Susien siirtoistutuksista

July 19, 2013, 6:31 am

≪ Previous: Metsäkanalinnuilla onnistunut pesintä

Näytä Häkkiautohavainnot suuremmalla kartalla

Tutkijat ja eläinpuistot kiistävät jyrkästi osuutensa mahdollisiin susien siirtoistutuksiin. Sehän on tietysti sikälikin selvä asia, että tällaiseen toimintaan tarvittaisiin lupa ja ilman lupaa se olisi rikollista toimintaa. Ikään kuin salametsästys, mutta käänteisesti ;)

Yllä olevaan karttaan levitetään linkkiä Facebookissa ja monella keskustelupalstalla. Kartta on ilmeisimmin Kaj Granlundin käsialaa ja siihen on merkitty kaikki hänen tietoonsa tulleet väitteet susien siirtoistutuksista. Tuorein tapaus on juhannusviikolta tehty havainto Keski-Suomesta, jossa väitetään lasketun susia yöllä luontoon.

Nämä havainnot muistuttavat monessa mielessä UFO-havaintoja. Niitä on paljon, todisteet ovat usein epäselviä, mutta luotettavan kuuloisia ja viranomaiset kieltävät kaiken. Lisäksi monet nauravat julkisesti väitteiden esittäjille. Yhtymäkohtia on siis paljon.

Oli näistä sitten mitä mieltä tahansa, niin kartta on mielenkiintoista luettavaa. Ja ainakin Venäjän puolella Suomen rajan pintaan tehdyt siirtoistutukset lienet ns. virallisestikin vahvistettuja. Kartta päivittyy jatkuvasti ja on todella hieno homma, että Kaj on lähtenyt dokumentoimaan näitä huhuja ja väitteitä. Jos istutuksia Suomessa on tehty, niin totuus tulee paljastumaan enemmin tai myöhemmin.

↧

Grillimiehen puutarhatyöt

July 19, 2013, 11:30 pm

≫ Next: Maltillinen metsästys koituu susikannan hyväksi

≪ Previous: Susien siirtoistutuksista

Nyt on oikea aika hankkia savustuspalat ja –lastut omasta puutarhasta. Keskikesä on parasta aikaa hedelmäpuiden leikkaamiseen, vaikka vanhastaan neuvotaan leikkaamaan kevättalvella. Vanha neuvo juontuu ajatukseen, että puutarhuri ehtii tehdä nämä työt parhaiten muutoin hiljaiseen aikaan talvella.

Reilun tunnin urakoinnin ansiosta sain hyvän sekoituksen päärynän, kirsikan, omenan, luumun ja lehmuksen paloja. Vielä jäi pari vaahteraa leikkaamatta, joten ihan heti ei uusia savustuspaloja tarvitse kaupasta ostaa :)

Oksat voi silputa esimerkiksi vesurilla tai oksasilppurilla mieleisekseen. Perinteisessä savustuksessa savustuslaatikolla on pienempi kokoinen puru parempi, mutta hiilisavustimessa ja – grillissä toimivat paremmin hieman isommat palaset.

↧

Maltillinen metsästys koituu susikannan hyväksi

July 23, 2013, 5:49 am

≫ Next: Hirvien katutaistelu

≪ Previous: Grillimiehen puutarhatyöt

Ruotsalaisraportti toteaa: ”Suomen susien hoito ajoi karille kun EU pakotti uuden lainsäädännön.” Ruotsalaisraportin graafi osoittaa, kuinka Suomi on epäonnistunut susipolitiikassaan ja kuinka susikanta kasvoi selvästi maltillisen metsästyksen aikana, mutta on romahtanut ylisuojelun alettua.

Luonnonsuojelunäkökulmasta maltillinen ja hyvin suunniteltu luvallinen sudenmetsästys on kannanhoidollisesti järkevää. Ruotsin Metsästäjäliiton Svenska Jägareförbundetin raportti kertoo:

Suomen susikanta kasvoi samaan aikaan kun niitä sai laillisesti metsästää. Mutta sitten Suomi raahattiin EU-tuomioistuimen eteen. Kun mahdollisuuksia lailliseen metsästykseen rajoitettiin, lisääntyi laiton tappaminen suoraan. Susikanta on lyhyessä ajassa pienentynyt jopa alle puoleen. Helsingin yliopiston tutkimus osoittaa että susien hyväksyntä kansan keskuudessa laskee ja kolmannes kansasta tukee susien laitonta tappamista. Tärkeimmän syyn laittomaan tappamiseen väitetään olevan, että halutaan kehottaa julkiseen suojeluun.

Lähde: http://jagareforbundet.se/vilt/viltnyheter/2013/06/vargen-maste-forvaltas-aktivt/

↧

Hirvien katutaistelu

July 24, 2013, 10:00 am

≫ Next: Grilliherkkujen alkupalat

≪ Previous: Maltillinen metsästys koituu susikannan hyväksi

YouTube on pullollaan hienoja luonto- ja metsästysvideoita. Tässä pari lyhyttä poimintaa hirvien katutaistelusta ja muusta näkemisenarvoisesta. Syksyä odotellessa :)

Kaksi komeaa hirvisonnia selvittää välejään katutaisteluna keskellä lähiötä.

Taistelu lähiön herruudesta jatkuu valtatienvarressa.

Hirvisonni uima-altaassa.

Eeppinen talvitaistelu.

↧

Grilliherkkujen alkupalat

July 29, 2013, 9:08 am

≫ Next: Metsästystapaturmat vähentyneet

≪ Previous: Hirvien katutaistelu

Uusi yleiskoneeni Kenwood Chef Classic innosti verestämään Ravintola Henriksissä oppimiani taitoja. Riistalihatkin olivat jo marinoitumassa, joten vielä tarvittiin alkupaloja ja lisäkkeitä. Helteisen päivän grilliherkut täydentyvät näyttäväksi ateriaksi omatekoisella leivällä ja sopivasti tulisella kylmällä alkukeitolla.

Andalusialainen gazpacho-keitto

tomaatteja
paprikoita (punaisia)
chiliä
valkosipulia
timjamia
suolaa
pippuria
sokeria
oliiviöljyä
tabascoa
sitruunamehua

Paloittele tomaatit (1 kg) neljänneksiin ja puolita (ramiro) paprikat (1 kg), poista niiden sisus. Laita tomaatit ja paprikat uunipellille, mausta suolalla ja pippurilla, pätkällä silputtua chiliä ja valkosipulinkynnellä, sekä muutamalla timjamin oksalla. Lisää vielä ripaus sokeria ja ohuena nauhana oliiviöljyä tomaattien ja paprikoiden päälle, sitten uuniin paahtumaan 175 astetta ja 20 minuuttia.

Aja kasvikset sileäksi blenderissä tai sauvasekoittimella. Ohenna tarvittaessa oliiviöljyllä ja vedellä. Mausta tabascolla ja sitruunamehulla, tarkista suola ja pippuri.

Paseeraa siivilän läpi ja jäähdytä.

Voit umpioida keiton lasipulloihin säilyvyyden parantamiseksi ja säilyttämisen helpottamiseksi.

Tarjoile gazpacho rapumoussen kanssa, joka valmistuu näin:

Rapumousse

kuorittuja jokiravun pyrstöjä tai katkarapuja
smetanaa tai ranskankermaa
suolaa
valkopippuria
ruohosipulia (ja/tai tilliä)

Silppua pieniksi paloiksi noin purkillinen jokiravun pyrstöjä. Vaahdota smetanaa purkki tai pari ja sekoita joukkoon ravut ja ruohosipulisilppu. Mausta suolalla ja (valko)pippurilla.

Patonki tai ranskanleipä

1 l vettä
1 dl vehnälesettä
1 paketti tuorehiivaa
½ dl hunajaa
50 g suolaa
vehnäjauhoja taikinaan ja leivontaan

Vaalean leivän tekeminen ei ole ollenkaan niin vaikeaa tai hankalaa kuin usein ajatellaan. Ehkä suurin haaste on oikean jauhomäärän löytäminen. Reseptissä ei siis mainita paljonko jauhoja tarvitaan, koska se vaihtelee jopa päivittäin mm. ilman kosteudesta ja jauhojen laadusta riippuen. Tiedän että ärsyttää, kun sanotaan että ”laita jauhoja sopivasti”. Niin itselleni on sanottu, mutta pienen epävarmuuden jälkeen se on kuitenkin paras ohje, jota voi noudattaa ;)

Aluksi sekoitetaan kevyesti kädenlämpöinen vesi, vehnäleseet, murusteltu hiiva ja hunaja. Vehnäjauhoja lisätään niin, että lopputulos on löysähköä kuin lettutaikina.

Annetaan taikinan levätä peitettynä n. ½ tuntia.

Nostatuksen jälkeen taikina on hyvin höttöistä ja kuplivaa.

Lisätään jauhoja ja sekoitetaan taikinaa tasaiseksi. Vielä jauhoja pienissä erissä vähitellen ja vaivataan taikinaa, kunnes se ei enää tartu kulhon reunoihin tai käsiin. Vaivaa taikinaa huolella kunnollisen sitkon saavuttamiseksi. Taikinaan kuluu jauhoja enemmän tai vähemmän. Mitä löysempää taikina on, sitä paremmin leipä nousee. Pyri pitämään taikina niin löysänä kuin se vain leivottavuutensa säilyttää.

