. Mäyräkoiria käyttäen peurojen ajojahti on mielestäni yksi parhaista metsästystavoista. Miltei sadan metsästäjän jahti oli taas hyvin organisoitu ja tyylikkäästi järjestetty. Peurojen lisäksi bonuksena oli lupa ilvekselle (joita alueella on useita) sekä tietysti pienpedoille.



Ensimmäisellä passipaikalla pellon reunassa näinkin heti emän ja vasan, mutta riittävän hyvää ampumatilannetta ei tullut, joten tyydyin vain katselemaan ohimarssia. Reilun puolen tunnin päästä tulee selkäni takaa, jälleen pari peuraa (mahdollisesti samat), mutta nyt täyttä vauhtia jatkuvasti loikkien. Vaikka etäisyys ei ollut kuin muutama kymmenen metriä, ei tällaiseen tilanteeseen kannata edes yrittää, ainakaan minun ampumataidoillani.



Laukauksia kuului tasaiseen tahtiin ympäristöstä ja radiossa kerrottiin kaatoilmoituksia. Mukava kuulla ajon toimineen loistavasti, vaikkei itselläni ruuti palanutkaan. Sen verran kuitenkin pääsin asetta nostelemaan ja kiikarilla tähtäilemään, että testissä olevaan Sako/Steiner -yhdistelmään sai hieman ajojahtikokemusta. Sako 85 Carbonlight on kyllä harvinaisen miellyttävän tuntuinen kivääri. Se on lyhyt ja kevyt, eli nopea nostaa poskelle. Tukistaa saa hyvän otteen ja hiilikuitu tuntuu mukavalta paljaaseenkin käteen, vaikka pakkastakin oli ihan rapsakasti. Viiden patruunan lipas mahdollistaisi myös riittävästi laukauksia tiukassa tilanteessa.

Steiner Ranger 3-12x56 kiikaritähtäin ei ole ehkä kaikista optimaalisin ajojahteja silmällä pitäen, mutta toimii oikein hyvin allround-tähtäimenä, eli joka paikan höylänä. Eikä kiikarin hieman suurempi paino haittaa yhtään, kun hiilikuitutukkinen ase on vastaavasti kevyempi. Plussana tietysti hyvä valovoima, jos jahti alkaa tai jatkuu hämärässä.



Puoliltapäivin kokoonnuttiin kertomaan aamupäivän kuulumiset ja nauttimaan erinomaista peurakeittoa sopatykin äärellä.



Iltapäivällä pääsin myös aivan erinomaiseen passipaikkaan. Ympärillä kyllä tapahtui ja paukettakin kuului, mutta omalle sektorilleni ei riistaa ilmestynyt.






Ehdoton kohokohta oli kuitenkin päivän päättävä riistaparaati. Kaikkineen kymmenen peuraa saaliina, joukossa myös oikein komeita pukkeja. Kiitos päivästä järjestäjien lisäksi kaikille uusille ja vanhoille kamuille. Oli oikein mukava tavata näissä merkeissä.




Uusi paikka, vanhat kujeet

$
0
0


Eilen illalla oli aivan erinomainen peurankytistelykeli. Reippaat kymmenkunta astetta pakkasta, tähtikirkas yö ja miltei täysikuu. Harmitti ainoastaan se, ettei ruokinnoillani ole käynyt viimepäivinä peuroja, kuin vain ihan satunnaisesti. Pelloilla näkee kuitenkin peuroja aivan jatkuvasti, rohkeimmat pyörivät meidän takapihallakin ilta toisensa jälkeen.

Eipä auttanut, hattu käteen ja kaunein sanankääntein kysymään, josko voisi päästä pellonlaitaan kyläilemään jahtivoudin kyttäyskoppiin. Siunaus ja ylistys, nyt luvan kanssa huippupaikalle. Kaiken tämän puussa tikkailla istumisen jälkeen oli melkoista luksusta asettua pehmeään nojatuoliin kopin suojaan. Vaikkei mitään lämmitystä ole ja edessä ikkuna on kokonaan auki, niin sisällä suojassa pärjää helposti jopa ihan paljain käsinkin.

Tiesin paikalla käyvän aivan varmasti peuroja. Avoimella paikalla kuunvalossa näkisi myös ampua läpi yön. Kyse olikin nyt enää vain siitä, soiko vellikello ensin minulle vai peuroille. Saavuin kopille vasta selvästi auringonlaskun jälkeen. Matkalla näkyi useita peuroja tienvarressa ja pelloilla. Mietin jo tulleeni liian myöhään ja pelottaneeni peurat paikalta.

Valmistauduin kuitenkin asemasotaan, levitin tavarat käden ulottuville ja otin mahdollisimman mukavan asennon lepotuolissa. Noin tunnin päästä havahduinkin arasti peltoa pitkin askeltavaan peuraan. Hetken jo näytti, ettei kulkusuunta ole kopille päin ollenkaan, vaan sivuitse kymmeniä metrejä ohi ruokinnan.

Lievää pettymystä oli ilmassa. Olisiko peura saanut jotain vihiä asemistani. Valmistauduin kuitenkin ampumaan, tarvittaessa vaikka hieman huonosta kulmasta, ampumasuunta on kuitenkin turvallinen. Otin peuran tähtäimeen ja huomasin samalla pienet sarvet korvien välissä. Olin aluksi paljain silmin katsoen luullut tulijaa harvinaisen isokokoiseksi vasaksi. Oudossa paikassa on välillä vaikea arvioida etäisyyttä ja yksinäisen peuran kokoa. En ottanut katselukiikareita esiin ollenkaan, kun pelkäsin peuran kuulevan avoimesta ikkunasta kolisteluani.

Sain pikkupukin ristikkoon ja odotin vain tilaisuutta, eli peuran pysähtymistä kylkiasennossa. Kaartelevan arka lähestyminen kuitenkin jatkui askel askeleelta. Lopulta klo 16:47 Hammerhed siunaa pikaiset terveiset peuran kaulaan. Pukki putoa suoraan jaloiltaan siihen paikkaan. Kopista ulos ja kiitollisin mielin sikari palamaan.




Luksus jatkuu, eli pellolle pääsee autolla aivan pukin viereen, joten sen isompia hikoilematta tai rehkimättä, peuran perkaus ja kuljetustelineelle nosto.

Olipa hyvä ilta :) Välillä kaikki menee ihan niin kuin suunnittelee.


Erämiehenglögi

$
0
0


Oletko kyllästynyt kauppojen valmisglögeihin? Eipä hätää, varsinkin jos pakastimessasi sattuu olemaan sopivasti puolukoita (karpaloa ja variksenmarjaa). Erämiehenglögin pohjaksi tehdään nimittäin aivan ensimmäiseksi puolukkatuoremehua.



puolukkatuoremehu


3 kg puolukoita
5 l vettä
3 tl sitruunahappoa
n. 300 g sokeria/mehulitra

Laita jäiset puolukat isoon kattilaan. Kaada kiehuva vesi päälle. Lisää sitruunahappo ja soseuta marjat sauvasekoittimella velliksi. Anna tasaantua huoneen lämmössä seuraavaan päivään ja nosta kattila vielä viileään pariksi päiväksi.

