Pientä säätöä, mutta peura nurin

November 25, 2013, 11:45 am

≪ Previous: Kuulutko rikollisjärjestöön (tietämättäsi)?

Tänään odottelin peurakyttyylle pääsyä kuumeisesti koko iltapäivän. Riistakamera oli lähetellyt viimepäivinä kuvia mukavaan tahtiin. Peurat ovat siis lopulta alkaneet käydä ruokinnalla melko säännöllisesti. Maakin on jo valkoinen tai ainakin vaaleassa härmässä. Pääsin vielä livahtamaan opiskeluista hieman etuajassa. Lupauksia oli siis ilmassa.

Kaverin kanssa arvoimme tuttuun tapaan paikat ja siirryimme nopeasti pelipaikoille. Ruokintaa lähestyessäni ensimmäinen asiakas olikin jo porkkanoita syömässä, aikataulumme oli siis silti hieman myöhässä, vaikka olin perillä noin klo 15:45. Ajattelin, että tänään homma voi ratketa nopeasti, jos peura palaa häiriön jälkeen paikalle. Aikaa kuitenkin kului, eikä peuraa näkynyt. Viiden korvilla oli jo niin hämärää, että päätin tarkistaa tähtäinkiikarin läpi kuinka hyvin vielä näkee ampua.

Samaan aikaan, kun nostin aseen poskelle, näin peuranvasan lähestyvän. Hieno homma, nyt vain rauhassa ristikko kohdalleen kunhan peura pysähtyy. Napsautin rutiininomaisesti varmistimen pois ja kiikarin punapisteen päälle. Tähtäinpiste ei syttynytkään ja tajusin viimekerralla, kauden ensimmäisestä onnistumisestani innostuneena, jättäneeni valon päälle. Patteri oli nyt siis tyhjä.

Hommaan tuli kertaheitolla selvästi enemmän haastetta. Ohut tähtäinristikko ei hämärässä näy peuraa vasten ja mietin jo jättäisinkö ampumatta. Peura kuitenkin oli rauhassa paikallaan ja hyvässä kylkiasennossa. Niinpä otin varman päälle ja kohdistin tähtäimen niin hyvin keskelle lapaa, kuin se vain oli mahdollista. Normaalisti pyrin ampumaan lapojen taakse keuhkoille, mutta nyt oli riski hieman siirtyneestä tähtäyksestä. Lipsahdus olisi voinut osua suolille ja edessä olisi ollut haavakon hakua.

Otin siis tilanteen korostetun rauhallisesti ja keskittyneesti. Lopulta klo 17:12 lähtivät terveiset naarasvasalle. Laukaus osui aivan keskelle lapaa ja peura putosi porkkanapinon päälle. Tämä kuudestoista kyttyykerta tuotti näin kauden toisen onnistumiseni :)

Peura kyytiin ja keula kohti lahtivajaa.

↧

Äijämeininkiä

November 26, 2013, 6:20 am

≫ Next: Oletko tutustunut Groving Deer-TV:n?

≪ Previous: Pientä säätöä, mutta peura nurin

Metsästys vaatii älyä ja nopeutta. Ainakin jos meinaa metsästää leijonien saalista :) Tämä selviää hienosta BBC:n dokumenttivideon pätkästä:

↧

Oletko tutustunut Groving Deer-TV:n?

November 27, 2013, 9:18 pm

≫ Next: Pukki eräksi

≪ Previous: Äijämeininkiä

GrovingDeer.TV :stä löydät paljon mielenkiintoisia metsästysvideoita. Esimerkiksi tällä videolla Grant Woods esittelee satojen peurojen tuomalla kokemuksellaan erittäin yksinkertaisen, mutta tehokkaan tavan peuran, kauriin, poron, hirven, villisian jne. paloitteluun kotioloissa.

Täältä löydät hieman perinteisemmän lihanleikkausoppaan.

↧

Pukki eräksi

November 28, 2013, 10:55 pm

≫ Next: Grillikausi jatkuu pienillä virityksillä

≪ Previous: Oletko tutustunut Groving Deer-TV:n?

Nature morte

Kytistely on toisinaan (kaikkien vaikeuksien jälkeen) vähän liiankin helppoa. Vai mitä sanot tästä? Menin kyttyylle eilen alkuillasta klo 16:00 ja paikalle tuli kymmenen minuutin päästä nuori pukki. Pressusta kasatulta kytiskopilta matkaa on ruokinnalle vain vajaa kymmenen metriä, mutta navakka tuuli puhalsi porkkanoiden suunnalta. Vaikka olin siis vain kivenheiton päässä eli peura viimeiset hetkensä onnellisen tietämättömänä tulevasta.

Pukki parkkeerasi itsensä kaurakasalle. Mutusteli päivällistään kohtisuorassa ampumalinjaan, välillä rauhalliseen tahtiin päätään nostellen. Terveiset lähtivät niskalaukauksena klo 16:15 ja pukki putosi niille sijoilleen. Seitsemästoista kyttyykerta (nyt jo kolmas kerta peräkkäin) tuotti siis kauden kolmannen onnistumisen.

Hyvin mahtui kuljetustelineelle myös täysikokoinen pukki.

Homma päättyi jopa liiankin helposti ja kytistely jäi hieman torsoksi. Niinpä jäin vielä joksikin aikaa odottelemaan, josko lisää asiakkaita ottaisi tarjouksen ilmaisesta ateriasta vastaan. Puolen tunnin päästä alkoi kuitenkin lumisade ja lopetin ahnehtimisen siltä erää.

↧

Grillikausi jatkuu pienillä virityksillä

December 1, 2013, 9:35 am

≫ Next: Viisi syytä ottaa torkkupeitto mukaan kytikselle

≪ Previous: Pukki eräksi

Jouluhanhen paistaminen on vanha perinne, joten pikkujoulun kunniaksi laitetaan hanhi grilliin. Maa on valkoisena ja ilma selvästi pakkasella, mutta grillikausi jatkuu. Perusgrilliläkin homma onnistuu, mutta maukkaimman lopputuloksen saa BBQ Smokerilla.

Sitten vaan grilli tulille.

Rebel 45 Smokerin edustaja on tuomassa markkinoille päivityspakkauksena erityisesti talvikäyttöön suunnitellun tuhkakulhon ja hiiliritilän. Pääsin tutustumaan tähän turboversioon koekappaleen testaajana. Päivityssetti tulee yleiseen myyntiin helmikuulla. Kaikki Rebel 45 Smokerinsa rekisteröineet saavat silloin myös sähköpostilla tarjouksen päivityspaketista.

Täytä grillin vesimalja kuumalla vedellä. Samalla kannattaa polttaa nopeasti hiilien päällä hanhesta kynittäessä jääneet pienet höyhenet sieltä täältä.

Grillihanheen tarvitaan

hanhi
4-6 omenaa (Granny Smith)
suolaa
pippuria
grillimaustetta (omatekoista)

Savustukseen tarvitaan lisäksi omenapuun lastuja ja linnun peittämiseen harsokangasta.

Lohko omenat.

Hiero hanheen mausteet päälle ja sisälle. Täytä omenanlohkoilla.

Kiinnitä paistolämpömittari ja kääri hanhi kostutettuun harsokankaaseen.

Hanhi grilliin, kourallinen kasteltuja omenapuunlastuja hiilille. Uuden päivityssarjan ansiosta lämpötila nousi aluksi liiankin korkeaksi. Hieman säätöluukkuja kiinni, niin päästiin tavoitelämpötilaan 90-120 astetta.

Poista harsokangas noin tunnin savustuksen jälkeen. Jatka savustusta ja lisää tarvittaessa savustuslastuja hiilille.

Kokonaissavustusaika on noin 30 minuuttia jokaista ½ kg kohden, jonka jälkeen nostetaan grillin lämpötilaa reilusti (voi vaatia hiilien lisäämistä, vesimaljan tyhjentämistä ja kaikkien säätöluukkujen avaamista). Savustuksen jälkeen hanhen nahka on kostea ja pehmeä. Yli 200 asteen lämmössä siitä saadaan rapean herkullista. Hanhi on valmis kun rintalihan sisälämpötila on 74-82 astetta.