Kun taikinassa on hyvä sitko, tarvitaan jauhoja vähemmän leivonnassa. Vaivaa siis taikinaa käsin tai yleiskoneella vähintään 10 minuuttia. Suola lisätään taikinaan vasta vaivaamisen loppupuolella.

Leivo taikinasta pari ranskanleipää tai viisi patonkia. Tee leipiin viillot. Laita ne liinan alla lämpimään paikkaan nousemaan puoleksi tunniksi. Hyvä paikka kohottaa leipiä on lämpimän uunin alla oleva lokero, jossa tavallisesti säilytetään paistopeltejä. Voitele leivät oliiviöljyllä.

Paista leipiä vähintään 225-asteisessa uunissa 15 min (kuumemmassa vähemmän aikaa). Pidä uunin luukkua hetki auki ja ruiski uuniin vettä sumutinpullolla tai ruokalusikalla löylynheittotyyliin. Jatka paistamista 170 asteessa noin vartin (riippuu leivän koosta ja muodosta). Koputa leivän pohjaan. Kypsä leipä kuulostaa pohjaan koputettuna ontolta. Jäähdytä leivät puulevyllä tai ritilällä liinalla peitettyinä.

Nauti gazpacho ja leipä rapumoussen kanssa grilliherkkujen alkupaloina. Ruokajuomana maistuu Legendele Toamnei Feteasca Neagra.

↧

Metsästystapaturmat vähentyneet

July 30, 2013, 1:22 am

≫ Next: Lisää susia Suomeen

≪ Previous: Grilliherkkujen alkupalat

Päivän Aamulehdessä oli nostettu esiin hyviä uutisia suomalaisesta metsästyksestä. Metsästystapaturmat ovat vähentyneet selvästi edellisten vuosikymmenten tasosta. Suomessa aseisiin ja metsästykseen liittyvä turvallisuus onkin erittäin hyvällä tasolla. Naapurimaista poiketen meillä käytetään esimerkiksi erittäin näkyvää oranssia liiviä ja hattua yleisesti, mutta erityisesti hirvieläinjahdeissa, joissa se on myös lain mukaan pakollista. Naapurimaissa riittää useimmiten punainen tai keltainen nauha hihassa ja/tai hatussa, aina niistäkään ei olla ihan niin tarkkoja.

Suomessa jahdit on myös pääsääntöisesti hyvin järjestettyjä ja kurinalaisesti johdettuja. Tiedon kulku ja saanti ovat tietysti turvallisuuden kannalta aivan ensiarvoisessa asemassa. Suomessa metsästäjillä on yleisesti käytössä VHF- ja GSM-puhelimet, sekä GPS-paikantimet. Usein jahdeissa voi seurata koiran ja muiden metsästäjien liikkeitä reaaliajassa omasta älypuhelimesta. Ampumasuunnat ja -paikat ovat tarkkaan valittuja.

Niinpä sivullisille metsästysvahinkoja aiheutui vuosina 2005-2011 Suomessa vain yksi. Kuitenkin lehtien otsikoinneista ja yleisestä dramaattisesta uutisoinnista voisi saada sellaisen käsityksen, ettei syksyisin metsään uskalla harrastamaan kuin vain metsästäjät, nekin henkensä uhalla. Metsästysaseella aiheutettuja loukkaantumisia tapahtuu meillä vuosittain noin 20. Niistä puolet on metsästäjien itselleen aiheuttamia loukkaantumisia, ja puolet vammoista aiheutetaan toiselle metsästäjälle.

Nämä luvut ovat todella vähäisiä, vaikka jokainen vahinko on tietysti aina ikävä asia ja vältettävissä paremmalla huolellisuudella. Metsällä vietetään kuitenkin vuosittain 5,5 miljoonaa metsästyspäivää. Uutisesta käy selvästi ilmi myös se, ettei metsästysturvallisuus ole itsestäänselvyys. Italiassa tilanne on todella paljon huolestuttavampi. Viime vuonna siellä kuoli kahden ensimmäisen jahtikuukauden aikana 13 ihmistä ja 33 haavoittui.

Suomalainen metsästäjä on siis vastuullinen, tunnollinen ja lainkuuliainen. Metsästys Suomessa on terveellinen ja turvallinen harrastus. Metsästyksen vuosittaiseksi virkistysarvoksi lasketaan noin 125 miljoonaa euroa. Metsästyksellä on siis myös mitattavat terveysvaikutukset.

↧

Lisää susia Suomeen

August 5, 2013, 10:28 am

≫ Next: Syksyn metsästysvideosato kypsymässä

≪ Previous: Metsästystapaturmat vähentyneet

Jos mietimme susipolitiikan uusiksi, Suomessa on hyvin tilaa entistä suuremmalle määrälle susia. Samassa yhteydessä voimme palauttaa jo meiltä sukupuuttoon kadonneen nisäkäslajin ja vahvistaa reilusti toista erittäin uhanalaista lajia.

Mitenkä tämä sitten on mahdollista?

Suomessa on Euroopan laajimmat erämaa-alueet. Niistä kuitenkin sudet poistetaan lähes nollatoleranssilla. Vaikka susi on luontaisesti arka erämaan asukki, Suomessa suojellaan erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomen taajamien liepeillä liikkuvia pihasusia. Jos oikeasti haluaisimme suojella susia, Suomeen mahtuisi helposti satoja susia lisää. Miksi näin ei sitten tehdä? Syyt ovat lähinnä poliittisia, kulttuurillisia ja historiallisia, eivät niinkään taloudellisia.

Suden levinneisyys Suomessa

Muutama sata etuoikeutettua

Vain muutama sata perhettä saa pääasiallisen ansiotulonsa poronhoidosta, silti porojen laidunalueet kattavat 114 000 km² eli 34 % Suomesta. Tältä Suomen harvimpaan asutulta alueelta sudet (ja paljolti muutkin suurpedot) poistetaan erittäin tehokkaasti, vaikka juuri tässä kolmanneksessa Suomea niillä olisi eniten luonnollista tilaa. Suuri osa poronhoitoalueesta on Euroopan harvaanasutuinta maaseutua. Poronhoitoalueen pinta-ala kattaa noin 98 % Suomen harvaanasuttujen alueiden pinta-alasta.

Poro on kesytetty ja jalostettu villistä tunturipeurasta. Viimeiset tunturipeurat hävitettiin Suomesta 1800-luvulla saamelaisten siirtyessä vähitellen peuran pyynnistä peuran paimentamiseen – poronhoitoon. Peura kuuluu Lapin alkuperäisiin luonnon eläimiin. Tunturipeura voitaisiin palauttaa siirtoistutuksilla Etelä-Norjasta tai Kuolan niemimaalta. Poro on keinotekoisesti tuotu tuntureilta metsäalueille ihmisen toimesta. Niinpä porotalous estää uhanalaisen metsäpeuran leviämisen luontaisille asuinalueilleen eteläisellä poronhoitoalueella.

Suomessa sekä kantasuomalaisilla että saamelaisilla on oikeus omistaa poroja ja harjoittaa porotaloutta. Tämä seikka on toisin kuin Norjassa ja Ruotsissa, missä ainoastaan saamelaisten sallitaan harjoittaa porotaloutta. Seurauksena tälle on, että Suomessa kuka tahansa, joka haluaa aloittaa porotalouden harjoittamisen, voi tehdä niin vain muutamin rajoituksin. Toinen seuraus tälle politiikalle on, että poronomistajien lukumäärä Suomessa on suurempi kuin Norjassa ja Ruotsissa.

Suomessa on paljon poronomistajia, jotka harjoittavat porotaloutta vain harrastukseksi tai sivubisnekseksi, eivät tärkeimpänä tulonlähteenään. Porotalous eroaa huomattavasti eri alueilla. Eteläisellä poronhoitoalueella porojen lukumäärä on suhteellisen pieni ja poronhoito on pääosin liitännäiselinkeino. Kaikista poronomistajista 77,6 % omistaa vain 1-49 poroa, 13,6 % omistaa 50-99 poroa, joka sekään ei vielä riitä elättämään päätoimisesti. Ainoastaan 499 henkilöä omistaa 100 poroa tai enemmän. Vain kuudella henkilöllä eli 0,1 % kaikista poronomistajista on enemmän kuin 400 poroa tokassaan.

Porotalous on täysin kannattamatonta puuhastelua yhteiskunnan varoilla

Hirvieläinten lihaa saadaan metsästyskauden aikana viisi kertaa enemmän kuin koko porotalous vuodessa tuottaa. Hirvieläinten metsästyksellä saadaan n. 10 miljoonaa kiloa lihaa. Näiden riistalihojen arvo on yli 60 miljoonaa euroa. Lisäksi virkistysarvoa laskettaessa katsotaan sen yleensä olevan noin 60 % saaliin kokonaisarvosta, liha-arvon ollessa noin 40 %. Tällä laskentakaavalla pelkkä hirvestyksen vuosittainen virkistysarvo olisi noin 90 miljoonaa euroa.