Valuta mehu siivilän läpi toiseen astiaan ja sen jälkeen vielä kerran harsokankaan läpi (puolukanperkeistä saat keittämällä/hillosokerilla vielä hilloa). Laita suodatettu mehu kattilaan ja hetkeksi liedelle. Kuumenna mehu vähintään 70 asteiseksi. Lisää sokeri, sekoita kunnolla, maista ja lisää vielä halutessasi sokeria.

Pullota mehu ja jäähdytä. Mehu on erittäin hyvää ruoka- ja janojuomaa 1:1 veteen sekoitettuna. Toimii hyvin myös lantrinkina tai liköörinä sellaisenaan, kunhan lisäät siihen häppää ;)


Erämiehenglögi


Erämiehenglögiin tulee puoliksi puolukkatuoremehua ja vettä. Aloita keittämällä vettä. Voit halutessasi maustaa veden neilikalla, kanelilla, inkiväärillä, pomeranssinkuorella ja kardemummalla. Glögiin voi käyttää samoja mausteita kuin piparkakkuihin. Anna mausteiden hautua hetken. Siivilöi vesi ja lisää puolukkatuoremehu. Lämmitä, kaada mukeihin ja sekaan mieleistäsi jaloa alkoholijuomaa. Viimeistele rusinoilla sekä mantelilastuilla.



Testissä Sako 85 Carbonlight 308 Win ja Steiner Ranger 3-12x56

$
0
0


Miltei koko syksyn ja alkutalven testissäni on ollut mielenkiintoinen työkaluyhdistelmä, hiilikuitutukkinen Sako -kivääri ja Steinerin hämärä/all-round -kiikaritähtäin. Aivan alkuun tunnelmani olivat melko ristiriitaiset. Lyhyt ja kevyt kivääri toi mieleeni lähinnä jonkinlaisen puskapyssyn tai koiramiehen aseen. Erityisesti keveys sai ajattelemaan rekyylin mahdollista terävyyttä. Toisaalta hiilikuitu ja rosteri näyttävät todella hyvältä ja huolettomalta yhdistelmältä. Ase tuntuu mukavalta kädessä, antaen hyvässä mielessä työkalumaisen vaikutelman.

Ajatus kestävyydestä ja huolettomuudesta istuu ajatusmaailmaani paljon paremmin, kuin koristeellinen ase, jota täytyy jatkuvasti varoa, putsata ja kuivata. Merkittävä osa omista jahdeistani on säiden armoilla kytistelyä. Yöllä kylmissään ja väsyneenä kotiin palattua ei ensimmäiseksi innosta aseen huoltaminen. Ennemmin sitä vain suuntaa saunaan ja jääkaapille.



Kiikaria kiinnittäminen ja kohdistaminen ampumaradalla 





Aivan ensimmäiseksi kiinnitetään kiikari aseeseen, tarkistetaan sopiva silmän etäisyys tähtäyksessä ja kiristetään ruuvit kunnolla.




Seuraavaksi irrotetaan lukko aseesta. Tuetaan ase mahdollisimman hyvin, katsotaan piipun läpi suoraa niin, että taulu näkyy mahdollisimman keskellä.




Taulua voi tarvittaessa tuoda lähemmäksikin, mutta tässä tapauksessa kohdistettiin suoraan sataan metriin.




Seuraavaksi naksautellaan kiikarin ristikko keskelle taulua asetta koko ajan vakaasti tuella pitäen.




Sitten vaan lukko kiinni, patruunaa pesää ja ampumaan.




Tarkistetaan osumat kiikarista, tehdään tarvittavat lisäsäädöt ja siinä se.




Sakon Hammerhead, Super hammerhead ja Range


Halusin samalla testata miten tässä Sako Carbonlightissa käyvät Hammerhead, Super hammerhead ja Range -patruunat. Jo kohdistuslaukauksissa yllätyin kuinka mukavasti eli pehmeästi aseen rekyyli potki. Vaikka hiilikuitutukkinen ase onkin todella kevyt, niin ampuminen oli kuitenkin varsin pehmeää, mutta jämäkkää. Ensimmäiset pisteet tästä.

Kohdistus tehtiin Hammerheadille, jolla tarkoitukseni oli pääsääntöisesti metsästää aseen testin aikana. Mielenkiintoista oli kuitenkin tarkistaa kohdistuksen ero Super hammerheadin ja Rangen kanssa. Parasta nimittäin olisi, jos näiden patruunoiden käyttöä voisi vaihdella ilman isompia säätöjä.

Sadalla metrillä kokovaippainen Range kävi noin viisi senttiä ylemmäs ja aavistuksen oikealle. Super hammerhead puolestaan samaisen viisi senttiä alemmas. Omaan käyttööni tämä oli erittäin hyvin toimiva käynti. Halutessaan nuo sentit voi helposti napsutella kiikarista patruunaa vaihtaessa. Mutta ihan käytännössä tuon pienen eron voi huomioida myös tähdätessä tai vain yksinkertaisesti jättää huomioimatta.

Oma metsästykseni on pääsääntöisesti tähän aikaan vuodesta peurojen ja pienpetojen kytistelyä. Ampumamatkojen ollessa yleensä 15-75 metriin, tyypillisesti 30-40 metriä. Näille etäisyyksille ei käyntierolla ole juurikaan merkitystä.



Hämäräkyttäystä


Tikastuolille istuessa ja ampumavalmiuteen siirtyessä huomasin yhdistelmän lyhyydestä sekä keveydestä selvän edun normaalisti käyttämääni Tikka/Zeiss -yhdistelmääni. Puussa ylhäällä on rajoitetusti tilaa ja kaikki ylimääräinen säätäminen aiheuttaa melua ympäristöön. Mitä kevyemmin ja helpommin ase on saatavissa valmiuteen, sen parempi. Vastaavasti varusteltuna oma Tikkani on 6 cm pitempi ja vajaan kilon kömpelömpi. Pimeässä ja ahtaassa tilassa tämä on merkittävä ero käsiteltävyydessä, kun samaan aikaan pitää toimia mahdollisimman äänettömästi.

Pieni mutta toimiva yksityiskohta; patruunan saa vedettyä patruunapesästä pois jahdin jälkeen, niin että aseen varmistin on koko ajan päällä. Nämä ovat niitä pieniä yksityiskohtia, jotka estävät vahingot silloin kuin tuntien kytistelyn jälkeen on fyysisesti sekä henkisesti jäässä.



Steiner Ranger 3-12x56


Yhdistelmän kiikaritähtäin Steiner Ranger 3-12x56 tuntui oikein toimivalta, jos tosin ei hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Pitkän testin aikana ehdin olla kytiksellä usein ja kokonaisaikaa kertyi kymmeniä tunteja. Olosuhteetkin vaihtelivat mustan maan pimeydestä lumiseen kuutamoon. Steiner Ranger 3-12x56 toimi kaikilla kerroilla kuten odottaa saattoikin.






Välillä otin mukaani verrokkipareiksi itselleni hyvin tutut Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T* ja Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T* -kiikaritähtäimet. Ehkä hieman yllättäenkin Steineri pärjäsi Zeisseja vastaa kohtuullisen hyvin. Pienemmän Zeissin kanssa erot olivat hyvin pieniä. Steinerin tähtäinkuva valoisempi mutta Zeississa parempi kontrasti sekä sävykkyys. Isompi Zeissi Hieman parempi kaikilla osa-aluilla, mutta erot kuitenkin yllättävän pieniä.