Aikaa tämän 2,25 kg hanhen grillaamiseen meni melkein neljä tuntia. Hyväksi avuksi grillatessa oli syksyllä hankkimani Euromin sähkö- ja kaasuterassinlämmittimet. Terassinlämmittimillä työskentely sujuu huomattavasti mukavammin, kun pakkasen saa napista vääntämällä muutettua miltei t-paitakeliksi :) Terassinlämmittimet auttavat myös grilliä nopeampaan kuumenemiseen.

Eurom Golden 1800 RC comfort sähköterassinlämmittimessä on kätevä kaukosäädin. Halogeenilamppu lähettää lyhytaaltoista infrapunasäteilyä, joka lämmittää ihmisiä ja esineitä joihin säteet osuvat. Koska lämmitin ei lämmitä ilmaa ympärillään, tuntuu lämmittävä vaikutus nopeasti. Eikä tuuli vaikuta juurikaan lämmittimen tehoon.

Eurom THG 12000 kaasuterassinlämmitin on helposti liikuteltava. Tehoa voi säätää portaattomasti. Lämmitin antaa lämpöä helposti parin kolmen metrinkin säteellä. Siinä on nappisytytys sekä portaaton tehon säätö. Liekinvarmistin katkaisee kaasun virtauksen automaattisesti jos lämmittimessä liekki jostain syystä sammuisi.

Jouluhanhen lisukkeina toimivat esimerkiksi keitetyt ohrasuurimot. Kastikkeen vatkasin tuorejuustosta, karpalohillosta ja tilkasta kermaa.

Tähteeksi jääneet lihat otetaan talteen myöhempää käyttöä varten ja luista keitetään juuresten ja sipuleiden kanssa hanhiliemi. Riistaliemen löytyvät täältä.

↧

Viisi syytä ottaa torkkupeitto mukaan kytikselle

December 2, 2013, 6:04 am

≫ Next: Hanhikeittoa (tähteistä)

≪ Previous: Grillikausi jatkuu pienillä virityksillä

Tänä syksynä ostin marketista 150x200 cm kokoisen halvan (9,90€) ruskean torkkupeitteen. Peitteen materiaali on 100 % polyesteriä (mikrokuitua). Ajattelin aluksi pitää sitä auton takapenkillä vaikka satunnaisten koirien kuskaamisessa alustana. Otin kuitenkin peiton mukaan lisälämmikkeeksi yhdelle kytisillalle, johon tajusin pukeutuneeni aivan liian kevyesti vaikka keli muuttui pakkaselle.

Nopeasti huomasin peitteen erittäin käyttökelpoiseksi muutenkin kuin vain hartioiden ylivedettynä loimena ja niinpä se on ollut mukana jo useampana iltana.

Ensinnäkin se on rullattuna erittäin kätevä muhvi. Tykkään ampua hyvin ohuiden hanskojen kanssa tai mieluummin paljain käsin. Myös puhelimen käyttäminen paljain käsin on selvästi helpointa. Kuitenkin pakkasessa useamman tunnin istuessa kädet kylmettyvät ikävästi. Ratkaisu voisi tietysti olla paksummat lapaset, mutta rullalla oleva torkkupeite on selvästi lämpöisempi (lämmittää samalla myös reisiä) ja ennen kaikkea siitä saa kädet nopeasti ja äänettömästi vedettyä esille.

Yhdeltä reissulta olin unohtanut istuinalustan kotiin ja torkkupeitto toimi mukavan pehmeänä ja lämpimänä pehvanalusena.

Eräässä käyttämässäni kyttäystornissa on hiukan liian matala ampumatuki, joka kaiken lisäksi pitää ikävää narinaa jäätyneenä. Rullattu torkkupeite toimii hyvin myös vakaana ja hiljaisena ampumatukena.

Harrastan välillä pellonlaitapasseja paalien takana kytistellen. Niissä paikoissa torkkupeitteestä on hyötyä kaikilla edellä kuvaamillani tavoilla, mutta tummanruskeasta peitteestä saa helposti viritettyä myös riittävän kokoisen näkösuojan esimerkiksi sivulle tai taakse. Jo pelkästään peitteen vetäminen itsensä päälle riittää muuttamaan oman hahmon muotoa hämärässä tunnistamattomaksi.

Joo, kuvat ovat toki lavastettuja, eli otettu kotona terassilla, mutta alle kympin hintainen torkkupeitto on ollut monikäyttöisyydellään eräs syksyn parhaista hankinnoista :) Ensi vuoden alusta kyttäyskopissa ei lain mukaan tarvitse käyttää edes oranseja vaatteita, joten niiden peittymistäkään ei tarvitse olla huolissaan.

↧

Hanhikeittoa (tähteistä)

December 3, 2013, 11:43 am

≫ Next: Terveiset Saarenmaalta Virosta

≪ Previous: Viisi syytä ottaa torkkupeitto mukaan kytikselle

Tänään syötiin yksinkertaista, mutta hyvää hanhikeittoa sunnuntain grillihanhesta jääneistä tähteistä. Samalla reseptillä voit toki tehdä mainiota keittoa oikeastaan mistä tahansa riistalihasta. Erityisen hyvän keiton salaisuus on sen liemessä. Ainesten määrät eivät ole tarkkoja ja raaka-aineitakin voi aivan hyvin soveltaa.

kypsää riistalihaa

riistalientä

sipulia

oliiviöljyä

maissia

papuja

vihreitä papuja

paprikaa

ohrahelmiä (suurimoita)

Ketsuppia (omatekoista)

grillimaustetta (omatekoista)

suolaa

pippuria

Leikkaa sipuli silpuksi ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä kattilanpohjalla. Lisää kypsät lihanpalat, mausta suolalla, pippurilla ja grillimausteella. Lisää riistalientä ja anna kiehahtaa. Laita mukaan maissia, vihreiden papujen ja paprikan palasia, sekä kourallinen ohrahelmiä. Anna kiehua hetki ja mausta pienellä kauhallisella ketsuppia. Keitä kunnes ohrahelmet ovat kypsiä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita.

Koristelin keiton vielä tuorejuustosta, karpalohillosta ja kermasta vatkatulla vaahdolla (Grillihanhesta jäänyt kastike) sekä peuran palvista kuivatulla ja jauhetulla maustepurulla.

↧

Terveiset Saarenmaalta Virosta

December 16, 2013, 4:14 am

≫ Next: Valaisimet vaihtoon ja pitkät päälle

≪ Previous: Hanhikeittoa (tähteistä)

Itsenäisyyspäivän viikonloppu vierähti torstaista sunnuntaihin tutussa paikassa Muha-lomatalossa Saarenmaalla Riksussa.

Heti Tallinnaan päästyämme alkoi tunnelma nousta reippaan lumipyryn saattelemana. Uusi lumi helpottaisi kyttäys- ja ajojahteja.

Ajettuamme 145 km Tallinnasta lounaaseen, ei Virtsussa lumesta ollut enää mitään jäljellä. Edessä siis puolen tunnin lauttamatka Saarenmaalle pienen pettymyksen saattelemana.

Lautalla tulikin sitten jo matkan ensimmäinen huti ;)

Perille päästyä ehdimme iltakytikselle tuttuihin paikkoihin. Tuuli oli ikävä kyllä noussut melko navakaksi, eikä riistaa näkynyt.

Heti seuraavana aamuna jaoimme porukan passeihin ja hiipimään/ajamaan suon sarkoja pitkin. Naakiessa näin hirvilehmän ja vasan, mutta olin tuulen yläpuolella ja ampumatilaisuutta siitä ei syntynyt. Maastossa näkyi runsaasti saksanhirven ja villisian jälkiä. Autolle takaisinpäin tullessani kuulin laukauksen. Isäntämme Rein tammin oli tuttuun tapaansa ampunut meille malliksi hirven. Ajattelin, jotta onneksi olkoon, mutta olisihan sitä itsekin tuon mielellään hoitanut, jos olisi kohdalle osunut...