Porotalous tuottaa noin 2 miljoonaa kiloa lihaa (se on alle puoli kiloa suomalaista kohti ja vastaa noin puolta prosenttia maan lihankulutuksesta), eli tuottajahinnoin laskettuna n. 14 miljoonaa euroa. Tilastoissa riistalihan arvona käytetään usein 6 €/kg ja poron 7 €/kg. Jokainen voi ihan itse päätellä, onko poronliha oikeasti 17 % arvokkaampaa.

Hirvestys siis tuottaa pienemmällä kilohinnallakin laskettuna porotalouteen verrattuna yhteiskunnalle monikertaisesti lihoina, lisäksi siitä on vielä suuremmat epäsuorat tulot terveysvaikutuksena sekä lupien, tarvikkeiden ja varusteiden kauppana ja veroina. Porotalouden vaatimattomasta yhteiskunnallisesta panoksesta täytyy sen sijaan vähentää mm. verorahoista maksetut petokorvaukset vajaa 4 miljoonaa euroa, liikennevahinkokorvaukset poromenetyksistä n. 1,5 miljoonaa vuodessa, eloporotukena (vrt. maataloustuki) maksetut n. 3 miljoonaa euroa, sekä erilaiset yhteiskunnan rahoittamat investointi yms. tuet n. 2 miljoonaa euroa vuodessa.

Jos porotalouden lihatuotosta vähennetään suorat edellä luetellut yhteiskunnan tuet n. 10,5 miljoonaa euroa, jää jäljelle ainoastaan 3,5 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi pelkästään hirvenmetsästäjien maksamat hirvenpyyntiluvat tuottavat vuodessa n. 5 miljoonaa euroa tuloja valtiolle. Poroelinkeino ei tuota suuria verotuloja sen paremmin kunnille, kuin valtiollekaan.

Porokolareista johtuvat ajoneuvojen korjauskulut ovat vuosittain noin 10 miljoonaa euroa. Käytännössä nämäkin kulut tulevat vakuutusten kautta meidän kaikkien, eli koko yhteiskunnan maksettavaksi.

Maatalouden tutkimuskeskuksen keräämien tietojen mukaan porotalouden kannattavuus on hyvin heikko. Omalle työlle ja omalle pääomalle korvaukseksi jäävä porotalouden yrittäjätulo on EU-tukeen oikeutetuilla eli vähintään 80 poron tilalla keskimäärin 8 500 euroa vuodessa. Eteläisillä poroaidoilla euroja pyörähtää tilille vuoden työstä vain seitsemisen tonnia. Yhteiskunnalle olisi kannattavampaa maksaa poronhoitajille heidän vuotuinen yrittäjätulonsa vastikkeetta (yhteensä alle 16 miljoonaa euroa), jos he samalla sitoutuisivat luopumaan porojen pidosta kokonaan.

Porotilojen kannattavuuskerroin on keskimäärin 0,26–0,42 eli poromiesperhe saa 26–42 % tavoitteena olleesta 11,7 euron tuntipalkasta. Vain joka kymmenennellä porotilalla kannattavuus ylittää tavoitteen. Keskimäärin 70 % poronlihasta myytiin teurastamoille tuotantoa varten. Ainoastaan 10 % poronlihasta rekisteröitiin yksityiseen myyntiin ja loput 20 % meni yksityiseen käyttöön. Vain yksi kolmasosa teurastetuista poroista, teurastetuista poronlihakiloista ja teurastustuloista tulee saamelaisten poronhoitoalueelta.

Porotalous on siis selvästi tappiollista, se on harvojen (pääsääntöisesti ei saamelaisten) puuhastelua, mutta siihen on varattu kuitenkin kolmannes koko Suomen pinta-alasta.

Poronhoitoko perinteistä luonnonmukaista laiduntamista?

Poronhoidosta annetaan mediassa usein hyvin romantisoitu kuva, jossa alkuperäiskansa noudattaa ikiaikaisia tapoja sopusoinnussa herkän arktisen luonnon kanssa. Tämäpä ei juurikaan enää pidä paikkaansa. Monin paikoin porojen määrä on luonnolle kestämättömällä tasolla ja hitaasti uusiutuvia pohjoisia erämaita ylilaidunnetaan.

Talvilaidunten kunto on huonontunut ja lisäruokinnan tarve on kasvanut koko poronhoitoalueella viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lisäruokinta onkin hyvin yleistä, ja nykyään poroja ruokitaan Pohjois-Sallaa lukuun ottamatta kaikissa paliskunnissa. Ruokinnasta huolimatta laidunten kunnon kehitys on ollut jatkuvasti heikko. Heinän ja säilörehun lisäksi poroille tarkoitettuja teollisia rehuseoksia myytiin peräti 17 miljoonaa kiloa vuonna 2010.

Porojen lisäruokinnasta on tullut varsinkin poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa suurin kustannustekijä ja porolaitumiin rinnastettava tuotantotekijä. Poroja ruokitaan vasotus- ja erotusaitauksiin sekä talvisin tarhaan ja maastoon. Tarharuokinta keskittyy poronhoitoalueen eteläosaan, missä yli 70 % alueen eloporoista on ollut viime vuosina tarharuokinnassa. Poronhoitoalueen keski- ja pohjoisosissa on yleisemmin maastoruokintaa, jota annetaan yli 60 %:lle alueen eloporoista.

Ruokinnalla on pidetty poromäärät ylisuurina, nostettu vasatuottoa ja vasaprosenttia sekä vasojen syntymä- ja teuraspainoja. Ruokinta on kesyttänyt edelleen poroa ja lisännyt osin peto- ja liikennevahinkoja sekä porotautien riskiä. Tarhauksella on voitu myös vähentää petovahinkoja. Noin 80% eloporoista lääkitään vuosittain erilaisilla lääkkeillä.

Porokanta ei myöskään ole luontainen tai luonnollinen, vaan pahasti vääristynyt ja keinotekoinen. Suomen eloporokannasta yli 80 % on vaatimia. Vaadinvoittoisen porokannan selviytymis- ja tuottokyky on korkea verrattuna luonnollisiin kantoihin, joissa on paljon hirvaita ja vasoja.

Jos porot eivät siis ole enää luomua, eivät sitä ole myöskään poromiehet. Nykyään porotalouden käytössä on yli tuhat moottorikelkkaa. Porojen perässä jänkhällä mennään lisäksi mönkijöin, moottoripyörin ja entistä yleisemmin nykyään myös helikopterein.

Porotalouden erityisoikeudet

Poronhoitoa säätelee Suomessa Poronhoitolaki. Siinä määritellään muun muassa erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettu alue sekä poronhoidon harjoittamisoikeus tällä alueella.

2 §:ssä sanotaan: "Tähän lakiin liittyvässä kartassa olevan rajan pohjoispuolella sijaitsevat valtion maat muodostavat erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetun alueen. Tällä alueella olevaa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Maan luovuttaminen tai vuokraaminen tällä alueella saa tapahtua vain sillä ehdolla, että maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen aiheuttamista vahingoista."

3 §:ssä sanotaan: "Poronhoitoa saadaan tässä laissa säädetyin rajoituksin harjoittaa poronhoitoalueella maan omistus- tai hallintaoikeudesta riippumatta."

Porojen sallitaan liikkua vapaasti poronhoitoalueella ja ajoneuvon ajaja ei ole oikeutettu saamaan
poronomistajalta korvausta hänen ajoneuvolleen tulleisiin vahinkoihin. Suomen lain mukaan, poronomistaja on oikeutettu samaan vakuutusyhtiöltä korvausta liikenteessä menetetyistä poroista.

Tämä poroharrastus siis mm. oikeuttaa elättämään poroja muiden omistamilla mailla ilman korvauksia, välttämään aiheuttamiensa vahinkojen korvaamisen ja ajelemaan maastossa moottoriajoneuvoilla.

Kysymys alkuperäiskansan oikeuksista

Vaikka porojen paimentaminen ei ole osa saamelaisten ikiaikaista perintöä, vaan vasta 1800-luvulla syntynyt elinkeino, on se kuitenkin osa heidän nykykulttuurinsa erityispiirteitä. Nykyisenkaltainen porotalous tulee jatkossakin hyväksyä saamelaisalueilla. Poronhoitoalueen eteläraja tulisikin jatkossa määritellä saamelaisalueen etelärajaan.

Muualla Suomessa siirtymäajan jälkeen tulisi porotalous perustua maan omistukseen tai vuokraamiseen ja karjan pitämiseen aidatuilla laitumilla. Tätä toimintaa yhteiskunta voisi tukea, samojen periaatteiden mukaisesti kuin lihakarjan pitoa yleisesti tuetaan ja lisäksi edullisesti vuokrata aidattuja laidunmaita.

Kannattamattomalta porotaloudelta vapautuva luonto voitaisiin palauttaa alkuperäiseen tilaansa, jossa olisi paikkansa tunturi- ja metsäpeuralle, sekä kaikille suurpedoille. Elämysmatkailun kannalta tunturi- ja metsäpeurat, sekä suurpedot olisivat kokonaan muuta kuin kesyt ja luonnolle haitalliset porot. Harrastuksensa ja osaelantonsa menettäville poromiehille tulisi maksaa säästyvistä rahoista korvaukset ja myöntää myös peuranmetsästyslupia heti kestävien kantojen muodostuttua.