Kokemukseni perusteella voin suositella Steiner Ranger 3-12x56 -tähtäinkiikaria. Se on toimiva työkalu hämäräkyttäykseen kohtuullisilla matkoilla. Ei missään mielessä markkinoiden paras, mutta riittävä miltei tilanteessa kuin tilanteessa.


Testin saldoa


Testi-iltojen aikana sain eräksi kolme valkohäntäpeuraa ja yhden supikoiran.










Olin myös päivän ajojahdissa, jolloin kiikaritähtäimen all-round -ominaisuudet tulivat testattua. Eikä kiikarin hieman suurempi paino haittaa yhtään, kun hiilikuitutukkinen ase on vastaavasti kevyempi. Plussana tietysti hyvä valovoima, jos jahti alkaa tai jatkuu hämärässä.




Ase on lyhyt ja kevyt, eli nopea nostaa poskelle.  Tukista saa hyvän otteen ja hiilikuitu tuntuu mukavalta paljaaseenkin käteen, vaikka pakkastakin oli välillä ihan rapsakasti. Viiden patruunan lipas mahdollistaisi myös riittävästi laukauksia tiukassa tilanteessa. Saalista en sillä kertaa saanut, mutta aseesta tai tähtäimestä se ei todellakaan jäänyt kiinni ;)


Kaiken kaikkiaan toimiva kokonaisuus, josta on vaikea löytää mitään erityistä moitittavaa. Tähtäys sekä laukaisu toimivat moitteettomasti ja käsiteltävyys oli miellyttävää. Erityisesti Sakon hiilikuitutukkinen kivääri herättää omistushaluja.


Pari sanaa aseturvallisuudesta

$
0
0



Valtaa käyttävä media


Jostain syystä ns. valtamedia kokee aseharrastuksen ja metsästyksen ongelmakseen. Erityisesti aseen omistaminen ja säilyttäminen pyritään jatkuvasti kyseenalaistamaan, vaikka mikään niin sanottu järkisyy ei tue tätä ideologiaa. Tuorein esimerkki vain parin päivän takaa; Alma Median lehtien tilaama tutkimus ja siitä asenteellisesti kirjoitetut uutiset.



Aloitetaan Aamulehden julkaiseman uutisen otsikosta: ”Alma-tutkimus: Ampuma-aseiden säilytys jakaa kansaa.” Ingressi jatkaa: ”Suomalaiset suhtautuvat ampuma-aseiden kotona säilyttämiseen hyvin ristiriitaisesti, selviää Alma Median lehtien kyselyssä. Kansaa jakaa puoluekanta ja asuinseutu.”

Juttua eteenpäin lukiessa paljastuu: ”Lähes kolmannes suomalaisista haluaisi kieltää ampuma-aseen säilytyksen kotona.”  Juttu on kokonaisuudessaan täynnä epätäsmällisyyttä ja asenteellisuutta, mutta ”lähes kolmannes” lienee n. 30%. Eli, kansa on jakautunut, kun 30% näkee asian toisin kuin 70% enemmistö.




Toisaalta aivan erilaisen uutisen yhteydessä Aamulehti näkee vastaavat prosentit yhdistävän kansaa: ”Selvitys: Suomalaiset eivät pelkää maahanmuuttajien vievän työpaikkoja” ja uutinen jatkaa: ”Suurin osa suomalaisista, lähes 70 prosenttia, ei pelkää maahanmuuttajien vievän heidän työpaikkojaan.”

Ottamatta sen enempää kantaa vinoutuneeseen maahanmuuttouutisointiin, on tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka toimittajan oma poliittinen kanta ja maailmankatsomus muuttavat samat prosenttiluvut tarpeen mukaan, joko kansaa jakaviksi tai yhdistäviksi. Aamulehden logiikalla uutiset olisi voitu otsikoida myös: ”Suurin osa suomalaisista, lähes 70 prosenttia, suhtautuvat myönteisesti aseiden säilyttämiseen kotona.” sekä ”Suomalaiset suhtautuvat maahanmuuttoon hyvin ristiriitaisesti, selviää Alma Median lehtien kyselyssä. Kansaa jakaa puoluekanta ja asuinseutu. Moni uskoo maahanmuuttajien vievän työpaikkoja…”

Kysehän tässä on siitä, ettei totuudenmukaisempi otsikko: ”Suurin osa suomalaisista, lähes 70 prosenttia, suhtautuvat myönteisesti aseiden säilyttämiseen kotona.” olisi herättänyt kiinnostusta kovinkaan paljoa, eikä se olisi ajanut toimittajan omaa poliittista agendaa, päinvastoin.




Aselain järjettömyys


Viimeisin muutos (764/2015) aselakiin astui voimaan 1.12.2015.  Se ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt muuttua käytännöksi, koska aseiden säilytyksen osalta annettiin viiden vuoden siirtymäaika. Ennen aselain uudista ei ollut nähtävissä järkevää perustetta aseiden säilyttämisen muuttamiseksi, mutta edellinen hallitus päätyi vaatimaan tyyppihyväksyttyä turvakaappia enemmän kuin viisi asetta omistavilta. Aiemmin riitti, kunhan asetta säilytti turvallisesti ja lukittuna, yleisimmin tavallisessa metallisessa asekaapissa.

Tämä muutos tulee maksamaa n. 60.000 aseenomistajalle yhteensä vähintään 36.000.000€, eikä aseturvallisuus käytännössä parane mitenkään merkittävästi.

Lisäksi kalliin sertifioidun asekaapin vaatimus asettaa monella harrastajalla viisi asetta käytännön maksimimääräksi. Koska jos omistaa jo viisi asetta, niin kuudennen aseen ostamisen yhteydessä joutuu sijoittamaan (400 – 2.000€ uuteen kaappiin, 50 – 100 € kaapin rahtiin ja aselupaan 79€) helposti yli 700€ pelkästään sivukuluihin ja siihen sitten tietysti aseen hinta päälle. Käytännössä tämä aiheuttaa myös kieltäytymistä perintöaseista, koska aktiiviharrastajalle viisi asetta on todella vähän. Siihen joukkoon ei mahdu perintöaseet, vaikka niihin olisi muodostunut lapsuuden muistoja.



Aseturvallisuus ei parane aselakia tiukentamalla


Asekaappi ei estä aseiden varastamista, eikä useimmiten edes merkittävästi hidasta niiden varastamista. Ai miten niin ei muka?

Ehdottomasti suurin osa asekaapeista on muutaman satasen ”peltikaappeja” joissa on tavallinen peruslukko. Näin taannoin YouTubessa video kuinka tällainen lukko voidaan avata hiuspinnillä ja hämmästyin kuinka nopeasti opin itsekin tämän tekniikan. Pienen harjoittelun jälkeen se käy parissa minuutissa. Työtä nopeuttamaan voi netistä tilata tiirikkasarjan muutamalla eurolla tai automaattitiirikan muutamalla kympillä ja sillä homma sujuukin jo sekunneissa.