No, hirvi kämpille ja lihat kinneriin. Hyvä, että jahti saatiin tuloksellisesti käyntiin.

Iltapäivä sujui riistanhoitotöissä, hirvitorneja kunnostellessa ja ruokinnoille vehnää ja maissia vieden.

Illan kytispaikka oli hieman eksoottisemmin ison tammen oksalla istuen. Illan pimetessä alkoi tosin ikävästi vesisade, joka nopeutti hämärän saapumista entisestään. Märkänä puussa istuskelu ei ole juuri sitä, mitä eniten toivoo onnistuneelta kytisillalta, vaikka jännitystä nosti vain muutaman metrin päästä puun alta kävellyt saksanhirvi. Se ei ikävä kyllä ollut juuri tällä alueella luvallista riistaa, eikä sikojakaan sillä kertaa näkynyt, joten ei auttanut kuin lähteä kämpille varusteita kuivattamaan.

Illan saaliina oli kuitenkin nuori karju ja toisella kaverilla haavakko. Iso karju sai selvän osuman, paikalle jäi verijälkiä, luunsiruja ja rasvaa, mutta kahden tunnin etsiskelyn jälkeenkään sitä ei kuitenkaan löytynyt. Paikallinen opas haki jäljille koiransakin, mutta se oli enemmän kiinnostunut supeista kuin verijäljistä. Tapaus jäi vaivaamaan mieltä, mutta minkäs teet. Turisteja ei yksin päästetä yöllä pimeään metsään haavoittunutta karjua etsimään.

Seuraavaksi aamuksi paikalle tuli Turusta pienkoneella ryhmä metsästäjiä. Salkoon vedettiin sikaviiri ja Rein Tammin lausui tervetuliaissanat, näin päivän ajojahti pääsi alkamaan. Edellisen illan haavakko kuitenkin laski mielessäni tunnelmaa. Nyt oli satanut jo luntakin niin reilusti, ettei iltaisia jälkiä voisi enää mitenkään löytää ja isäntämme piti jäljitystä turhana, vaikka itse olisin kyllä mieluummin käyttänyt päivän karjua hakien.

No, olimme seuruemetsästyksessä osana ja maassa maan tavalla!

Passipaikan numerokin oli enteellinen.

Lumisade jatkui yhä sankempana koko päivän, eikä riistaa monista yrityksistä huolimatta saatu passeihin ajettua.

Koko päivän ulkona olon jälkeen ei enää huvittanut lähteä kovaan tuuleen ja tihkusateeseen iltakyttyylle, joten ohjelmassa oli lihanleikkuutta ja Muha-talon uusien trofeiden ihastelua. Isäntämme oli lisännyt viimevuodesta kokoelmaansa useammalla mitallitasoisella saksanhirvellä ja kolmella sudennahkalla.

Ensimmäistä kertaa riistahommissa pääsin testaamaan Eskimon 40 litran kylmäsäilytyslaatikkoa. Olen tutustunut näihin käteviin ja järkevästi GN-mitoitettuihin laatikoihin työpaikalla ravintolakeittiössä ja –koululla. Vaikka päälisin puolin aski näyttää tavalliselta styroksikylmälaukulta, niin polyuretaanin eristyskyky on selvästi parempi.

Jaoimme saaliiksi saadun hirven lihat kahdeksaan osaan (15 kg/kpl) ja yhteen Eskimon laatikkoon mahtui kaksi osuutta. Vaikka boksi on täynnä lihaa, kestää se kuljetusta ja nostelua aivan eri tavalla kuin normaali kylmälaukku. Laatikko piti lihat hyvin kylmänä ilman kylmäakkujakin koko kotimatkan ajan. Kotiin päästyäni en enää yöllä jaksanut alkaa lihoja jatkojalostaa, vaan nostin koko boksin ulkoterassille.

Seuraavana päivänä iski useamman päivän kestänyt flunssakuume ja koko sen ajan kylmälaatikko oli ulkoterassilla. Pakkasista huolimatta lihat eivät päässeet jäätymään ja lihat olivat mureutusajastimen mukaan vasta puolessa välissä prosessia. Talvella tällaisessa kunnollisessa askissa voi siis huoletta säilyttää/riiputtaa lihaa ulkovarastossa jopa parikin viikkoa ennen lopullista pussitusta ja pakastusta.

↧

Valaisimet vaihtoon ja pitkät päälle

December 20, 2013, 12:26 am

≫ Next: Hyvää Joulua!

≪ Previous: Terveiset Saarenmaalta Virosta

Syksyllä ja talvella yksi tärkeimmistä retkeily- ja metsästysvarusteista on tehokas sekä tarkoituksenmukainen valaisin. LED Lenser H7R otsalamppuni lakkasi taas toimimasta. Se on muutoin palvellut hyvin tarkoituksiani, mutta siinä on selvä tyyppivika. Akkukotelosta lähtevä johto on huonosti suunniteltu ja se murtuu helposti käytössä. Muutamaan kertaan olen liittänyt johdot uudestaan ja tukenut paikkauksen juotossukalla, mutta vika on ikävästi uusiutunut.

Toinen aktiivikäytössäni ollut käsivalaisin Fenix TK15 SRVA -paketilla on mystisesti kadonnut. No, tavaroita hukkuu aika ajoin ja saattaahan se jostain vielä löytyäkin. Ilman kunnollista lamppua peuran kytiksille on kuitenkin turha lähteä. Uusimmassa Metsästäjälehdessä oli sopivasti koko aukeaman kokoinen ilmoitus Olight –valaisimista. Hämmästyin kuinka paljon leditekniikka on kehittynyt parissa vuodessa. Valaisimien teho on ainakin tuplaantunut, koko pienentynyt, ominaisuudet parantuneet ja hinnat tulleet edullisimmiksi.

Tilasin saman tien kolme mielenkiintoista valaisinta testiin.

Olight S10 Baton

Tämä erittäin pienikokoinen taskulamppu jaksaa aina vaan hämmästyttää ja hymyilyttää käytössä. Lamppu on vain 7 cm pitkä, painaa mitättömät 56 g, mutta tehoa siinä on 400 lumenia. Käytännössä valokeila riittää siis valaisemaan jopa sataan metriin asti.

Olight S10 Baton ei ole ykkösvalintani jahtireissun käsivalaisimeksi, mutta mitättömän pienen kokonsa puolesta se kulkee varalta taskussa arkenakin ihan joka paikkaan. Lampussa on myös klipsi, jolla sen voi kinnittää esimerkiksi lippiksen lippaan. Lisäksi pohjassa on magneetti, jolla lampun saa kiinnittymään vaikka auton metallipintoihin. Molemmat ovat erittäin hyviä ja käytännöllisiä ominaisuuksia varalampulle jahtireissulla pimeässä metsässä. Lisäksi Olight S10 Baton on IPX8-luokiteltu, eli on vesitiivis ja iskunkestävä.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tekniset tiedot

Merkki ja malli: Olight S10 Baton

Led: Cree XM-L2

Akku/paristo: 1x CR123A tai 1x RCR123

Maksimi valoteho: 400 lm (Ansi/Nema FL1)

Valokeila: yhdistelmä

Kantama: 104 m

Toimintatilat: 4 tehotilaa + strobo

Kytkin: Painike, etuosassa

Materiaali ja väri: Alumiini, musta

Mitat: 70.5 x 23 mm

Paino: 40,3 g. Pariston kanssa 56,8 g

Vesitiiveys: IPX8

Takuu 60 kk

Maahantuoja: Handshake.fi

Toiminta-ajat

Max: 400 lm / 1,25 h

Medium: 85 lm / 7,5 h

Low 1 5 lm / 108 h

Low 2 0,5 lm / 360 h

http://www.valostore.fi/tuote/olight_s10

Olight H15S Wawe

Otsalamppu on kaikkein eniten käyttämäni valaisin. Olight H15S Wawe 250 lumenin teho on selvästi parempi kuin aiemmin käyttämäni LED Lenser 140 lumenia. Olightissä on lisäksi muutamia näppäriä ominaisuuksia. Valaisimen litium akut voi ladata puhelimen (Micro USB) laturilla. Reissuun ei siis tarvitse ottaa erikseen laturia puhelimelle ja otsalampulle ja jos laturi jää kotiin, niin porukasta aina jollain on puhelimen laturi mukana. Akun loppuessa voi valaisinta käyttää myös neljällä AAA-paristolla.