EDIT Olen täysin samaa mieltä kommentin kirjoittaneen Jarkon kanssa, eli: "Tämähän tarkoittaisi sitä, jotta etelässä voitaisiin susia metsästää, koska pohjoisessa niille olisi riittävästi tilaa. Lisäksi pohjoiseen saataisiin kaksi uutta metsästettävää suurriistalajia, eikä porotalous enään häiritsisi koirametsästystä."

Suomen porotalouden tilanteesta ei ole olemassa vuosittain virallisesti julkaistuja dokumentteja. Tilastot ja tieto ovat keskittyneet paliskuntatasolle ja tieto perhetasosta puuttuu lähes kokonaan. Julkaistut tilastot eivät ole säännöllisiä, eivätkä niiden luvut ole aina keskenään vertailukelpoisia, tiedot ovat osin myös ristiriitaisia. Tämä tosiasia heijastuu myös tämän kirjoituksen sisällöstä.

Kirjoituksessa lainattuja lähteitä:

http://www.forest.fi/smyforest/forest.nsf/allbyid/9DD8ADB9828A7ED8C22572330040FC34?Opendocument

http://www.forest.fi/smyforest/forest.nsf/allbyid/97CEAD8DD09419E4C2257234002714DF/$file/Poronhoitoalue_suo.pdf

http://www.paliskunnat.fi/kestava_porotalous/08_Suomen_porotalous.pdf

http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/Tutkimukset/tutk_selv_10_2011_001_018netti.pdf

http://www.mmm.fi/attachments/ymparisto/5fDi2xxbb/mittarit_porotalous.pdf

http://www.lapinliitto.fi/c/document_library/get_file?folderId=223971&name=DLFE-6878.pdf

http://www.craftmuseum.fi/poro/poro/nyt.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Poronhoito

http://www.metsastyksenmoraali.com/2012/09/metsastyksen-yhteiskunnallinen-merkitys.html

http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/poropaivat2010.pdf

http://www.pulliainen.net/ep/html/62.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunturipeura

↧

Syksyn metsästysvideosato kypsymässä

August 12, 2013, 4:16 am

≫ Next: Näin ei todellakaan voi jatkua

≪ Previous: Lisää susia Suomeen

Laadukkaita metsästysvideoita tuottava Taiga Star on aloittanut kiinnostavan kuvausprojektin Virossa. Videoilla on tarkoitus perehtyä Viron jahtivuoteen ja sen metsästysmatkailijoille tarjoamiin mahdollisuuksiin. Pääosa kuvauksista kohdistuu villisianmetsästykseen ja sen eri muotoihin. Kesällä kuvattiin kyttäys- ja hiivintäjahtia, syksyllä keskitytään ajojahteihin.

Myöhemmin talvella Kuvaukset jatkuvat täydenkuun mielenkiintoisina kyttäysjahteina. Viron mahtavat hanhimäärät mahdollistavat lisäksi hanhenmetsästyksen parissa upeita kokemuksia. Taiga Starin tarkoituksena on myös päästä kuvamaan ilveksen ja suden pyyntiä. Tavanomaisesta poiketen heidän suunnitelmissaan on yrittää suurpetopyyntiä myös houkuttelemalla.

Kuvaukset toteutetaan Keski-Virossa Albun kunnassa. Käytössä oleva alue on noin 22 000 ha ja alueella on todella runsas riistakanta jota hoidetaan todella esimerkillisesti. Alueelta ammutaan vuosittain noin 150-200 villisikaa, kokonaiskannan ollessa noin 600-700 yksilöä. Kauriskanta alueella on huono kuten muuallakin Virossa tällä hetkellä, mutta ennusteet sen kasvusta ovat kuitenkin positiivisia.

Taiga Starin suunnitelmissa on julkaista syksyllä ensimmäinen DVD kesän ja alkusyksyn jahdeista. Toinen osa julkaistaneen keväällä kauden päätyttyä. Alla maistiaisia tulevasta:

Viimeisimmässä blogauksessaan Taiga Starin kotisivuilla Harri Luostarinen haastaa meidät kaikki mukaan kehittämään kotimaista metsästysvideotuotantoa:

Mutta pyörän pitää pyöriä ja kehityksen tähdätä kovasti eteenpäin ja siihen ehdottomasti pyritään aktiivisesti jatkossakin. Palautettasaa laittaa tulemaan facebookin kautta joko julkisesti tai yksityisviestinä, sähköpostilla tai kommentoimalla tälle sivulle. Lisää videoita löytyy myös YouTube-kanavaltamme. Keskustelu pitää virkeänä ja tähtäimen kirkkaana tulevaisuutta varten, sammaloituminen ja pöhöttyminen ei ole vaihtoehto. Kun elämäntapa on elää ja hengittää voimakkaasti eräelämää, niin toivon että se sama fiilis välittyy myös muille näiden tehtyjen videoiden kautta.

↧

Näin ei todellakaan voi jatkua

August 12, 2013, 7:12 am

≫ Next: Kesä Vaihmalan Hovissa

≪ Previous: Syksyn metsästysvideosato kypsymässä

Satakunnassa Huittisissa, Kokemäellä ja Köyliössä pyörii pihoissa yli kymmenen suden lauma. Havaintoja pihasusista on tehty jo seitsemän kertaa parin viime viikon aikana. Pihoihin lauman on ajanut kasvava ravinnon tarve. Kokemäellä on jo pihasta syöty lammas ja toisesta koira. Havainnot on vahvistanut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa suurpetotutkimuksen tutkimusapulaisena työskentelevä Antti Härkälä, asiasta uutisoi Satakunnan Kansa. Kyse ei siis ole mistään Esson baarissa kylän miesten kertomista tarinoista.

Koulut alkavat tällä viikolla. Susikyytien sijaan tarvitaan susille kyytiä. Tässä tilanteessa valtion pitää kantaa vastuu kansalaisten turvallisuudentunteen palauttamisesta ja omaisuuden suojelemisesta. Ei voi olla hyväksyttävää, että keskellä eteläisen Suomen taajamia lasten kouluteiden ja pihaleikkien seassa pyörii nälkäinen susilauma. Susi ja lapset eivät sovi yhteen. Eikö sata suden tappaa lasta Suomessa jo riitä asian todisteeksi? Kuka kaipaa sadatta ensimmäistä?

Koulujen lisäksi nyt on alkamassa myös metsästyskausi ja tuollainen kymmenen nälkäisen suden lauma tuhoaa melko tehokkaasti myös perinteisen Suomalaisen tavan metsästää koiralla miltei koko Satakunnan alueella. Ihmisillä täytyy olla mahdollisuus hyödyntää omaisuuttaan myös metsästyskäytössä ilman pelkoa susien tappamasta koirasta.

Jos kotieläimiä ja lapsia ei enää uskalla pitää pihassa, eikä koiran kanssa metsällekään voi lähteä, niin ei kannata ihmetellä jos tilanteesta ahdistunut löytää haulikolleen ilmeistä muuta käyttöä.

↧

Kesä Vaihmalan Hovissa

August 13, 2013, 1:40 am

≫ Next: Nuorille ja naisille tarkoitettu karjalankarhukoirien hirvikoe

≪ Previous: Näin ei todellakaan voi jatkua

Iso kiitos Vaihmalan Hovin ihmisille hienosta kesästä. Pääsin siis täksi kesäksi jatkamaan kokkiopintoja Lempäälään idyllisen maalaiskartanon hotelli-ravintolaan. Vaihmalan Hovi on todella monipuolinen paikka, jossa häitä ja juhlia on kesän jokaisena viikonloppuna ja yritykset järjestävät kokouksia ja koulutuksia viikolla. Lisäksi Vaihmala soveltuu pariskunnille hemmotteluviikonlopuksi, aktiivilomaksi golfin, ratsastuksen, melonnan, kalastuksen tai monien muiden elämysten parissa.

Vaihmalassa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Pihasta voit bongata mm. Porsche-merkkisen traktorin.

Vaihmalan keittiössä koko kesä on todella kiireistä aikaa. Aamulla varhain aloitetaan hotelliaamiaisella ja jatketaan lounasnoutopöydän valmistamisella. Aamupäivästä aukeaa myös Bistro Kynsilaukka, joka tarjoaa nopeaa ja herkullista purtavaa iltamyöhään asti. Viikonloppuisin ruokaa tehdään lisäksi Viikinkikellarin à la carte -ravintolaan ja erilaisiin juhliin tilausravintolana.

Hellekesänä keittiössä riittää lämmintä...

Siika-ceviche

Oma suosikkini Viikinkikellarin listalta on siika-ceviche. Ceviche on limetillä ja/tai viinillä raakakypsennettyä kalaa. Resepti on kotoisin Etelä-Amerikasta. Tämän herkun voit tehdä mm. siiasta, lohesta, kuhasta, ahvenesta, taimenesta ja tonnikalasta. Voit tarjoilla cevichen esimerkiksi Vaihmalan Hovin tapaan alkuruokana saaristolaisleivän ja siianmädin kanssa. Ceviche sopii myös erinomaisesti lisukkeeksi uusille perunoille, vohvelille tai uuniperunalle.

siikafilettä
limettiä (valkoviini/kuohuviini)
punaista chiliä
inkivääriä
korianteria
neilikkaa
suolaa
pippuria

Purista kolmen limetin mehut. Voit lorauttaa joukkoon myös valkoviiniä tai kuohuviiniä pehmentämään limetin kirpeyttä ja tasapainottaaksesi makuja. Hienonna pari punaista chiliä, pätkä tuoretta inkivääriä, kourallinen tuoretta korianteria ja sekoita nesteen joukkoon. Mausta seos vielä ½ tl:lla jauhettua neilikkaa sekä suolalla ja pippurilla.