Isommatkaan asekaapeiksi myytävät ”turvakaapit” eivät kestä muutamaa minuuttia pidempään, jos käytetään halpoja kaikkialla myytäviä perustyökaluja, kuten sorkkarauta, rautakanki tai rälläkkä. Ei vaadi siis käytännössä mitään ammattitaitoa avata asekaappia.







Jos on niin, ettei tuhannen euron kaappi kestä kuin muutaman minuutin tavallisia perustyökaluja, ajaa sadan euron peltikaappi saman asian. Käytännössä kallis isompi kaappi jopa helpottaa asevarkautta, tarjoten kaikki aseet kerralla kätevästi samasta kaapista.



Älytön ajatus aseiden kotisäilytyksen kieltämisestä


Metsästystä ja ampumaurheilua harrastetaan joka puolella suomea. Metsälle ja metsästysreissuille lähdetään usein myös aamuyöllä ja palataankin (esim. peurakyttyyltä) yöllä, joten säilytyspaikkojen tulisi olla avoinna 24/7, eli koko ajan. Suomessa on reilu 300 kuntaa, niinpä näitä bunkkereita tarvittaisiin minimissään 400 kpl eli karkeasti saman verran, kuin on Alkojakin. Keskimäärin niissä olisi 3.750 asetta jokaisessa. Yhden bunkkerin jatkuva valvonta/asiakaspalvelu (vähintään kaksi henkilöä vuorossa) työllistäisi ainakin 10 ihmistä, eli noin 4.000 ihmistä yhteensä.

Ajatus on jo lähtökohtaisesti niin älytön, etten viitsi alkaa edes arvioida, kuinka paljon näiden satojen bunkkereiden rakentaminen ja ylläpitäminen maksaisi. Saati paljonko ylimääräistä kustannusta ja riskiä tästä aseiden kuskailusta syntyisi.



Aseet eivät tapa, varsinkaan luvalliset harrasteaseet


Ajatus on sikälikin järjetön, että vain muutama prosentti henkirikoksista tehdään luvallisilla aseilla. Jos oikeasti haluttaisiin vaikuttaa henkirikoksiin, niin se voisi onnista sijoittamalla rahaa päihdehuoltoon. Sillä noin 80% kaikista henkirikokseen syyllistyneistä on ollut tekohetkellä alkoholin vaikutuksen alaisia. Reilulla 70% henkirikoksen tekijöistä on myös merkintä rikosrekisterissä.

Tälläkin kertaa toimenpiteitä suunnataan kuitenkin luvallisen aseenomistajan kustannuksella ja hänen elämää haittaavasti, vaikka juuri he ovat käytännössä yhteiskunnan nuhteettominta osaa. Heidän aseillaan ei tehdä rikoksia. Käytännössä aseharrastajat eivät voi olla syyllistyneitä oikeastaan mihinkään rikoksiin, koska jopa ylinopeussakot voivat aiheuttaa lupien peruuntumisen.


Vielä siitä Alma Median tutkimuksesta


Koko tutkimus ja siitä muokattu uutisointi on uskottavuudeltaan ja journalistiselta tasoltaan kyseenalainen, ellei ala-arvoinen. Lähdemateriaalia ei ole julkaistu, emme edes tiedä tarkalleen mitä ja miten on kysytty, saati miten haastateltavat on valittu. Uutisessa itsessäkin mainitaan: ”vastausten virhemarginaali enimmillään 5,7 prosenttia suuntaansa.” (oikeasti tällä tarkoitettaneen prosenttiyksikköä, joka on tässä tapauksessa täysin eri asia kuin prosenttia). Eli tällä virhemarginaalilla 10%:n tulos voi siis oikeasti olla 4,3 - 15,7%.

Tällaisella ”tutkimuksella” ei ole tieteellistä tai siis tietoa lisäävää arvoa. Tämä kyllä ymmärretään Alma Mediallakin ja se, että sillä on kuitenkin paljon suurempi propaganda-arvo. Varsinkin nykyisen sähköisen median aikakaudella, jossa suuri osa lukijoista näkee vain otsikon ja muodostaa mielipiteensä tältä pohjalta.





Sensagram tekee lähettävästä riistakamerasta helppokäyttöisen

$
0
0


Olen tämän syksyn/talven testaillut mielenkiintoista riistakamerapalvelua. Sensagram on kotimainen palvelu, joka auttaa riistakameran asentamisessa, kuvien ja kameroiden hallinnassa, sekä myös kuvien jakamisessa muille käyttäjille. Kuvat ovat käytettävissä missä ja milloin vain, millä laitteella tahansa. Ei kuulosta ehkä mullistavalta, mutta Sensegram on todellakin täysin uusi tapa käyttää riistakameroita.


Kameran asentaminen


Palveluun voi lisätä yhden tai useamman lähettävän riistakameran todella helposti ohjatun käyttöönoton avulla. Sensegram tukee kaikkia SMTP-lähetyksellä varustettuja laitteita ja voi tämän lisäksi luoda asetustiedoston automaattisesti Uovision, Burrel ja Scout Guard -kameroihin. Sensagramin avulla saa siis suosituimmat kamerat helposti lähetyskuntoon vain muutamalla klikkauksella. Helpoimmillaan käyttäjän ei tarvitse valita palvelussa kuin valmistaja ja kameramalli ja palvelu hoitaa loput asetukset. Palvelu siis poistaa käyttäjän tekemien asennusvirheiden mahdollisuutta.

Kokemuksesta tiedän riistakameroiden asennuksen olevan välillä yhtä tuskaa puutteellisten ja sekavien kiinalaisten manuaalien (19 sivua) ja kameran oman asennusohjelman kanssa, joka kysyy vähintään 10-15 erilaista parametritietoa. Mikä on edes SMTP Parameter Server tai gateway & port????





Kuvat ja videot suoraan Sensegram-tilille


Normaalisti riistakamerat lähettävät kuvansa käyttäjän omaan sähköpostiin, kuten Gmailiin. Ainakin itselläni kuvat aiemmin joutuivat helposti roskapostin joukkoon, ja Gmail väitti ”Tämä viesti ei tullut oikeasta osoitteesta”. Tunnistamaton, lähettävä laite onkin sähköpostipalveluntarjoajalle jonkinlainen riski ja laite joutuu helposti mustalle listalle.



Sensagram sen sijaan vastaanottaa kuvat automaattisesti ilman suodattamia ja lajittelee ne kamerakohtaisesti omalle käyttäjätilillesi. Laitteiden hallinta, kuvien säilyttäminen/käsitteleminen ja jakaminen onnistuvat palvelusta selvästi kätevämmin kuin sähköpostista.



Sensegram tukee myös videotiedostoja. Voit vastaanottaa kuvia sekä videoita palveluun ja katsoa niitä helposti tietokoneella tai puhelimella. Videon lähetys löytyy tällä hetkellä mm. seuraavista kameroista: Uovision UM785 3G, Burrel Edge Pro ja Scout Guard MG983G-30M.

Sensagram-palvelun edut korostuvat tilanteessa, jossa lähettäviä kameroita on useita, sekä niiden kuvien katselijoita on enemmän kuin yksi. Ennen Sensagram tilin aukaisua jouduin usein lähettämään kuvia sähköpostistani yksitellen eteenpäin jahtikavereilleni. Tämä tekee tietysti viiveen kuvien jakamiseen ja jopa kymmenien kuvien yksittäin lähettely alkaa myös kysyä hermoja ajan myötä.