Olight H15S Wawessä on kolme valotehoa, joista pienin on sopivan hämärä, jos kyttäyskopin pimeässä hakee repusta tavaroita tai passipaikalla tarkistaa kartasta sijainteja. Lampussa on myös heilautuskytkin, jonka käyttö vaati aluksi hieman totuttelua, mutta on käytännöllinen ominaisuus. Valon saa päälle ja pois päältä heilauttamalla kättään valaisinpää edestä. Valaisinpäässä on lisäksi valoa hajottava läppä, joka muuttaa valokeilan tarvittaessa tasaiseksi lähivaloksi.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tekniset tiedot

Merkki ja malli: Olight H15S Wave

Akku/paristo: 3.7 V 1200 mAh li-ion / (voi käyttää myös 4 x AAA)

LED: CREE XM-L2

Maksimi valoteho: 250 lm

Maksimikantama: 85 m

Akun latausaika tietokoneen USB-portista n. 3 tuntia

Kytkimen tyyppi: heilautuskytkin/painokytkin

Digitaalisesti reguloitu virransyöttö

Automaattinen muistitoiminto muistaa viimeksi käytetyn tilan

IPX-6 suojaus vettä vastaan

Kovapinnoitettu lasilinssi

Appelsiininkuoriheijastin

Paino ilman virtalähdettä: 98 g

Integroitu diffuusori lähityöskentelyä varten

Maahantuoja: Handshake.fi

Takuu 60 kk

Toiminta-aika

High: 250 lm / 3 h

Medium: 100 lm / 5 h 40 min

Low: 15 lm / 36 h

http://www.valostore.fi/tuote/olight_h15s_ladattava

Olight M22 Warrior

Otsalampun lisäksi tehokas käsilamppu on hyödyllinen varsinkin verijälkien ja haavakon haussa. Näissä tilanteissa mahdollisimman tehokas valaisin on yleensä paras. Erityisen kätevää on jos lampun saa nopeasti kiinni aseeseen ja siitä pois, koska kyttäyskiikarilla varustetulla kiväärillä ei pimeässä metsässä pysty haavakkoa lopettamaan ilman tehokasta apuvaloa. OlightM22 Warrior antaa 950 lumenin valotehon, eli valoa riittää jopa 300 metriin asti.

Aiemmin käyttämääni Fenix TK15 SRVA (400 lumenia) –valaisimeen verrattuna Olightin asekiinnitys on selvästi fiksummin suunniteltu. Kun Fenixin joutuu ruuvaamaan hankalasti siipimuttereilla ja kiinnikepaloilla piippuun kiinni, voi Olightin vain painaa magneettijalalla aseen runkoon tai tähtäinkiikariin kiinni. Se on huomattavasti käytännöllisempää kylmässä pimeässä metsässä, mutta kaiken lisäksi piipun päähän kiinnitettävä valaisinmötikkä vaikuttaa myös aseen käyntiin, joten Fenixin kanssa on ase syytä kohdistaa ampumaradalla myös valaisin kiinni aseessa.

Olight M22 Warriorin kaukokytkin ja magneettijalka myydäänerikseen lisävarusteena. Valaisin on vesitiivis, iskun ja rekyylin kestävä.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tekniset tiedot

Merkki ja malli: Olight M22 Warrior

Akku/paristo: 2 x CR123A (ei sisälly) tai 1 x 18650 (ei sisälly)

Valokeila: yhdistelmä

Led: Cree XM-L2

Kytkimen tyyppi ja sijainti: Taktinen kytkin valaisimen perässä

Toimintatilat: 3 tehotilaa

Ilm. valoteho: 950 lm

Ilm. kantama: 305 m

Materiaali ja väri: tyypin III kova-anodisoitu alumiini/ruostumaton teräs, musta

Suurimmat mitat: 144 x 41mm

Paino ilman paristoa: 146 grammaa

Koteloluokitus: IPX-8 (kestää pysyvän upotuksen 2 metriin)

Takuu: 60 kk

Toiminta-aika (Ansi FL-1)

Max: 950lm / 1h

Medium: 250 lm / 3h

Low: 20 lm / 30h

http://www.valostore.fi/tuote/olight_m22_setti

Vielä sananen tekniikasta ja mainoslupauksista

Valotehoista kertovat lumenit johtavat usein harhaan tai ainakin mainokset antavat niistä helposti harhaanjohtavan kuvan. Käytännössä parhaat (ne mainoksessa ilmoitetut) tehot saadaan vain tuoreilla pattereilla, lämpimässä sisätilassa ja usein vain muutamien (kymmenien) minuuttien aikana. Kaiken lisäksi monien halpavalmistajien omiin ilmoituksiin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella.

Valokeilan kantama

Kantama-lukema käytännössä tarkoittaa sitä etäisyyttä, millä valoteho on enää 0.25 lux. Tämä valaistusvoimakkuus vastaa karkeasti kuun valaistusvoimakkuutta maan pinnalla hyvällä kuutamokelillä.

Valokeilan kantama mitataan lux-mittarilla, johon on estetty ympäriltä tulevan valon pääsy putken avulla. LUX-mittarin avulla mitataan valokeilan kirkkaimman pisteen valaistusvoimakkuus tarkkaan mitatulta etäisyydeltä.

Etäisyyden ja valaistusvoimakkuuden perusteella voidaan laskea valokeilan intensiteetti seuraavalla kaavalla:

Intensiteetti = valaistusvoimakkuus * mittausetäisyys^2

Intensiteetistä taas voidaan laskea 0.25 luxin raja seuraavasti:

0.25lx etäisyys = neliöjuuri(intensiteetti/0.25). Näin saadaan tulokseksi kantamalukema.

ANSI/NEMA FL1-standardin mukaan kantamalukema mitataan valokeilan kirkkaimmasta kohdasta kun valaisin on ollut päälle kytkettynä 30-120 sekuntia.

Valaisimen paloaika

Paloaika on suhteellinen käsite siinä mielessä että suurin osa valaisimista ei toimi samalla kirkkaudella koko toiminta-aikaa, vaan useimmissa valaisimissa valovirta laskee sitä mukaa kuin paristot / akut loppuvat.

ANSI/NEMA FL1-standardin mukaan paloaika määritellään niin, että paloajan katsotaan loppuneen siinä vaiheessa kun valovirta on enää 10% siitä lukemasta mikä saatiin valaisimen valovirraksi.

Lähde: http://www.olight.fi/valomittauslaboratorio. Oheisesta linkistä löydät lisätietoa asiasta. Tämä suomalainen valolaboratorio sijaitsee Oulun Limingantullissa, Olight Suomen tiloissa.

↧

Hyvää Joulua!

December 24, 2013, 12:57 am

≫ Next: Lunarex LX8 GSM-riistakamera ja valvontakamera

≪ Previous: Valaisimet vaihtoon ja pitkät päälle

Terveiset ravintoketjun huipulta toivottaa kaikille lukijoilleen maistuvaa joulua ja tarkkoja riistalaukauksia perinteiseen tapaan Valkean joulun tahdissa ja lunta odotellessa!

I'm dreaming of a white-tail deer,

as I am stalking in the snow.

Where the treetops whistle

and hunters listen

to hear entering the doe.

I'm dreaming of a white-tail deer,

with every greeting that I send.

May the deer meet a most graceful end

in the final calling from my friend.