Leikkaa ruodottomat kalafileet (½ kg) ohuen ohuiksi suikaleiksi tai pieniksi paloiksi. Sekoita kalasuikaleet hyvin mausteliemeen ja nosta kulho jääkaappiin maustumaan vähintään pariksi tunniksi tai pitempään. Vaihteluksi, tai jos haluat hieman vähemmän tulisen version, voit korvata chilin osittain tai kokonaan valkosipulilla tai punasipulilla. Myös kalan sijaan/lisäksi voit kokeilla esimerkiksi katkarapuja.

Näytä suurempi kartta

http://vaihmalanhovi.fi/

info@vaihmalanhovi.fi

Vaihmalantie 144
37500 Lempäälä

Puh: 020 7661 810

↧

Nuorille ja naisille tarkoitettu karjalankarhukoirien hirvikoe

August 13, 2013, 4:37 am

≫ Next: Beef Jerky – kuivaliha jauhelihasta

≪ Previous: Kesä Vaihmalan Hovissa

Tervetuloa nuorille ja naisille tarkoitettuun hirvikokeeseen 20.9.2013. Koepaikka on Keski-Suomessa Hirsiahon maatilamatkailutilalla Toivakan Huikossa.

Osallistumisoikeus on vain karjalankarhukoirilla. Mukaan mahtuu 16 koiraa ja tarvitset kokeeseen 2 tuomaria, pitkämatkalaisia avustetaan tuomarien hankinnassa.

Pääpalkintona Pointer Pro Magnum –panta.

Edellisenä iltana 19.9 klo 19 alkaen järjestämme vapaamuotoista iltaohjelmaa karhukoiriin ja kokeeseen liittyen, tarjolla iltapalaa ja koepaikalla on tarvittaessa yöpymismahdollisuus. Kokeen ylituomarina toimii Urpo Rasinkankangas ja kokeen järjestää Keski-Suomen Puna-Mustat ry.

Ilmoittautumiset ja tuomarikyselyt 1.-15.9. Annukka Pirinen, 040-828 1489, annamari.pirinen@pp.inet.fi

Osallistumismaksu on 50 €.

Tervetuloa osallistumaan leppoisaan ja mukavaan porukkaan!

Maastoista löytyy myös mukavasti hirviäkin :)

↧

Beef Jerky – kuivaliha jauhelihasta

August 14, 2013, 3:18 am

≫ Next: Elämää suurempia eräretkiä

≪ Previous: Nuorille ja naisille tarkoitettu karjalankarhukoirien hirvikoe

Näin uuden kauden kynnyksellä kannattaa vanhat riistajauhelihat käyttää pakastimen pohjalta pois. Beef Jerkyn, eli kuivalihapalojen teko onnistuu hyvin myös jauhelista. Jos pakastimesta löytyy kokonaisia lihapaloja,ei niitä kannata alkaa jauhamaan, vaan niiden kuivaamiseen löydät ohjeet täältä. Jerkyjä voi toki tehdä kaupasta ostetuista (naudan)lihoistakin, mutta vähärasvainen riista, kuten hirvi ja peura ovat tähän tarkoitukseen parhaita.

Beef Jerky on sellaisenaan erinomaista välipalaa ja jahtievästä, jota on mukava mutustella passissa. Se on hyvin säilyvää ja sitä voi myös käyttää ruuaksi erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin. Kaikkein parasta Beef Jerky on kuitenkin TV-snacksinä kylmän oluen seurana :)

Beef Jerky ei välttämättä tarvitse mausteekseen muuta kuin suolaa ja pippuria. Valkosipuli ja chili (erityisesti savustettu ja kuivattu Jalapeño, eli chipotle) tuovat kuitenkin lihaan maukasta potkua ja oman maun mukaan kannattaa kokeilla erilaisia maustekastikkeita kuten worcesterkastike, soijakastike ja tabasco tai juomia kuten olut, punaviini, konjakki, viski... Älä kuitenkaan käytä öljypohjaisia maustekastikkeita, koska rasva helposti härskiintyy lihan kuivuessa. Kuivalihoja voi myös savustaa tai laittaa joukkoon hieman nestemäistä savuaromia. Mausteeksi käy erinomaisen hyvin myös omatekoinengrillimauste.

Laita jauheliha ja mieleisesi mausteet kulhoon. Sekoita massa huolellisesti, mielellään yleiskoneella tai vatkaimella 10-15 min ajan jotta rakenteesta tulee sopiva. Laita kulho jääkaappiin vähintään pariksi tunnuksi tai koko yön yli lepäämään. Näin maut pääsevät parhaiten tasoittumaan.

Pussita liha pursotinpussiin tai leivo lihasta käsin ohuita tankoja leivinpaperin päälle.

Laita vielä toinen leivinpaperi lihojen päälle ja kauli kevyesti yli.

Kaada lihat leivinpaperilta kuivuriin (kuivaus onnistuu myös tavallisella kiertoilmauunilla). Kannattaa hankkia oikea kuivuri, niitä saa marketeista muutamalla kympillä.

Voit myös pursottaa massaa suoraan kuivurin ritilälle.

Pinoa ritilät kasaan.

Laita kuivuri päälle täydellä teholla. Valmiita Jerkyjä pääset maistelemaan lihan paksuudesta, nesteen määrästä ja kuivurin tehosta riippuen n. 6-24 tunnin kuluttua.

↧

Elämää suurempia eräretkiä

August 15, 2013, 6:00 am

≫ Next: Kesän grilliherkut – Tatu Lehtovaara

≪ Previous: Beef Jerky – kuivaliha jauhelihasta

”On olemassa monenlaisia eräretkiä.

On niitä, joita merkillinen epäonni seuraa alusta alkaen.

Sitten on niitä tavallisia retkiä, jotka jäävät unholaan heti päätyttyään.

Tämä on tarina kolmesta retkestä, jotka jäävät muistoihin ikuisesti.

Ne ovat…

Elämää suurempia eräretkiä.”

Aiemmin kehuin ruotsalaisia metsästysvideoita paremmiksi kuin suomalaiset. Ne ovat kyllä ehdottomasti hyviä, mutta täytyy tunnustaa, että käsitykseni suomalaisista metsästysvideoista perustui lähes ainoastaan TV:n maksuttomien ja maksullisten kanavien tarjontaan. Heti tutustuttuani Taiga Starin laadukkaisiin videoihin jouduin tunnustamaan hätiköidyn tuomioni.

Elämää suurempia eräretkiä -elokuvassa Videosara kulkee kokonaan uusia polkuja eräelokuvien sarjassa. Elokuvan kerronta lähestyy lapintarinoiden kiistattoman mestarin A. E. Järvisen teoksia. Arttu Kotisaran tyyli on kuitenkin vähemmän naiivi ja nykyaikaisempi. Kerronta on konstailematonta ja aitoa, se ei pyri opettamaan tai saarnaamaan. Elokuva on samaan aikaan karun asiallista mutta viihdyttävää, eli rehellisen tunnelmallista kerrontaa metsästysretkistä suureen kairaan. Parhaimmillaan upeiden eräkokemusten joukosta nousee syvällistä ja jopa filosofista pohdintaa.

Suosittelen Elämää suurempia eräretkiä -elokuvaa kaikille perinteisestä suomalaisesta mies, reppu ja koira –eränkulusta kiinnostuneille ja muillekin, jotka ovat kyllästyneet TV:n halpoihin tuotesijoittelueräjormiin- ja marjaanoihin.

Lisätiedot ja tilaukset:

http://www.videosara.fi/vsara2/Tilaaminen,_yhteystiedot_ja_hinnasto.html

↧

Kesän grilliherkut – Tatu Lehtovaara

August 16, 2013, 3:16 am

≫ Next: Metsästyskö julmaa murhaamista…?

≪ Previous: Elämää suurempia eräretkiä

Miten teet helposti BBQ-savustustelineen, joka toimii vaikka Leirinuotiolla? Osaatko pihvien eri kypsyysasteet sisälämpötiloina? Kerron vastauksen näihin edempänä, mutta katsotaan ensin, mitä muuta hyödyllistä ja mielenkiintoista tietoa löytyy grillauksen perusteoksesta, Tatu Lehtovaaran: Kesän grilliherkut.

Kirjassa käydään ensimmäiseksi läpi erityyppisten grillien ominaisuudet. Nämä tiedot auttavat valitsemaan oikeanlaisen grillin oikeaan tarpeeseen hiiligrillistä, puugrillistä, kaasugrillistä, laavakivigrillistä, sähkögrillistä, kertakäyttögrillistä, kamado-grillistä, tandoorista, hibachista...