Kun taas Sensagramissa käyttäjä voi antaa muille palvelun käyttäjille oikeudet katsoa etäkameransa kuvia. Palvelussa kuvat pysyvät hyvin arkistoituina ja paljon helpommin käsiteltävänä kuin sähköpostissa. Kuville voi antaa helposti myös avainsanoja, jolloin palveluun jäävillä kuville kehittyy todellista arvoa ajan myötä. Sensagramissa kaikki kuvat ovat turvallisesti hyvässä järjestyksessä samalla tilillä suomalaisilla varmennetuilla palvelimilla.


Tarkemmat tekniset ominaisuudet ja ajantasaiset hintatiedot löydät täältä:

https://www.sensegram.com/fi/tietoa-sensegramista/


Kauden viides peura nurin

$
0
0


On todellakin ollut taas haasteellinen kausi. Perinteisellä suopaikallani on tänä vuonna käynyt peuroja poikkeuksellisen vähän. Eikä ruokinnan ympärille ole muodostunut vakikävijöiden tokkaa, kuten aikaisemmilla kausilla. Satunnaisia kävijöitä on ollut, mutta juuri niin epäsäännöllisesti, että en ole kuin kaksi kertaa osunut samaan aikaan paikalle, yritystä on toki ollut edellisten vuosien malliin.

Niinpä taas eilen lähdin evakkoon naapuripitäjän puolelle. Vaikka kyllä Vesilahdessakin edelleen peuroja riittää. Joka päivä niitä näkyy pelloilla ja tienvarsissa, jopa omalla takapihalla. Näin maattomana metsästäjänä on kuitenkin vaan mentävä milloin mihinkin, jos vain tilaisuus jahtiin järjestyy.

Viimepäivät lämpötila on sahannut nollan molemmin puolin ja eilen oltiin selvästi suojan puolella. Yleensä tämä tarkoittaa näin keskitalvella hyvää peurankytistelykeliä. Varsinkin jos sitä on edeltänyt muutaman päivän pakkasjakso. No, eilen tosiaan kytiksellä tarkeni takki auki ja paljain käsin. Vaikka toki alkukaudesta sama keli olisi tuntunut hyytävän kylmältä :D

Kytispaikan ympäristö oli täynnä peurapolkuja ja ruokinnalla oli selvästi käyty edellisenä yönäkin isolla porukalla. Kyse oli siis jälleen kerran lähinnä perslihasten kestävyydestä suhteessa peurojen dieettiin. Näillä keleillä hyvillä välineillä voi huoleti kyttäillä läpi yön. Käytössäni on edelleen, aiemmin testaamani Sako 85 Carbonlight 308 Win ja Steiner Ranger 3-12x56 yhdistelmä. En ole palauttanut työkalua, kun kukaan ei ole vielä aseen perään kysellyt. Toivon todella hartaasti, että ovat koko asian jo unohtaneet ;)

Peurat ilmestyvät yleensä aina yllättäen juuri silloin kun niitä ei osaa odottaa. Tälläkin kertaa olin ollut puolitoista tuntia omissa ajatuksissani. Ehkä jo hieman apaattisenakin. Tällä kaudella, kun tyhjiä kytiskertoja on ollut jälleen kerran riittävästi. Hieman epäuskoisesti tihruttelin, onko ruokintaa lähestymässä peura vai onko tämä taas niitä kertoja, jolloin joku puska alkaa hämärässä yhtäkkiä liikkua ja näyttää peuralta, mutta kiikareilla katsottuna se on se sama puska, joka on siinä koko ajan ollut.

Hemmetti vieköön. Pitkästä aikaa kuitenkin ilmi elävä peura. Katselukiikareilla tulija varmistuu vasaksi. Nostan kiväärin poskelle, napsautan hermostuneesti varmistimen päältä, käännän tähtäinkiikarista punapisteen päälle… muutama ylikorostuneen rauhallinen ulos ja sisäänhengitys pulssin tasaamiseksi. Ristikko keskelle peuran kaulaa. Vielä kerran uloshengitys ja puristus.

Terveiset lähtevät naarasvasalle klo 17:28, joka putoaakin jaloiltaan siihen paikkaan. Sanoin kuvaamattoman helpottunut olo valtaa mieleni. Istun hetken vain nauttien tilanteesta, jota olen odottanut hartaasti ja jonka vuoksi palellut moninaisia yksinäisiä tunteja.



Viides peura takaa, että seuraavakin vuosi pärjätään taas riistaa syöden, eikä kaupassa tarvitse valmismarinoituja lihan kaltaisia tuotteita vilkuilla. Kausi lähenee loppuaan ja tänäkin iltana taas mennään katsomaan vieläkö lisää grillilihaa olisi liikkeellä ;)



Blinit

$
0
0


4 dl jogurttia
20 g hiivaa
2½ dl Tattarijauhoja
1 tl sokeria
1-2 dl olutta, vichyä tai maitoa
1 tl suolaa
2 rkl voisulaa tai kirkastettua voita
2 kananmunan keltuainen
2 kananmunan valkuainen


Päälle:

mätiä
kylmäsavu/graavilohta
sipulisilppua
smetanaa
tilliä
pippuria
suolasieniä
suolakurkkua


Vaihe 1.

Liota hiiva kylmään jogurttiin, lisää sokeri ja jauhot. Anna taikinan käydä yön yli jääkaapissa.


Vaihe 2. (juuri ennen paistamista)

Vatkaa munanvalkuaiset tiukaksi vaahdoksi. Sekoita loput ainekset taikinan joukkoon ja nostele lopuksi sekaan myös valkuaisvaahto. Paista blinit keskilämmöllä paksuiksi ja kuohkeiksi, mutta pinnalta rapeiksi. Käytä paistamiseen reilusti kirkastettua voita (ghee). Paistamisen aikana blinejä valellaan kirkastetulla voilla.



Silmiä avaava kokemus Steiner Optikin tehtaalla

$
0
0


Miksi laadukas optiikka on kallista? Mitä laatu tarkoittaa käytännössä? Takaako ”Made in Germany” muutakin kuin korkean hinnan?

Näihin kysymyksiin sain tilaisuuden lähteä hakemaan vastausta Steiner Optikin tehtaalta Saksasta Bayreuthista. Tehdas perustettiin heti sodan jälkeen 1947 ja nyt 70 v juhlavuoden kunniaksi paikalle kutsuttiin mediaväkeä Suomesta ja Ruotsista. Olen testaillut tässä blogissa erilaista optiikkaa silmälaseista kiikareihin ja kameroista valonvahvistimeen, joten aihe todellakin kiinnostaa jo teknisessäkin mielessä. Sekä tietysti ihan puhtaasti kuluttajan näkövinkkelistä, sen verran paljon on vuosien aikana optiikkaan tullut sijoitettua.




Laatu muodostuu asioista jotka jäävät piiloon


Aika nopeasti selvisi, ettei Steinerin laadussa ole kyse pelkästään insinööritaidosta tai pitkästä perinteestä. Kiikareiden valmistus on vielä tänäkin päivänä erittäin käsityövaltaista osaamista. Korkea laatu muodostuu ennen kaikkea laaduntarkkailusta, joka heillä on militaria-tuotannon vuoksi viety lähes neuroottiselle tasolle.