↧

Lunarex LX8 GSM-riistakamera ja valvontakamera

December 30, 2013, 1:47 am

≫ Next: Ravintola Näsinneula

≪ Previous: Hyvää Joulua!

Tänä syksynä oli tarkoitus jatkaa viimekaudella aloittamaani riistakameratestiä. Monien vastoinkäymisten jälkeen sain hankittua vasta jouluksi uuden sukupolven lähettävän riistakameran. Aiemmin käytössäni olleet Ltl Acorn 5210MG ja Uovision UM565 –riistakamerat ovat nyt käytännössä tiensä päässä monista elvytyksistä huolimatta.

Ltl Acorn toimi täysin epäluotettavasti alusta alkaen ja hajosi kokonaan peurapukin kokeiltua siihen jostain syystä sarviaan. Uovision lähetti kuvia satunnaisesti vielä joulukuun alussa. Kameran kotelon tiivisteet olivat vuotaneet ja kuivauksen sekä paristojen vaihdon jälkeen Uovision ei ole suostunut enää kuvia lähettämään, vaan toimii nyt vain perinteisen riistakameran tavoin.

Lunarex LX8 GSM-riistakamera

Lunarex LX8 on vaikuttanut asennuksesta alkaen huomattavasti paremmalta kuin kaksi edeltäjäänsä. Ensinnäkin toimintakuntoon asentaminen sujui ilman ongelmia alle 15 minuutissa. Koko prosessi hoitui juuri niin kuin suomenkielinen ohjekirja opasti. Ohjeista löytyivät helposti myös eri operaattoreiden tiedot sähköpostiasetuksia varten.

Kameran valikkotekstitkin ovat selvää suomea. Valikoista voidaan valita helposti esimerkiksi:

•Kuvataanko valokuvia vai videoita
•Kuvamuodoksi perinteinen 4:3 tai laajakuva 16:9
•Kuvien resoluutioksi 8 MP, 5 MP tai 3 MP
•Video HD 1280x720 tai VGA 640x480, pituus 5-60 sekuntia, äänen kanssa tai ilman
•Kameran viiveaika ennen seuraavaa kuvaa viidestä sekunnista 60 minuuttiin
•Sarjakuvaus 1-3 kuvaa nopeasti peräkkäin jokaisen laukaisun jälkeen
•Salasana, joka ehkäisee varkauksia

Monilta perusominaisuuksiltaan Lunarex on Ltl Acornin ja Uovision kaltainen. Kuitenkin jo kameraa käyttökuntoon asentaessa huomasi entistä lujemman rakenteen ja monia pieniä parannuksia mekaanisessa käytettävyydessä. Tärkeimpiä eroja ovat 16:9 laajakuvaominaisuus ja mahdollisuus kameran etäohjaukseen tekstiviesteillä.

Lunarex LX8 toimii 12 sormiparistolla, mutta aiempien riistakamerakokemusten mukaisesti irrallinen tehoakku on ehdoton lisävaruste.

SIM-kortti ja SD-muistikortti ovat kätevästi saatavilla kameran kannesta.

USB-liitäntä ja virtalähde 6 V -pistokeet löytyvät kannen alapinnasta.

Kuvia voi tarkastella myös maastossa suoraan kameran näytöstä.

Kameran rakenne on tukeva ja se voidaan lukita perinteisellä lukolla, vaijerilukolla tai ruuvilla.

Lunarex LX8 sähköpostiin lähettämät kuvat ovat pienempiä resoluutioltaan (pakattu), kuin aiempien riistakameroiden kuvat. Tämä on kuitenkin toistaiseksi ollut sikäli hyvä, että GSM-lähetys on toiminut luotettavammin ja tähän asti kaikki otetut kuvat ovat myös lähteneet sähköpostiin. Lisäksi kameran inframustasalama näyttäisi olevan aiempaa tehokkaampi.

Tässä vaiheessa Lunarex LX8 –riistakamerasta ei ole kuin hyvää sanottavaa, joskin on toki liian aikaista arvioida sen toimivuutta ja luotettavuutta tositoimissa hieman pidemmällä aikavälillä. Palataan siis aiheeseen kokemusten karttuessa.

↧

Ravintola Näsinneula

December 31, 2013, 1:55 am

≫ Next: Robottipeuralla salametsästäjäjahtiin

≪ Previous: Lunarex LX8 GSM-riistakamera ja valvontakamera

Kuva: Edvard Majakari

Iso kiitos Ravintola Näsinneulan henkilökunnalle marras- ja joulukuun työharjoittelujaksosta. Kokkiopintojen ehdottomasti parasta antia on pääsy kaupungin tasokkaimpien ravintoloiden kaikkein pyhimpään. On melkoinen etuoikeus saada työskennellä alan parhaiden ammattilaisten opastuksessa. Niinpä jokainen päivä onkin ollut todellista masterclass-oppia.

Ravintola Näsinneula on ainutlaatuinen ravintola myös puitteiltaan. Ravintola on Tampereen tunnetuin maamerkki, jonka 124 metriä korkean tornin pyörivästä ravintolasalista avautuu huikeat näkymät kaupungin keskustaan, Näsijärven ja Pyhäjärven ylitse naapuri kuntiinkin asti.

Näsinneulan ruokalista päivittyy muutaman kuukauden välein vuodenaikojen ja sesongin mukaisesti. Lähellä tuotetut tuoreet ja parhaat raaka-aineet ovat kaiken perusta. Parhaimmillaan voi katsella Neulasta, kun ravintolaan kaloja toimittava kalastaja kokee verkkojaan Näsijärvellä ja vain hetken kuluttua tuoreet kalat ovat keittiössä ja lautasella. Tällainen asenne raaka-aineita kohtaan on nykyään erittäin harvinaista, kustannuspaineissa suuri osa (ketju)ravintoloista tarjoaa tukusta tilattuja maailmalta tulleita pakasteita mikron kautta lautaselle.

Ravintola Näsinneulan ruokalistalta löytyy valmiita menukokonaisuuksia, joista viiden ruokalajin
Finlandia menu on ollut vuodesta toiseen ravintolan suosituimpia menuja. Tai miltä kuulostaisi OJ´s menun yhdeksän ruokalajin kokonaisuus: Hirvipastramia, Siikaa ja jokirapua, Kylmäsavustettua ankkaa, Poronmaksaa, Kurpitsaa ja jogurttia, Järvikuhaa, Luomukaritsaa, Lähijuustoja, Kirsikkaa ja kahvia?

Näsinneulan ohjeistuksessa nimenomaan kielletään reseptien kopiointi ja vaikka näissä blogauksissa olen yleensä salaisuuden verhoa hieman raottanut, haluan tätä kieltoa kunnioittaa. Porsaanreikänä löysin kuitenkin Vesa Laitisen ja Maija Tammen ...A, BERTHA, C... –kirjassa julkaistun Näsinneulan reseptin suklaa-tryffelikakusta sekä paahdettu valkosuklaajäätelöstä:

Ravintola Näsinneula

Pöytävaraukset ja myyntipalvelu
Puh. 020 713 0234

ravintola.nasinneula@sarkanniemi.fi

Aukioloajat
ti-la 11-23.30
su-ma 11-21.30

Kuvat: Edvard Majakari http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nasinneula.jpg ja http://www.sarkanniemi.fi/nasinneula/

↧

Robottipeuralla salametsästäjäjahtiin

December 31, 2013, 5:16 am

≫ Next: Kompassi on ketun salainen ase

≪ Previous: Ravintola Näsinneula

Usein kuulee peuramailla juttuja hämärän aikaan pelto- ja metsäteillä ajelevista salametsästäjistä, jotka pyrkivät nopeaan ja helppoon saaliiseen ampumalla suoraan autonikkunasta. Indianan osavaltion riistanvartijat ovat kehittäneet tähän vitsaukseen salaisen aseen. Tällä videolla näytetään robottipeura toiminnassa ja salametsästäjän pidätys.