Seuraavaksi kirjasta löytyy huolellista ohjeistusta grillien oikeaoppiseen käyttöön sytyttämisestä suoraan ja epäsuoraan grillaukseen. Kirja jatkaa kiertomenetelmällä grillaamisesta, käänteisestä grillaamisesta, kypsän tuotteen grillaamisesta, BBQ-grillaamisesta, plankingista, grillausalustalla grillaamisesta jne.

Kesän grilliherkut kirjassa on paljon hyviä vinkkejä grillaukseen, sekä reseptikokoelma: marinointi ja mausteseokset sekä –kastikkeet (sis. valelu, dippaus & maustevoi), pääraaka-aineluokittain: porsas, nauta, lammas, kalat ja äyriäiset, broileri ja muut linnut, makkarat, jauheliharuoat, kasvikset ja sienet, leipää ja salaattia, jälkiruoat sekä grillaus ja juomat. Kesän grilliherkut sisältää yhteensä yli 70 reseptiä.

Tatu Lehtovaaran: Kesän grilliherkut –kirja sisältää oikeastaan kaiken tietämisen arvoisen grilleistä ja grillaamisesta. Se on ehdoton kirjahankinta kaikille, joille grillaaminen ei ole vain makkaran käristystä takapihan pallogrillissä.

Ja sitten lupaamaani lainauksiin kirjan sisällöstä:

Pihvien kypsyysasteet

•raa’an pihvin sisälämpötila 45-50 astetta
•medium-pihvin 55-60 astetta
•kypsän pihvin 65-68 astetta

Tee-Se-Itse BBQ-savustusteline

Metallinen BBQ-teline (ks. kuva) on helppo ja nopea tehdä eikä vaadi erityisiä kädentaitoja. Telineen voi valmistaa rautakaupassa myytävistä määrämittaisista rautatangoista sekä erilaisista grilliritilöistä. Osat voi kiinnittää toisiinsa rautalangalla, tai niistä voi valmistaa jykevämmän version hitsaamalla. Telineen voi mitoittaa kesämökin nuotiopaikan kokoon sopivaksi. Teline käy myös loimuttamiseen esimerkiksi halsterin avulla.

Tarvikkeet

•9 kpl metrin pituisia 8 mm:n rautatankoja, harjateräs käy myös
•1 pyöreä ja tukeva grilliritilä, halkaisijaltaan noin 40-50 cm
•1 rulla noin 1 mm:n rautalankaa
•noin 2 m 4 mm:n hehkutettua rautalankaa
•(1 pyöreä pieni grilliritilä tai -kori)

Kokoaminen

Merkitse maalarinteipillä rautatankoihin 35 cm:n korkeudelle ritilän kiinnityskorkeus. Nosta kaikki rautatangot nippuna pystyyn ja kiinnitä ne yläpäästä löysästi yhteen narunpätkällä. Avaa tangot maata
vasten siten, että asetelma muistuttaa muodoltaan kotaa. Asettele tangot tasaisesti ympyrän muotoon kuitenkin siten, että yhteen väliin jää noin 25 cm:n väli (väli helpottaa tuotteiden asettelua grilliritilälle). Kiinnitä iso grilliritilä rautalangan pätkillä 35 cm:n korkeudelle rautatankoihin.

Irrota yläpäästä naru ja kiinnitä yläosaan ritilä tai kori (yläosassa ei välttämättä tarvita ritilää).

Kiinnitä rautatankoihin eri korkeudelle 1-2 rautalankarengasta vaakatasoon. Kiinnitä siihen muutamia rautalangasta taivutettuja koukkuja. Koukut voi tarvittaessa teroittaa.

Telineessä voi grillata kuten missä tahansa hiiligrillissä, kun telineen asettaa hiilloksen päälle. Telineessä valmistuvat kokonaiset kylkirivit hitaasti nuotion loimussa ja samalla ne saavat savun aromia.

Kirjailija: Tatu Lehtovaara
Valokuvaaja: Jukka Heiskanen
Kustantaja: Otava
Sidosasu: Sidottu
Kieli: suomi
Julkaistu: 2013
Sivumäärä: 160
ISBN10:9511250507
ISBN13:9789511250500

Lisätietoja ja tilaukset:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9511250507

↧

Metsästyskö julmaa murhaamista…?

August 18, 2013, 1:17 am

≫ Next: Voita kolme Kalevala-korua

≪ Previous: Kesän grilliherkut – Tatu Lehtovaara

…Vai kaikkein eettisin ja luonnollisin tapa hankkia puhdasta ja terveellistä ravintoa. Oheinen kuusiminuuttinen video on todella pysäyttävä kuvaus teollisen ruuan matkasta kanalasta, sikalasta ja navetasta kohti ruokapöytää.

Ehkä meillä Suomessa ei ihan kaikin osin meno ole vielä tällaista, mutta ainakin henkilöstöravintoloiden ja pikaruokapaikkojen annoksissa ja pakastealtaiden eineksissä on käytetty näitä kaikkein edullisimpia ulkomaalaisia raaka-aineita. Nämä kuvat ovat siis kuitenkin osa meidänkin arkista ravintoketjuamme.

Jos metsästyksen eettisyys kiinnostaa hieman syvällisemmin, niin www.metsastyksenmoraali.com sivustolla käsitellään perusteellisesti teemaa metsästyksen moraalin ja eettisyyden valossa, eläinten oikeuksien kannalta ja ihmisen kehityshistorian näkökulmasta. Sivustolla ammutaan alas eläinoikeusyhdistys Faunan valheita sekä syvennytään metsästyksen yhteiskunnalliseen ja uskonnolliseen merkitykseen. Myös joidenkin mielestä moraalisesti hankala trofeemetsästys saa oikeutuksensa.

↧

Voita kolme Kalevala-korua

August 18, 2013, 3:01 am

≫ Next: Haudutetun lihan grillaaminen

≪ Previous: Metsästyskö julmaa murhaamista…?

Ensiviikolla 20.8. klo 12:00 käynnistyvän sorsajahdin kunniaksi arvotaan blogissa seuraavan kolmen viikon ajan joka sunnuntai aito Kalevala-korun klassikko Hattulan lintu.

Pohjoisen kansoille muodostui erityinen suhde vesilintuihin. Heille vesilinnut symboloivat hedelmällisyyttä. Pohjolan väelle lintujen keväinen paluu oli lupaus kesästä, uuden alusta. Vesilintujen paluun myötä tiedettiin, että luonto herää taas eloon. Vesilinnuissa oli hedelmällisyyden taika. Tämän linnun aihe on Hattulan Luurilasta 1000 -luvulta.

Osallistuminen on maksutonta. Sinun tarvitsee ainoastaan kirjoittaa alle blogin kommenttikenttään, että osallistut arvontaan. Kaikki kommentoijat osallistuvat jokaiseen arvontaan, eli voit voittaa jopa kolme korua :)

Arvonta on jälleen kerran raakaa, mutta rehellistä. Arvontapäivinä 25.8. & 1.9. & 8.9.2013 käytän tätä virallista arvontakonetta. Kirjaudu kommentoidessasi Twitter, Facebook, Google+, Disqus –tunnuksillasi tai "valitse nimi" ja kirjoita sen alle sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa yhteyttä voittajaan.

Muista kertoa tästä arvonnasta myös kavereillesi ja tuttavillesi. Tietoa kilpailusta on helppo jakaa vaikka alla olevilla Facebook-painikkeilla.

Jos itselläsi ei ole käyttöä korulle, niin ehkäpä sinulla on vaimo, tyttöystävä, äiti, työkaveri tai vaikka naapurin rouva, jolla tälle on varmasti käyttöä ja sinulla on kerrankin hyvä mahdollisuus omien osakkeidesi nostamiseen tyylikkäällä tavalla :)

↧

Haudutetun lihan grillaaminen

August 24, 2013, 3:04 am

≫ Next: Rapujen savustaminen

≪ Previous: Voita kolme Kalevala-korua

Hauduttamisen ja grillaamisen yhdistelmä on erittäin hyödyllinen valmistusmenetelmä isokokoisten lihapalojen tai sitkeiden ruhonosien valmistuksessa. Aivan yksinkertaisimmillaan lihaa haudutetaan ennen grillausta suolaisessa alle sata-asteisessa mausteliemessä kunnes lihan haluttu sisälämpötila on saavutettu. Tällä menetelmällä sitkeämmät ruhonosat, kuten lapa, rinta ja niska kannattaa hauduttaa vähintään 70-asteiseksi ja jos halutaan erittäin murea ja ylikypsä lopputulos, niin 85-90 -asteiseksi. Paistolämpömittari on aivan ehdoton apuväline haudutuksen aikana.

Isokokoisemmista mutta mureammista lihoista, kuten kinkut ja paistit, on vaikea saada tasaisesti kypsää lopputulosta pelkästään grillaamalla. Hauduttamalla lihaan saadaan lisäksi mehevyyttä ja makua. Haudutus on mahdollista tehdä edellisenä päivänä, jolloin vaikka grillijuhlissa lihojen lopullinen grillaus on nopeaa ja helppoa. Hauduttaminen onnistuu isossa kattilassa liedellä tai ehkä jopa helpommin isossa padassa tai vuoassa uunissa.