Kiikareiden valmistuksessa on keskimäärin noin 500 erillistä yksittäistä työvaihetta. Kaikkien työvaihekokonaisuuksien jälkeen, ennen kuin osa siirtyy seuraavaan vaiheeseen, tarkastaa työn tehnyt ammattilainen jokaisen yksittäisen komponentin oman työnsä osalta. Tämän lisäksi tarkastuksia tekevät erilliset laaduntarkkailijat osakokonaisuuksien, esimerkiksi kaikkien objektiivien, prismojen ja okulaarien osalta.  Lopulta valmiit tuotteet testataan jälleen kerran yksitellen optisen laadun ja mekaanisen kestävyyden osalta vielä erikseen.






Kaikki alkaa optisesta lasista


Optista lasia on saatavissa satoja erilaisia laatuja. Perusraaka-aine näissä kaikissa on pii, jonka joukkoon lisätään mm. bariumia, kaliumkarbonaattia ja lyijyoksidia. Eri laseilla on erilainen taittokerroin ja valon hajontaominaisuudet. Mitä tiheämpää lasi on optisesti, sitä enemmän se taittaa valoa eli sitä suurempi taitekerroin sillä on.

Kiikarin objektiivi valmistetaan yhdistelemällä erilaisista optisista laseista hiottuja linssejä. Linssit pyritään valmistamaan mahdollisimman ohuiksi, koska silloin ne ovat kevyet ja kiikaria on miellyttävämpi käyttää. Valontaittokyvyn täytyy kuitenkin objektiivissa olla suuri. Tämän takia linsseissä käytetään optisesti mahdollisimman tiheää ainetta.

Ennen kuin optisesta lasista aletaan hioa linssejä, tarkastetaan:
ettei siinä ole sisäisiä jännitteitä
ettei siinä ole virheitä, kuten kuplia tai juovia
että lasin sisus on täysin väritön ja kirkas
että taittokerroin ja hajonta vastaavat täsmälleen asetettuja vaatimuksia




Linssien hionta


Tarkistettu ja pyöreäksi muotoiltu lasi on valmis hiottavaksi. Linssi on vielä tässä vaiheessa mattapintainen ja maidonvalkea. Aivan ensimmäiseksi, puoli kerrallaan, linssi hiotaan karkeasti haluttuun muotoon. Työssä käytetään erittäin nopeaa nestehiontakonetta.














Toisessa hionnassa hienojakoinen hiontalaikka ja hiekkamainen neste työstävät linssiä, kunnes saavutetaan täsmälleen haluttu kaarevuus. Tämän jälkeen linssi kiillotetaan läpinäkyväksi. Seuraavaksi tarkastetaan linssin optinen laatu ja hionnan tarkkuus millin tuhannesosien tarkkuudella. Lopuksi tarkastetaan vielä keskittäminen, eli optisen akselin on kuljettava täsmälleen linssin keskipisteen läpi.


Kiikarin prismat...

...hiotaan ja käsitellää...

...kuten linssitkin.





Linssin pinnoitus


Hyväksytyt linssit pestään tietokoneohjatulla ultraäänipesurilla. Puhtaan virheetön linssi pinnoitetaan tyhjiöhöyrystimessä. Pinnoituksessa käytetty mineraalikoktailin tarkka koostumus on varjeltu liikesalaisuus. Mineraalipelletit höyrystetään sädettämällä niitä elektroneilla, ja näin linssien pintaan muodostuu haluttu pinnoite.

Pintakäsittelyn ensisijainen tarkoitus on vähentää ei-toivottuja heijastuksia valon kulkiessa linssien läpi. Näin saadaan kirkkaampi kuva ja parempi kontrasti.


Tähän tyhjiöhöyrystimeen laitetaan linssit...

...ja mineraalipellettejä tästä purkista...

...sekä jotain muuta tästä purkista.

Pinnoitettuja linssejä


Tavallisen ikkunalasin valonläpäisy on noin 95%. Laadukkaassa kiikarissa on helposti 8-20 linssiä, mutta pinnoituksen avulla voidaan silti päästä yli 97%:n valonläpäisyyn. Käsittelyllä saavutetaan myös kosteutta ja likaa hylkivä pinta, joka entisestään parantaa kiikarin käytettävyyttä sekä optista laatua.




Kiikarien kokoonpano


Objektiivien ja okulaarien kokoonpanon yhteydessä osa linsseistä liimataan eli kitataan toisiinsa kiinni. Kiinnitykseen käytetään ultraviolettiherkkää liimaa ja näin aikaansaadaan huomattavasti paremmin kuumuutta kestävä liitos kuin perinteisillä menetelmillä. Yhteen liimaaminen poistaa myös muutoin linssin reunoissa esiintyvät valon käyttäytymisestä johtuvat optiset värivirheet, joita ilman kittaamista esiintyisi.





Linssien ja mekaanisten osien kokoonpano tapahtuu alipaineistetussa ja pölyltä suojatussa tilassa. Kokoonpanolinjalla mitataan linssienväliset etäisyydet sekä sovitetaan optisten akseleiden asettuminen yhteen. Jopa millimetrin sadasosan poikkeama huonontaisi kuvanlaatua.



Kokoonpanossa mahdolliset epäpuhtaudet puhalletaan pois laboratoriopuhtaalla typpikaasulla. Näin toimitaan, koska paineilma saattaisi itsessään sisältää epäpuhtauksia.









Kiikaritähtäimen ristikko kalibroidaan objektiivin kaikille polttovälialueille. Tämä käsityövaihe on äärimmäisen kriittinen osumatarkkuuden kanssa, ja se vie aikaa jopa 7-8 minuuttiin tähtäintä kohden.

Tähtäimen ristikon kohdistus tarkistetaan vielä kollimaattorin avulla.





Optiikan kokoonpanon jälkeen kiikarista poistetaan ilma ja tilalle laitetaan typpitäyte. Näin rakenteesta muodostuu täysin ilma- ja vesitiivis. Typen tehtävänä on estää veden tiivistyminen linssien sisäpuolelle ulkolämpötilojen vaihdellessa. Vuorokauden kuluttua tarkastetaan vielä kiikarin sisäisen typen paine. Samalla varmistetaan täydellinen tiiviys.




Äärimmäiset testit


Steinerin tehdaslaboratorio ottaa tuotannosta pistokokein kiikareita äärimmäisiin kestotesteihin, joissa halutaan simuloida tuotteeseen sen elinkaaren aikana kohdistuvia rasituksia.







Kiihtyvyysrasitustestissä tähtäinkiikariin kohdistetaan tuotesarjasta riippuen 500 – 2000 G:n täräyksiä. Lyhyt koe vastaa satojen laukausten aiheuttamaa rasitusta tähtäinkiikariin.





Laboratorion sääkaapeissa kiikareita voidaan altistaa pitkäaikaisesti äärimmäisille säätilan muutoksille, arktisista oloista aavikon kuivaan kuumuuteen ja tropiikin kosteaan lämpöön.


Kiikareiden mekaaniset osat altistetaan tuhansille säätöliikkeille pitkäaikaisen toimivuuden varmistamiseksi.