↧

Kompassi on ketun salainen ase

January 2, 2014, 9:38 am

≫ Next: Riistamakkarapasta

≪ Previous: Robottipeuralla salametsästäjäjahtiin

Jaroslav Červený havainnoi kettujen käyttäytymistä Tšekin tasavallassa tutkimusryhmänsä ja metsästäjien kanssa. Kertynyt aineisto kattaa 65 paikkakunnalla 84 luonnonvaraisen ketun 95 metsästyssarjaa ja kaikkiaan 592 saalistushyppyä. Havainnot tehtiin kahden vuoden aikana erilaisissa sää- ja valaistusolosuhteissa. Yksi metsästyssarja kesti keskimäärin 19 minuuttia, sisältäen seitsemän saalistushyppyä.

Tutkimuksessa havaittiin, että jos kettu näki saaliin esteettömästi, se hyppäsi suoraan kohteeseen riippumatta ilmansuunnista. Jos saalis oli piilossa kasvillisuuden tai lumen alla, kettu hyppäsi mieluiten pohjoiskoilliseen. Jos kettu teki saalistushypyn pohjoiskoilliseen (noin 20 astetta itään magneettisesta pohjoisesta), se sai saalista 73% iskuista. Jos hyppy suuntautui vastakkaiseen suuntaan lounaaseen, niin onnistuminen jäi 60%:iin. Kaikkiin muihin suuntiin hyökkäyksistä onnistui vain 18%.

Červený totesi, että eläimet hyppäsivät samaan suuntaan riippumatta vuorokaudenajasta, vuodenajasta, pilvipeitteestä tai tuulen suunnasta. Hänen mielestään ainoa jäljellä oleva selitys on, että ketut sopeuttavat saalishyppynsä maan magneettikenttään. Jos Červený on oikeassa, niin kettu on monella tapaa ainutlaatuinen peto. Se olisi ensimmäinen tunnettu eläin, joka käyttää magneettikenttää metsästykseen.

Ketun päässä uskotaan olevan paikannusjärjestelmä, joka ottaa huomioon magneettikentän voimaviivojen taipumisen alaspäin magneettinapaa kohti. Kun kettu kuulee hiiren äänen, se seuraa sitä, kunnes tulee kohtaan, jossa äänen tulokulma on halutussa suhteessa magneettikentän voimaviivojen kulmaan. Tässä maagisessa pisteessä kettu tietää täsmälleen, missä kohdassa saalis on ja tekee tarkan iskun.

Tieto ketun erikoisesta saalistuskyvystä on kiinnostava. Olisi lisäksi mielenkiintoista tietää, ovatko metsästäjät Suomessa tehneet samanlaisia havaintoja ja voisiko tästä tiedosta olla hyötyä vaikka ketun kyttäys- tai houkuttelupyynnissä?

Lähteet:

http://rsbl.royalsocietypublishing.org/content/early/2011/01/06/rsbl.2010.1145.full

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/magneetti_suuntaa_karjan_katseen

↧

Riistamakkarapasta

January 13, 2014, 12:42 am

≫ Next: Metsästyskäyttöön tarkoitetut lämmittimet

≪ Previous: Kompassi on ketun salainen ase

Helppo ja nopea arkiruoka syntyy yhdistämällä kaksi lempiherkkuani, eli makkara ja pasta. Homma toimii hyvin myös tavallisesta grillimakkarasta ja valmispastasta. Astetta juhlavampi sunnuntaiherkku valmistuu (itse tehdyistä) tuoremakkarasta ja –pastasta.

riistamakkaraa
tomaattimurskaa (ja/tai paseerattua tomaattia)
sipulia
valkosipulia
punaviiniä
yrttejä (basilika, timjami, oregano, persilja...)
oliiviöljy
suolaa
pippuria

Ruskista makkaran palat pannulla oliiviöljyssä. Vähennä lämpöä ja lisää joukkoon kuullottumaa silputut sipulit ja valkosipulinkynnet, sekä purkki pari säilyketomaatteja ja puoli lasia punaviiniä. Punkku ei ole välttämätöntä, mutta antaa kastikkeelle selvästi rikkaamman maun ja hyvän tekosyyn avata pullon :)

Jos käytät kuivattuja yrttejä, niin lisää ne jo tässä vaiheessa, tuoreyrtit vasta aivan lopussa. Anna kastikkeen hautua tovin. Lisää suola ja pippuri, tarkista maku. Tarjoa kastike pastan, riisin tai perunoiden kanssa, juomaksi punaviiniä tai olutta. Koristeina ja maukkaina lisukkeina toimivat oliivit, kaprikset ja pepperonipaprikan suikaleet.

Itse tehdystä riistatuoremakkarasta

Riistamakkaran valmistusohjeet löydät täältä. Riistatuoremakkaran paistossa kannattaa mehukkaimman lopputuloksen saadakseen käyttää paistolämpömittaria. Makkara jätetään sisältä hieman punertavaksi, sisälämmön ollessa noin 60 astetta. Jos valmistuksessa on käytetty myös possua, niin oikea sisälämpö on 68 astetta. Paiston jälkeen annetaan makkaran vielä vetäytyä viitisen minuuttia.

Tuoremakkarakastikkeeseen makkarat kypsennetään ensin kokonaisina ja vetäytymisen jälkeen leikatut palat lisätään vasta valmiiseen kastikepohjaan.

Uusina tuoremakkarakokeiluina olen hyväksi havainnut lipstikalla ja katajanmarjalla maustetun hirvimakkaran sekä valkosipulilla ja persiljalla maustetun peuramakkaran. Tarkat ainemäärät selviävät parhaiten kokeilemalla. Lisää makkaramassaan makuja pikkuhiljaa ja paistele pannulla pieniä koepullia, näin löydät parhaiten omaan makuusi sopivan sekoituksen.

Itse tehdystä tuorepastasta

Tuorepastan valmistusohjeet löydät täältä. Tuorepastareseptejä on todella paljon, mutta erityisen hyvän löysin eräästä huippuravintolan keittiöstä työharjoittelujakson yhteydessä.

275 g durumvehnäjauhoja
2 kokomunaa
3 keltuaista
1 rkl oliiviöljyä
2,5 rkl vettä
(sahramia maun ja ennen kaikkea värin takia)

Sekoita ainekset, vaivaa 15 minuuttia käsin. Kiedo taikina kelmuun tai vakumoi ja anna levätä yön yli.

↧

Metsästyskäyttöön tarkoitetut lämmittimet

January 20, 2014, 10:23 am

≫ Next: Vihdoinkin peura

≪ Previous: Riistamakkarapasta

Pakkasten alettua sain pari viestiä talvivarusteisiin liittyen sekä erityisesti passissa ja kytiskopissa lämpimänä pysymisestä. Ajattelin aiheelle olevan mielenkiintoa noin yleisemmälläkin tasolla. Pakkasta kun on yli -20˚C, niin oikeastaan mikä vain ratkaisu lämpimänä pysymiseen alkaa kiinnostaa ja monen moistahan tässä on jo ehtinyt kokeilla. Pelkkien vaatekertojen päälle lisäämineenkään ei ole ratkaisu, kun miseliinukkona kärsii toimintakyky pahasti.

Paikallaan ollessa yleensä kylmän huomaa ensimmäisenä käsissä ja jaloissa. Olen koittanut niihin monenlaisia marketeissa myytäviä lämpötyynyjä jöiden toiminta perustuu erilaisiin kemiallisiin reaktioihin esimerkiksi hapen kanssa. Ne ovat yleensä kertakäyttöisiä tai keittämällä ladattavia ja hankintahinnoiltaan varsin edullisia. Hyvät puolet sitten loppuivatkin siihen. Vaikka ne toimivat teoriassa oikein hyvin, ei niistä tosipaikan tullen ole juuri apua. Pahimmassa tapauksessa lyhytaikainen kova lämpö saa kädet tai jalat hieman hikoamaan ja hetken päästä on entistä kylmempi. Ilo on lähes yhtä pitkä kuin housuihin kustessa :)

Hieman toimivampi ratkaisu on bensakäyttöinen taskulämmitin. Idea on pitkälti sama kuin bensasytkäreissä, mutta näkyvän liekin sijaan poltin ainoastaan kytee tai hehkuu. Rakenne on yksinkertainen ja se toimii kuin junan vessa. Käytännössä tämäkään ei kuitenkaan ole aivan ihanneratkaisu. Tiiviissä taskussa tai kintaassa liekki usein sammuu hapenpuutteessa ja bensan hajun saa mukana kaupanpäällisiksi.