Haudutusliemi voi olla pelkkää suolavettä, mutta joukkoon kannattaa lisätä omien mieltymysten mukaan olutta tai viiniä ja kasviksia (sipuli, purjo, selleri, valkosipuli, juurekset…) sekä mausteita (laakerinlehti, katajanmarja, mustapippuri, timjami, rosmariini, persilja...). Haudutusaika riippuu lihan koosta, laadusta ja halutusta lopputuloksesta. Puolentoista kilon palaan kannattaa kuitenkin varata aikaa vähintään pari tuntia.

Haudutuksen jälkeen nostetaan lihat pois ja siivilöidään liemi talteen. Haudutusliemi toimii riistaliemen tavoin esimerkiksi kastikkeiden ja keittojen pohjana. Haudutetut ja kypsät lihat grillataan nopeasti värin ja rapean pinnan aikaansaamiseksi. Lopuksi lihat kannattaa vielä glaseerata.

↧

Rapujen savustaminen

August 25, 2013, 9:39 am

≫ Next: Keittiöveitsien valinta

≪ Previous: Haudutetun lihan grillaaminen

Pohjoismaissa perinteisesti ravut keitetään sekä jäähdytetään mausteliemessä ja syödään vasta seuraavana päivänä kylminä. Ravut ovat kuitenkin aivan erinomaisia myös lämpiminä nautittuina ja kevyt savustus tukee hienosti ravun omaa mietoa aromia. Niinpä tänä vuonna kaverin sumpusta löytyneistä 74 ravusta savustimme osan ja nautimme herkut savustuslämpöisinä.

Ravut esikeitetään täältä löytyvän perinteisen ohjeen mukaisesti lähes kypsiksi (rapujen koosta riippuen 5-7 min) ja laitetaan kylmään veteen hetkeksi jäähtymään, jotta kypsyminen saadaan pysäytettyä. Jäähtyneet ravut nostetaan vielä siivilään valumaan, jotta pinta hiukan kuivahtaisi. Ravut voidaan savustaa perinteisessä savustuslaatikossa, savustusboksilla grillissä tai BBQ-grillissä ilman vesimaljaa.

Savustuslaatikon pohjan suojaksi kannattaa taittaa pala alumiinifoliota, jonka päälle ripotellaan savustuslastuja tai puruja. Ravuille savuaromiksi soveltuu erinomaisesti esimerkiksi omenapuu, kirsikka, leppä, appelsiini, luumu, persikka, pyökki, päärynä, saarni, seetripuu ja syreeni. Tällä kertaa valitsimme kirsikan, jonka hedelmäinen ja makeahkon mieto aromi toimii rapujen kanssa erinomaisen hyvin.

Lastukerroksen päälle kannattaa taittaa vielä alumiinifolion pala rasvapelliksi. Seuraavaksi ravut nostellaan savustuslaatikon ritilöille ja laitetaan laatikko grilliin tai tulille ilman kantta. Kun ensimmäiset savut alkavat nousta pöntöstä ja rapujen pinta on kuivunut, niin laitetaan kansi kiinni ja vähennetään lämpöä pienemmälle. Rapuja savustetaan 20-30 minuuttia rapujen koon ja halutun savustusasteen mukaan.

Rapuaterian alkuruoaksi sopii hyvin perinteinen tomaattikeitto tarjoiltuna joko lämpimänä tai kylmänä sekä melonirapusalaatti. Lisukkeena toimivat saaristolaisleipä ja paahtoleipä, sekä mädit, punasipulisilppu, smetana ja sillikaviaari.

Sillikaviaari

sillifilee (matjes tai kevytsuolattu)
kovaksi keitetty kananmuna
salottisipuli (punasipuli)
kourallinen kapriksia
puolikourallista tilliä

pieni purkki smetanaa (creme fraichea tai kermaviiliä)
ruokalusikallinen sinappia

Hienonna raaka-aineet sopivan pieniksi paloiksi ja sekoita tahnaksi smetanan ja sinapin kanssa.

Rapuneula on erittäin kätevä ja sormia säästävä apuväline.

↧

Keittiöveitsien valinta

August 27, 2013, 7:55 am

≫ Next: Kotitekoinen ketsuppi

≪ Previous: Rapujen savustaminen

Hyvä keittiöveitsi on kokin tärkein työkalu. Käteen sopivalla kokkiveitsellä pärjää keittiössä hommassa kuin hommassa, mutta eri työtapoihin on olemassa omat tarkoitukseen sopivimmat veitset. Isommille raaka-aineille soveltuvat paremmin isommat veitset ja pienempään sekä tarkempaan työskentelyyn pienemmät veitset.

Hyvien ja huonojen veitsien suurin ero muodostuu terässä käytetystä teräksestä. Vain huippulaatuisesta teräksestä voidaan valmistaa huippulaadukkaita veitsiä. Parhaat veitset tehdään perinteisesti takomalla. Taonta on kuitenkin työlästä ja siihen kuluu paljon aikaa. Niinpä halvimpien veitsien terät vain ajetaan valssien läpi ja meistataan muotoonsa.

Seuraavaksi terä lämpökäsitellään sopivan kovuuden ja sitkeyden saavuttamiseksi. Sitten terä hiotaan, hoonataan ja kiillotetaan. Lopulta kahva kiinnitetään terään ja tehdään vielä viimeistelyhoonaus käsityönä.

Teräslaadut

Yleispätevästi voi sanoa, että mitä kovemmasta teräslaadusta veitsi on valmistettu, sitä terävämmäksi se voidaan hioa ja sitä kauemmin veitsi pitää teränsä. Kovempaa terää on luonnollisesti myös työläämpi teroittaa. Korkealuokkaiset kovat teräslaadut ovat raaka-aineina kalliimpia ja niiden työstäminen on hitaampaa ja kalliimpaa.

Teräksen kovuus voidaan mitata Rockwellin kokeessa ja tulokseksi saadaan HRC-arvo. Korkealuokkaisissa eurooppalaisissa keittiöveitsissä kuten Victorinox terän kovuus on tyypillisesti 54-56 HRC. Kovista teristään tunnetut japanilaiset MAC-veitset ovat MAC Superior 56-58 HRC ja MAC PRO 59-60 HRC. Kaikkein kovimmat keittiöveitsiterät ovat jopa 64-65 HRC. Tällaisia teriä on kuitenkin erittäin vaikea teroittaa kotikonstein.

Taonta

Taotun ja meistatun veitsen yleensä erottaa melko helposti. Taottu veitsi on useimmiten selvästi painavampi ja kimmoisampi kuin vastaava meistattu veitsi. Napauttamalla taotun veitsen terää kuuluu paljastava heleä kilaus. Laadukkaimmat kovateräiset veitset ovat myös ohuempiteräisiä, ja tämä mahdollistaa paremman viipaloinnin myös hyvin ohuiksi suikaleiksi rikkomatta siivua.

Teroitus

Pehmeämpien eurooppalaisveisten (esim. Victorinox, Sagaform Edge, Sabatier) terät teroitetaan yleensä 20-25 asteen kulmaan ja kovemmat japanilaiset (Shun, Misono, Mac, Global jne) 10-15 asteeseen. Painavampaa ja terävämpää veistä on tarkempi ja miellyttävämpi käyttää. Huippukovaa ja terävää veistä ei kuitenkaan saa vääntää, hakata kovaan raaka-aineeseen (esim. luu tai jää), eikä pudottaa, koska terä murtuu hyvin helposti.

Yleensä eurooppalaisen keittiöveitsen terähionta on kaksiviisteisen V-teräinen ja perinteisesti japanilainen yksiviisteisen talttateräinen. MAC-veitsien terähionta on yhdistelmä molemmista, jossa särmä poikkeaa hiukan keskiviivasta. Tällainen terä sopii ominaisuuksiltaan hyvin erittäin ohueen viipalointiin ja suoralinjaiseen katkaisuun.

Perinteinen kokkiveitsi ja santoku

Mac Professional -sarjan MBK-85 on taottu kokkiveitsi, jossa 22cm pitkä terä.
Mac Professional -sarjan MSK-65 on taottu ja ovaalihiottu santoku-kokkiveitsi, jossa 17 cm pitkä terä.

Jos hankkii vain yhden laadukkaan veitsen, on lähinnä makuasia suosiiko perinteistä eurooppalaista kokkiveistä vai japanilaista santokua. Molempi parempi, mutta tärkeintä on, että valittu veitsi tuntuu hyvältä omaan käteen ja työskentely käy sillä luontevasti.

Eurooppalainen kokkiveitsi on tyypillisesti 18-32 cm terällä, ehkä yleisimmän koon ollessa 21 cm. Kokkiveitsellä voit tehdä oikeasta mitä vain, mutta parhaiten se soveltuu paloitteluun ja leikkaamaan isojakin siivuja, sekä poistamaan kalvoja lihasta. Mitä pidempi terä, sitä suurempia siivuja pystyy leikkaamaan. Leikatessa käytetään viiltävää liikettä, niinpä veitsen olisi hyvä olla pidempi kuin leikattava pinta, ettei joudu käyttämään sahaavaa liikettä. Kokkiveitsi keinuu kaarevan teränsä ansiosta leikkuulauttaa vasten hyvin, samalla säilyttäen viiltämällä leikkaavan liikeradan. Leveä terä jättää sopivasti tilaa kahvakäden sormien ja leikkuulaudan väliin.