Porroprismakiikareiden runkomateriaali on polykarbonaattia. Polykarbonaatille ominaista on suuri iskunkestävyys yhdistettynä jäykkyyteen ja lujuuteen, myös alhaisissa lämpötiloissa. Materiaali pystyy palautumaan rasituksen jälkeen murtumatta alkuperäiseen muotoonsa.


Optiikan valonläpäisykyky mitataan koko näkyvän valon spektrillä.

Tässä testissä näkyy, kuinka Steiner Nighthunter 8x56 kiikarin valonläpäisykyky on korkea kaikilla silmin nähtävissä olevilla aallonpituuksilla.

Tehdas lupaa kiikarille 96%:n valonläpäisyn ja tällä testissä olleella kiikarilla se ylti jopa 97,2%:iin.







Lopputarkastus


Jokaisen Steiner Optikin tehtailla valmistetun katselu- ja tähtäinkiikarin täytyy vielä läpäistä lopputarkastus ennen kuin ne lähtevät kauppoihin. Ensimmäiseksi kiikarit paistetaan +80°C uunissa. Seuraavaksi niiden on läpäistävä täristystesti. Tämän jälkeen kiikarit laitetaan -40°C pakastimeen. Lopuksi tehdään upotustesti painekattilassa.











Mekaanisten rasitustestien jälkeen tarkastetaan vielä optinen laatu tarkoilla mittareilla ja
aistinvaraisin havainnoin. Nyt voidaan olla täysin varmoja, että asiakkaille luvattu sään- ja vedenkestävyys eivät ole pelkästään mainostekstiä, vaan jokaisen tuotteen testattu ominaisuus.







 Tehdas lupaakin tuotesarjasta riippuen kiikareilleen 10 tai 30 vuoden takuun.




Jatkuva tuotekehitys


Steiner Optik on tuonut ensimmäisenä markkinoille monta innovaatiota, jotka nykyään ovat yleistyneet myös muilla laatumerkeillä.  Näitä ovat mm.

kiikareiden typpitäyttö
Nano-Protection ja UV coated -linssipinnoitteet
kumipäällysteinen panssarikotelointi
kiikariin integroitu kompassi
kiikariin integroitu laseretäisyysmittari




Erämiehen Päiväkirja


Matkalla mukana oli myös Erämiehen päiväkirja -videoblogi.  Laitan tähän linkit videoihin niiden julkaisuiden jälkeen. Kannattaa käydä tsekkaamassa blogin laadukasta sisältöä laajemminkin.



Making of...

...kovaa settiä tulossa Erämkiehen Päiväkirjaan.








Dr Pepper Beef Jerky

$
0
0


Näin talvella tulee tehtyä kuivaliha-snackia eli beef jerkyä kohtuullisen usein. Useimmiten maustan lihan ihan fiilispohjalta, mitä kaapista sattuu käteen osumaan. Tulos on yleensä oikein hyvä ja olen aikaisemmin tähän blogiin kirjoittanutkin uunissa kuivatusta kokolihasta ja kuivurilla kuivatusta jauheliha-jerkystä.

Dr Pepperin maku on hiukan ristiriitainen tai kuten heidän mainososastonsa asian ilmaisee: ”Dr Pepper ei ole kolajuoma eikä hedelmäjuoma, sen maku on ainutlaatuinen 23 eri maun yhdistelmä. Mutta vaikkei pitäisi Dr Pepperistä virvoitusjuomana, niin se soveltuu erinomaisesti BBQ-kastikkeisiin ja grillimarinadeihin. Tämän kertaisista jerkyistä tuli aivan mahdottoman hyviä Dr Pepperin ansiosta.




Dr Pepper -marinadi


½ l Dr Pepper (ei sokeritonta kevytversiota)
0-2 jalapeñoa tuoreena, säilöttynä tai savustettuna
2 rkl suolaa
1 rkl worcestershire -kastiketta
2 tl mustapippuria
1 tl sipulijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta


Tämä marinadi sopii oikein hyvin kuivalihan lisäksi myös grilli- ja glaze-kastikkeeksi.


Viipaloi chili ja sekoita kaikki ainekset yhteen. Jalapeñon määrä on puhtaasti makuasia. Marinadi on oikein hyvää ilman chiliäkin. Itse laitoin yhteensä kaksi savustettua ja kuivattua chipotle chiliä, ja lopputulos on melko tulinen.

Kiehuta aineksia sekoitellen vartin verran…


…kunnes seos redusoituu puoleen ja rakenne on siirappimaisempi. Jäähdytä.


Leikkaa (riista)liha muutaman millin siivuiksi. Tällä kertaa käytin peuran kulmapaistia.


Laita lihat ja marinadi sopivaan astiaan tai pussiin ja jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi tai mieluummin ainakin yön yli. 


Nostele lihat kuivurin ritilöille.


Voit kuivata lihat kuivurilla, savustaa ne 50-80°C tai kuivattaa uunissa.


Ei kun ääntä kohden :P


Ampumaradalla ja jahdissa Saksan Bayreuthissa

$
0
0


Steinerin tehdaskäynnin jälkeisenä päivänä tarjoutui vielä mahdollisuus päästä testaamaan heidän tähtäin- ja katselukiikareitaan tositoimissa ampumaradalla.


Aikainen herätys, aamiaiselle ja nopea repun pakkaus.

Hotellin edessä onneksi vapaita takseja riittävästi, niinpä matkaan…


…ampumaradalle.




Paikalla oli monen moista mielenkiintoista kokeiltavaa.

Ja nähtävää. Esim. fiksu ratkaisu, radan yli kulkee palkisto parinkymmen metrin välein. Niihin on helppo ripustaa tauluja roikkumaan halutulle etäisyydelle. Mutta ennen kaikkea ne vaimentavat tehokkaasti radalta ympäristöön kantautuvaa meteliä, sekä pysäyttävät kimmokkeet.


Paikalla olleiden ruotsalaismetsästäjien kanssa ”leikkimielinen” ampumakilpailu.

Tärkeimpänä kuitenkin aseen kohdistaminen illan jahtia varten.

Jahtipapereiden tarkistus. Tältä näyttää paikallinen metsästyslupa eli jagdschein. Myös meikäläinen metsästyskortti tarvitaan (metsästysvakuutus on voimassa EU-maissa), sekä voimassa oleva ampumakoetodistus.

Bayreuthista noin 15 min ajomatkan päässä on pieni idyllinen kylä. Täällä Pleofenissa Timothy ja Julia Kolb tarjoavat maatilamatkailua ja metsästyspalveluita. Tarkemmat tiedot löytyvät: http://www.pleofen8.de


Passipaikkojen arvonta ja traktorin lavalle nouse! 



Matkalla kytiskopille näkyi toistakymmentä metsäkaurista ja jatkuvasti villisianjälkiä. Riistaa on alueella aivan tolkuttomasti Suomeen verrattuna. Ikävä kyllä kauriiden metsästysaika on jo ohi, eli luvallista riistaa ovat ainoastaan villisiat ja ketut.

Kytiskoppi oli saksalaisella huolellisuudella tehty. Hyvät ampumaluukut joka suuntaan. Lattiat ja seinät verhoiltu huopamatolla. Erittäin hiljainen ja miellyttävä lopputulos.