Tapiolan takamailla blogissa on esitelty mielenkiintoiset sähkökäyttöiset pohjalliset.

Yukon Nevercold elektroninen lämpöliivi

Testasin jo viimekaudella Nevercold Alaska –liivejä, mutta vats… ei kun hartioiden kasvaessa ne tuntuivat syksyllä hiukan liian ahdistavilta. Ei auttanut kuin hankkia numeroa isompi painos ja samalla päivittää uudempaan Yukon-malliin. Pidin jo Alaskasta, mutta Yukonissa on kehitys mennyt selvästi eteenpäin. Ensinnäkin lämmityselementtejä on kaksi rinnassa, yksi yläselässä ja nyt myös tärkeässä paikassa ristiselässä. Kolmiportaisen lämpötilan valinta on tuotu napilla rintaan.

Aiemmassa mallissa lämpötilan säätö on hankalasti taskussa akkuun integroituna. Rinnassa oleva säätönappi ilmaisee myös ledvalolla päällä olon ja valitun lämpötilan (punainen 52˚C -> 2 tuntia, keltainen 43˚C -> 3 tuntia ja vihreä 38˚C -> 5 tuntia). Nevercold lämpöliivit ovat itselläni käytössä jo ensimmäisistä pakkasista alkaen kauden loppuun asti ja voin suositella niitä (Alaska-blogauksessa kerrotuin) pienin varauksin.

Campingaz Bluecat Kannettava kaasulämmitin

Bluecat kaasulämmitin on helposti mukaan otettava (1,7 kg) ja kahvoilla varustettu katalyyttipoltin. Idea pienestä ja näppärästä kaasulämmittimestä on oikein hyvä. Ikävä kyllä se vain ei käytännössä toimi. Polttoaineena käytetään pientä 450 g butaani/propaani -kaasupulloa (G03-02). Kaasupullo alkaa kuitenkin hyytyä jo pienelläkin pakkasella, eikä - 10˚C jälkeen sillä ole oikeastaan käyttöä. Lämpimästä autosta -20˚C pakkaseen vietäessä poltin hiipuu kokonaan jo puolessa tunnissa, vaikka liekin säätö on täysillä. Se ei myöskään sovellu käytettäväksi umpinaisessa ja eristetyssä kopissa, koska siinä ei ole happivarmistinta. Väärin käytettynä voi seurauksena olla pahoinvointia, tajuttomuus tai jopa hapenpuutteesta johtuva kuolema.

Eurom GS5000 kaasulämmitin

Eurom GS5000 kaasulämmitin on selvästi parempi ja tehokkaampi, mutta kohtuullisen helposti siirreltävä. Sen liekinvarmistin katkaisee kaasuntulon automaattisesti, jos liekki jostain syystä lämmittimessä sammuu, mutta tämäkään malli ei ole tarkoitettu umpinaisten ja eristettyjen koppien lämmittämiseen. Isommassa (11 kg) kaasupullossa riittää kuitenkin paremmin tehoa ja lämmittimen voi kääntää kevyesti myös pulloa lämmittämään. Eurom GS5000 riittää pitämään pienen pressulla vuoratun kyttäyskopin/teltan kohtuullisen mukavasti lämpimänä kovillakin pakkasilla. GS5000 toimii hyvin myös avonaisessa lahtivajassa työlämpönä. Teho 2,3-4,3 kW ja paino ilman pulloa 2,5 kg.

Realheat LD-168C kaasulämmitin

Umpinaisen ja eristetyn kyttäyskopin, lahtivajan, terassin tai eräkämpän lämmittimeksi soveltuu Realheat LD-168C kaasulämmitin. Liekinvarmistin katkaisee kaasuntulon automaattisesti, jos liekki jostain syystä lämmittimessä sammuu. ODS-happivarmistin sulkee lämmittimen automaattisesti huoneilman hiilidioksidipitoisuuden noustessa liikaa, joten tämä lämmitin soveltuu hyvin myös asuintilojen lämmitykseen. Erityisen kätevä Realheat LD-168C on kylmän mökin nopeaan lämmittämiseen ennen kuin tulisija tai kamiina ehtii luovuttamaan lämpöä riittävästi.

Lämmittimessä on myös ritilällä suojattu lämpöpaneeli, helppokäyttöinen piezokipinä-sytytys ja alla neljä pyörää, joten lämmitintä on helppo siirtää myös kaasupullon ollessa paikallaan. Kaasupullo (5, 10 ja 11 kg) mahtuu lämmittimen sisään. Teho 4,2 kW, lämmityspinta-ala n. 50-60 m2 ja paino 7,8 kg.

Eurom PH2750C valopetrolilämmitin

Eurom PH2750C valopetrolilämmitin soveltuu parhaiten lahtivajan tai eräkämpän lämmittimeksi. Säiliön tilavuus on 3,8 l ja toiminta-aika täydellä säiliöllä on noin 12-14 tuntia. Valopetrolin kulutus keskimäärin 0,3 l/h. Lämmittimessä on paristotoiminen sytytys ja happivarmistin, joka sulkee lämmittimen automaattisesti huoneilman hiilidioksidipitoisuuden noustessa liikaa. Teho 2,7 kW, lämmityspinta-ala n. 15-40 m2 ja paino 8,6 kg.

↧

Vihdoinkin peura

January 27, 2014, 10:50 am

≫ Next: Perinteisten peuravalkeiden paikka :)

≪ Previous: Metsästyskäyttöön tarkoitetut lämmittimet

Kymmenen tuloksetonta kyttäysta takana ja nyt heti jo tärppäsi ;) Muutamalla kerralla olin kyllä saanut jopa näköhavainnon, mutta asiakas ei tullut ilmaisen lounaan perässä ruokinnalle asti, enkä halunnut roiskaista hieman epävarmaa laukasta pimeään metsään. Tällä kertaa tilanne tuli kuitenkin jopa liiankin helposti ja epätodennäköisestä suunnasta.

Tulin passiin hieman normaalia myöhemmin ja olin tuliasemissa noin viideltä. Käänsin tuolin niin, että näen pressukopin aukosta parhaiten tuulen yläpuolella olevaan suuntaa mäenrinteen harvaan kuusikkoon. Peura kuitenkin yllätti tulemalla jo kymmenen minuutin päästä päinvastaisesta suunnasta ja jäi miltei tavoittamattomaan kulmaan. Avokopilta ruokinnalle on matkaa vain vajaa kymmenisen metriä. Näissä olosuhteissa jokainen pieni rapsahduskin kuuluu selvästi, eikä tuolin siirtäminen ole mitenkään mahdollista peuran huomaamatta. Vaikeasta asennosta kurottamalla sain terveiset lähtemään klo 17:16.

Ehkä ei olisi pitänyt, sillä näin heti osuman sijoittuneen aika alavoittoisesti. Kirosin mielessäni hutilointiani. Mutta minkäs teet, kymmenet tuloksettomat tunnit hyytävässä pakkasessa pistävät näin kauden loppumetreillä yrittämään hieman liiankin hanakasti.

No, ammuttua laukausta ei takaisin saa. Niinpä pistin sikarin palamaan ja odottelin reilun vartin ennen kuin lähdin setvimään jälkiä. Kiinnitin aseeseen valaisimen ja valmistauduin henkisesti haavakkojahtiin. Ruokinnalla vahvistui verijäljistä huono osuman laatu, mutta onneksi verta näytti kuitenkin tulleen reilusti. Melko selvien ja runsaiden verijälkien päästä, vain neljänkymmenen metrin jälkeen, löytyi urosvasa hengettömänä. Helpotus tästä oli paljon isompi, kuin pitkän saaliittoman odotuksen päättyminen.