Santoku-veitsien terät ovat useimmiten 12-18 cm, tyypillisimmillään 17-18 cm. Santoku on myös erittäin yleiskäyttöinen veitsi. Parhaimmillaan se on kasvisten, linnun ja lihan paloittelussa, sekä esimerkiksi sipulin silppuamisessa. Lyhyemmän terän ja pienemmän kaarevuuden takia santoku ei keinu aivan yhtä ihanteellisesti leikkuulautaa vasten, mutta toimii paremmin esim. vihanneksia hakaten työstettäessä. Leikatessa veitsen kärki ei ole koko ajan laudassa kiinni eikä terää keinuteta lautaa vasten.

Jos valitsee molemmat veitset, kannattaa kokkiveitsi hankkia hieman tavallista pidempänä painottuen pitkiin leikkausviiltoihin ja siivutukseen. Kokkiveitsen kaveriksi sopii vastaavasti hieman pienempiteräinen santoku käsiteltävyyden ja kätevyyden vuoksi. Näin ne ovat yhdessä toisiaan täydentävä pari.

Ovaalihionta/ontelohionta keventää leikkausta, koska se vähentää kitkaa. Samasta syystä leikkuusiivut irtoavat terästä helpommin.

Vihannesveitsi

Mac Professional -sarjan PKF-50 on taottu vihannesveitsi. Veitsen terän pituus 12,5 cm.

Kokkiveitsen rinnalla on kätevä käyttää selvästi pienempää veistä jota kutsutaan käyttötarkoituksensa mukaisesti vihannesveitseksi. Terän pituus on useimmiten 10-15 cm, yleisimmin n. 12 cm. Kokonsa vuoksi vihannesveitsi soveltuu kaikkeen pieneen ja tarkkaan työskentelyyn, johon kokkiveitsi tuntuu kömpelöltä käyttää. Pidempiteräinen vihannesveitsi toimii myös hyvänä yleisveitsenä.

Kuorimaveitsi ja turneerausveitsi

Macin PK-25 on käyräpää eli turneerausveitsi. Terän pituus 6 cm.

Kuorimaveitsi on nimensä mukaisesti tarkoitettu juuresten, vihannesten ja hedelmien kuorimiseen, lohkomiseen ja putsaukseen, sekä koristeiden tekemiseen. Terän pituus on tyypillisesti 6-8 cm. Lyhytteräinen vihannesveitsi palvelee hyvin myös kuorimaveitsenä.

Käyräteräistä kuorimaveistä eli muotoiluveistä kutsutaan myös turneerausveitseksi klassisen ranskalaisen vihannesten muotoilutekniikan mukaisesti (tourner les légumes). Käyrä terä on erityisen kätevä, kun leikataan tai kuoritaan terä peukaloa kohti.

Fileointiveitsi eli filetti

Macin SO-70 on taottu 17,5cm terällä varustettu taipuisa fileointiveitsi.

Fileointiveitsessä on kapea ja joustava 15-30 cm terä. Filettiä käytetään kalojen fileerauksessa/siivutuksessa ja lihan kalvojen perkauksessa. Tavallisimmin fileointiveitsellä leikataan leikkuualustan suuntaisesti. Filetti valitaan kalan koon mukaisesti: pienemmälle kalalle lyhempi ja isommalle vastaavasti pitempiteräinen.

Liha-, kala- ja riistaveitset

Macin PB-60 on käyrä- ja jäykkäteräinen luunpoistoveitsi. Terän pituus on 15,5 cm.
Macin BNS-60 on jäykkäteräinen kala- ja lihaveitsi. Terän pituus on 16 cm.

Näillä veitsillä on monia nimiä: pistoveitsi, nylkyveitsi, perkausveitsi, suolistusveitsi, avausveitsi, paloitteluveitsi, luunpoistoveitsi, kalaveitsi, bouneri, paistiveitsi, ... Yhteistä näille työkaluille on jäykkä ja kapea terä, jota voi ohjata tarkemmin kuin kokkiveitsen leveää terää esimerkiksi lihoja eroteltaessa luista, kaloja halkaistaessa tai riistaa suolistettaessa. Osassa veitsistä on kaareva terä, joka helpottaa mm. nylkemistä, avausta ja suolistusta.

EKA G3 SwingBlade -yhdistelmäveitsi on kaksiteräinen kääntöveitsi. Terien pituudet ovat 10 cm ja 8 cm.

EKA G3 SwingBlade -yhdistelmäveitsi on kaksiteräinen kääntöveitsi. Veitsen koverateräinen ja tylppäkärkinen terä on suunniteltu aukaisuteräksi suolistettaessa ja ”piirtämiseen” nylkemisessä. Toinen terä on normaali metsästysveitsen terä, jolla esimerkiksi nylkeminen sujuu mallikkaasti. EKA SwingBlade on aivan ehdoton työkalu metsässä ruhon perkaamiseen ja muuhun esikäsittelyyn. EKA:n terän kovuus on 57-59 HRC, joka on tyypillistä (Marttiini Jätkänvuolu) puukkoa 54-56 HRC merkittävästi parempi. Nylkiessä pehmeäteräinen veitsi/puukko tylstyy todella nopeasti ja usein näkee puukkoja teroitettavan useampaankin kertaan nylkemisen aikana.

Yleisveitsi

Macin A-70 on yleisveitsi. Terän pituus on 18 cm.

Yleisveitsi ei ole mitenkään tarkkaan määritelty kategoria. Monilla valmistajilla on mitä erilaisimpia veitsiä nimetty yleisveitsiksi, esimerkiksi MAC Original -sarjassa on leveällä, ohuella ja jäykällä terällä varustettuja pyöreäkärkisiä veitsiä kokoluokassa 14-20 cm. Pyöristetty kärki parantaa turvallisuutta ja helpottaa mm. lihan kalvojen poistamista. Oma MAC A-70 veitseni (18 cm), jossa on ergonomisesti kohotettu kahva, on ehkä eniten käyttämäni joka paikan höylä. Se on moneen työhön riittävän suuri ja samaan aikaan kätevän pieni ja kevyt.

Lisää tietoa eri merkkisistä keittiöveitsistä löydät osoitteesta www.veitset.fi

↧

Kotitekoinen ketsuppi

August 29, 2013, 10:09 am

≫ Next: Houkutushajusteet ja ravintohoukuttimet valkohäntäpeuralle, hirvelle ja metsäkauriille

≪ Previous: Keittiöveitsien valinta

Ketsupin itse tekeminen on helppoa ja lopputulos on aidompi sekä mauiltaan rikkaampi kuin heinzien ja felixien massatuotteet. Omatekoisessa ketsupissa ei ole lisäaineita, ja siihen on helppo virittää sopivasti oman maun mukaista potkua. Juuri nyt tomaatit ovat halvimmillaan ja niillä onnekkailla, joilla on kasvihuone, on suurin sato käsillä. Omatekoinen ketsuppi erottaa myös todellisen grillimaisterin eväät kaiken maailman hamppareista ja hodareista.

Tavallisesti ketsuppi syntyy tomaateista, etikasta, sokerista, suolasta ja muista mausteista. Vaikka me aina tarkoitamme ketsupilla tomaattiketsuppia, on maailmalla myös sienistä ja saksanpähkinöistä valmistettuja hapanimelä-maustekastikkeita, joita kutsutaan ketsupiksi. Tomaattiketsuppi on kuitenkin erittäin monikäyttöinen joka paikan höylä, jolla kokki voi helposti peittää virheensä ja sen avulla voi irvistelemättä syödä vaikka haggista. Ruoanlaitossa se lähestyy monikäyttöisyydessään jopa Jaloviinaa, joka tunnetusti käy kaiken kanssa, kunhan sitä vain on riittävästi.

Tomaattiketsuppi

3 kg tomaatteja
300 g (puna)sipulia
varsisellerin varsi
valkosipulin kynsiä (vähintään neljä)
1,5 dl balsamicoa (omenaviinietikkaa)
1 dl sokeria (tai 1,5 dl vaahterasiirappia)
oliiviöljyä loraus
3 laakerinlehteä
1 chili
basilikaa vajaa kourallinen
2 tl suolaa
2 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
1 tl kardemummaa
1 tl mausteneilikkaa
½ tl kanelia
½ tl muskottia tai muskotinkukkaa
½ tl maustepippuria

Pilko valkosipuli ja sipuli. Freesaa niitä hetki oliiviöljyssä ja lisää pilkotut tomaatit ja varsisellerit. Tomaatit voivat mielellään olla jopa hiukan ylikypsiä, ja osan niistä voi korvata myös paprikalla ja/tai omenalla. Lisää vielä 1,5 dl balsamicoa ja sekoita usein, etteivät sipulit ja tomaatit pala pohjaan.

Lisää loput ainekset (joita voit muokata ja varioida täysin oman makusi mukaan) ja anna kiehua hiljalleen välillä sekoitellen noin kolme varttia.

Aja tasaiseksi blenderissä tai sauvasekoittimella.

Siivilöi keitos...

… ja anna vielä kiehua hiljalleen kasaan (vähintään puolet), kunnes mieleinen koostumus on saavutettu.

Pullota ja jäähdytä. Tuuleta ;).

↧