Ruokintapaikka on jostain syystä ihan keskellä sysisynkkää kuusikkoa. 


Ympärillä laajat peltoaukiot.


Eipä ehtinyt kauaakaan kulua, kuin ensimmäinen metsäkauris asteli ruokinnalle. Katselin kaurista kaikessa rauhassa parikymmentä minuuttia. Hieman myöhemmin alkoivat ketut pitää kiima-ääniään. Ulvahduksia, haukkumista, kiljaisuja ja välillä ihan selvää tappelun metakkaa.

Tykkään istua kytiksellä pimeässä luonnon keskellä ja eteläsaksalainen luonto tarjoaakin hieman eksoottista vaihtelua vesilahtelaiseen suopassiin verrattuna. Reilun viiden tunnin kytistelyn aikana näin vielä pari metsäkaurista, mutta luvallista riistaa ei kuitenkaan kohdalle sattunut.





Yöllä Pleofenisa järjestettiin vielä riistaparaati asiaan kuuluvin fanfaarein.



Harmi, ettei tällä kertaa jahtiin jäänyt pidempää aikaa, sillä riistaa olisi varmasti ollut saaliiksi enemmänkin. Tänne täytyy palata hieman paremmalla ajalla uudestaan.




ERÄMIEHEN PÄIVÄKIRJA


Matkalla mukana oli myös Erämiehen päiväkirja -videoblogi.  Laitan tähän linkit videoihin niiden julkaisuiden jälkeen. Kannattaa käydä tsekkaamassa blogin laadukasta sisältöä laajemminkin.


Kuvauskopterilla syntyy näyttävää settiä.


http://eramiehenpaivakirja.fi/





Houkuttelumetsästys DVD (Osallistu arvontaan)

$
0
0


Äänihoukuttelu on parhaimmillaan todella tehokas metsästysmuoto. Houkuttelu vaati kuitenkin jonkin verran harjoittelua ja kohtuullisesti saaliseläimen elintapojen tuntemusta. Suomessa perinteisesti houkuttelu on ollut lintujen, kuten sorsien ja varisten, sekä pyiden pillitystä. Viime vuosina pienpetojen ja valkohäntäpeurojen houkuttelusta on puhuttu paljon mediassa. Samaan aikaan kauppoihin on tullut hyvä valikoima erilaisia apuvälineitä lähinnä Yhdysvaltain markkinoilta.

Ketun ja supikoiran pillityksessä pyritään useimmiten matkimaan jäniksen tai linnun hätähuutoa, sekä myyrän/hiiren vikinää. Valkohäntäpeuran houkuttelu keskittyy yleensä pukkien kutsumiseen matkimalla kiima- ja kontaktiääniä. Teoriassa homma on siis yksinkertaista ja helppoa…

…kuitenkin, vaikka hankit hyvän pillin, onnistuminen on paljon monimutkaisempaa. Harhauttaaksesi saalistasi, täytyy ajoituksen, naamioinnin, hajujen, äänten, passipaikan ja muun taktiikan olla kunnossa. Useimmiten ero onnistuneen ja epäonnistuneen houkuttelupyynnin välillä ei niinkään ole imitaation täydellisyys kuin taktinen kömmähdys.

Houkuttelumetsästysvideolla asiantuntijat näyttävät konkreettisesti ”kädestä pitäen” todellisissa tilanteissa, kuinka riistaa saadaan näkyville. Video on jaettu kahteen osaan, joista pienpedot osion pituus on 40 min ja valkohäntäpeuran 36 minuuttia, eli yhteensä 76 minuuttia tiukkaa asiaa ja jännittäviä metsästystilanteita.


Mikko on aktiivinen pienpetojen metsästäjä ja hän on vuosien varrella houkutellut menestyksekkäästi kymmeniä kettuja ja supikoiria ampumahollille.

Teemu on intohimoinen metsästäjä ja hänellä onkin kokemusta lähes kaikista suomalaisista jahtimuodoista. Valkohäntäpeurojen houkuttelumetsästys on yksi hänen erikoisosaamisalueistaan ja videolla näemme käytännössä miten uteliaasti peurapukit tulevat katsomaan houkuttelijaa.


Houkuttelumetsästys DVD on Loimumedian tuotantoa. Ohjauksesta, kuvauksesta ja leikkauksesta vastaa Jyrki Puupponen.



Katso traileri:


Aki on vuosia kouluttanut suomalaisia metsästäjiä erityisesti ketun houkutteluun. Hän on myös julkaissut useita artikkeleita houkuttelumetsästyksestä alan lehdissä. Akia voi pitää pienpetojen houkuttelun pioneerina Suomessa.


Lisätiedot ja tilaukset:

http://loimumedia.mycashflow.fi/product/15/houkuttelumetsastys---dvd


Osallistu arvontaan


Nyt pistetään maanantain kunniaksi arpoen tämä Houkuttelumetsästys DVD. Osallistuminen on maksutonta. Sinun tarvitsee ainoastaan kirjoittaa alle blogin kommenttikenttään, että osallistut arvontaan. Suoritan arvonnan koneellisesti, joten osallistua voivat kaikki tutut ja tuntemattomat. Arvonta on siis jälleen kerran raakaa, mutta rehellistä. Arvontapäivä on perjantaina 31.3.




Riistapalvia, mangoa ja vuohenjuustoa

$
0
0


Savustetun suolaisen lihan ja kypsän mangon makuyhdistelmä on erittäin suunmyötäinen. Kun makupariin lisätään pehmeän silkkinen vuohenjuusto, ollaan hyvin lähellä suolaisen, makean ja happaman täydellistä liittoa.

Juuri nyt on mangojen satokausi parhaimmillaan ja peuranpalvia löytyy pakkasesta, niinpä tein yhdistelmästä alkupalasalaatin kolmen ruokalajin riista-illalliselle. Mutta koska kyseessä on makuyhdistelmän harmonia, voit toki tehdä näistä pääkomponenteista erilaisia muitakin kokoonpanoja. Kuten lisäämällä joukkoon pastaa, saat siitä ruokaisan lounassalaatin. Ja peuranpalvin sijaan voit käyttää toki myös kinkkua, paistia tai lämminsavustettua lihaa.

Savustamalla lihan luot esimerkiksi annoksen, jossa lämpimän lihan päällä pehmeästi kastikkeeksi sulaa (paistettu) vuohenjuusto ja mango on tehty hillokkeeksi. Lisukkeena toimivat mainiosti, vaikka grillatut bataattilohkot.



Riistapalvia, mangoa ja vuohenjuustoa alkupalasalaattina


Leikkaa liha siivuiksi. Kuori ja suikaloi mango. Asettele molempia siivuja limittäin lautaselle. Nostele lautaselle myös mieleistäsi vihersalaattia. Notkista pehmeää vuohenjuustoa kerman kanssa vatkaimella tasaiseksi mousseksi, voit lisätä hieman myös suolaa ja pippuria.

Pursota vuohenjuustomoussesta ruusukkeita tai lusikoi pieniä palloja. Lorauta salaatin päälle hieman oliiviöljyä tai vinegrettiä. Koristele annos lopuksi rosépippurilla ja/tai tuoreella basilikalla.

Yksinkertaista, mutta hyvää :D








Viewing all 448 articles
Browse latest View live