No, peura kuljetustelineelle ja lahtivajalle. Nihkeän kauden neljäs peura on nyt sitten tosiasia :)

↧

Perinteisten peuravalkeiden paikka :)

January 31, 2014, 9:23 am

≫ Next: Eskimo lämpö- ja kylmäsäilytyslaatikot

≪ Previous: Vihdoinkin peura

Täytynee hyväksyä, että tämän sesongin peurastelut oli sitten tässä. Kauden tulos jäi kauaksi viimevuodesta, vain neljään kaatoon. Työ- ja opiskelukiireiden takia panoskin jäi selvästi aiempaa pienemmäksi. Tällä kaudella ehdin kyttyylle vain noin 70 tunniksi. Toisaalta, onneksi kaikkea ei tarvitse mitata näin panostuottoajattelulla.

Kauteen mahtui silti monta hyvää hetkeä. Ehkä mieleenpainuvin kokemus oli pitkällisten epäonnistumisten jälkeen haastavasta paikasta eräksi saatu pukki. Harvoin kytistely sujuu yhtä helposti. Vartissa tilanne oli jo ohi. Varmasti kuitenkin kaikkein hyödyllisimpiä ovat olleet ne pitkät tunnit akkujen latausta yksin hiljaisessa ja pimeässä metsässä. Erittäin palkitsevaa meditaatiota parhaassa seurassa ;)

Sen verran jäi kuitenkin kuivaa ruutia, että parin viikon päästä on luvassa Viron reissu uudessa paikassa Albussa. Juuri kuulin, että paikanpäällä saattaa sikujen lisäksi olla tiedossa myös susijahtia.

Tänään kuitenkin nautitaan perinteisistä peuravalkeista!

↧

Eskimo lämpö- ja kylmäsäilytyslaatikot

February 9, 2014, 8:15 am

≫ Next: Ravintola 4 Vuodenaikaa

≪ Previous: Perinteisten peuravalkeiden paikka :)

Ensiviikonlopun Viron jahtimatkaa varten tavaroita keräillessä, muistui mieleeni kätevät kylmäsäilytyslaatikot, joita pääsin ensimmäistä kertaa riistahommissa testaamaan joulukuun jahtireissulla Viroon. Jutun jälkeen on tullut asian tiimoilta useita kyselyitä ja lupasin kirjoittaa niistä erikseen esittelyn.

Nämä ammattilaisten käyttämät kylmäsäilytyslaatikot ovat osoittautuneet todella toimiviksi ratkaisuiksi metsästys- ja kalastusreissuilla. Laatikoita on kahta eri kokoa: 25 ja 40 litraa. Pienempi boksi riittää hyvin pilkki- tai pienriistareissuilla. Isompaan laatikkoon mahtuu helposti jopa neljännes kokonaisen hirven lihoista.

Boksit näyttävät äkkikatsomalta tavallisilta styroksilaatikoilta. Ne ovat kuitenkin paljon kestävämmästä ja lämpöeristävämmästä polyuretaanista. Laatikot kestävät nostaa täyteen pakattuina ja lihat säilyvät viileinä Viron tai Lapinreissuilta kotiin. Kylmäsäilytyslaatikoita myydään kahta eri versiota, kalliimmassa deluxe -laatikossa on metalliset kädensijat/lukitusmekanismi.

Hyvän eristyksen ansiosta kylmälaatikko pitää yllä toivottua lämpötilaa tehokkaasti. Laatikossa voi säilyttää riistalihoja useita päiviä ulkona pakkasessa, ilman että lihat pääsevät jäätymään. Bokseille on siis helppoa löytää muutakin käyttöä kuin vain kylmälaukkuina kuljetuksissa. Esimerkiksi metsästysseuran järjestämiin peijaisiin saa tuotua ja ylläpidettyä kylmät ruuat viileinä ja kuumat lämpöisinä.

Kuvissa ovat:

Eskimo lämpö- ja kylmäsäilytyslaatikko GN1/2, 25 l

Eskimo lämpö- ja kylmäsäilytyslaatikko GN1/1, 40 l

Eskimo deluxe lämpö- ja kylmäsäilytyslaatikko GN1/1, 40 l

↧

Ravintola 4 Vuodenaikaa

February 10, 2014, 8:47 am

≫ Next: Terveiset villisikajahdista Albusta Virosta

≪ Previous: Eskimo lämpö- ja kylmäsäilytyslaatikot

Ravintola 4 Vuodenaikaa on monessa mielessä ainutlaatuinen ruokapaikka Tampereen kauppahallissa. Oli todellinen etuoikeus päästä viideksi viikoksi työharjoitteluun näiden mestareiden oppiin. Kokoonsa nähden 4 Vuodenaikaa lienee yksi Suomen suosituimmista lounaspaikoista. Pöytävarauksia ei oteta vastaan, niinpä ihmisiä on yleensä jonoksi asti odottamassa pöytäpaikkojen vapautumista. Asiakkaat istuvatkin kylki kyljessä pitkissä pöydissä, nauttien aidon ranskalaisbistron tunnelmasta. Usein kuule lounastajien tulleen Helsingistä ja Oulustakin asti maistamaan paikan kuuluisaa ranskalaista kalakeittoa, jonka reseptin paljastan alla :)

Ravintololan sielu, Yoni Ichtertz, on neljännen polven kokki. Hän on syntynyt Montpellierissä Etelä-Ranskassa. 4 Vuodenaikaa ravintolassa tarjoillaan päivittäin vaihtuva lounasmenu. Pysyvässä valikoimassa on kalakeiton ja etanoiden lisäksi keittiön paikanpäällä itse valmistama tuoremakkaravalikoima, joita voit ostaa myös kotiinviemisiksi.

Kiitos myös kauppahallin Kalaherkut Oy Nygrenille, missä sain opetella kokonaisen viikon kalojen perkausta ja leikkausta. Nygren on ehdottomasti alueen monipuolisin kalaliike, josta löytyy kotimaisten kalojen lisäksi myös todella eksoottisiakin meren herkkuja.

Ranskalainen kalakeitto à la 4 Vuodenaikaa (6 hengelle)

1. Liemi

2 l kalalientä
2 ½ dl tomaattimurskaa

Kiehauta kalaliemi ja tomaattimurska.

2. Mausteet

1 tähtianis
1 g sahramia
1 laakerinlehti
1/3 tl cayennenpippuria
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
ripaus jauhettua fenkolia
ripaus Provencen yrttejä
suolaa

Lisää mausteet.

3. Kasvikset ja kalat

50 g punaista paprikaa
50 g keltaista paprikaa
100 g porkkanaa
100 g sipulia
100 g fenkolia
200 g kesäkurpitsaa
1 kg kaloja (lohta, seitä, pangasiusta, turskaa, koljaa...)
200 g sinisimpukoita
1 dl kermaa

Paloittele kasvikset isoiksi kuutioiksi. Freesaa kasviksia kesäkurpitsaa lukuun ottamatta pannulla ja lisää ne liemeen. Kiehuta keittoa hetki. Lisää joukkoon kesäkurpitsat ja anna kiehua vielä hetki. lisää joukkoon kalanpalat, puhdistetut sinisimpukat ja kerma. Tarkista vielä suola ja anna kiehua pari minuuttia.

4. Tarjoilu

Tarjoa keitto juustokuorrutettujen patonkiviipaleiden ja aiolin (valkosipulimajoneesi) kanssa.

RAVINTOLA 4 VUODENAIKAA

Hämeenkatu 19, 33200 Tampere, Tampereen Kauppahalli

Puh: 03 2124712
Email: ravintola@4vuodenaikaa.fi

Aukioloajat:

Arkisin: 11.00 - 16.00 (Keittiö klo. 15.45)
Lauantaisin: 11.00 - 16.00 (Keittiö klo. 15.30)

http://4vuodenaikaa.fi/

↧